Onko AKT – SAK-jäsenjärjestöt menneisyyden vankeja.
Lakko on järjestäytyneen työväestön tapa ulosmitata työn tuottavuuden nousu. Esimerkiksi Savon Sanomissa uutisoitiin: AKT:tä eivät talouden tosiasiat tai turha solidaarisuus muita kohtaan juuri pidättele. Lakkoon vaan vaikka koko maan talous romahtaisi.”
”Toisaalta, jos AKT olisi aina myöntynyt, työnantajat olisivat voineet vetää johtopäätöksen, etteivät edes kaikkein vahvimman työtaisteluaseman saavuttaneet ammattiryhmät kykene ulosmittaamaan palkankorotuksia vaikeissa taloustilanteissa.”
1970-LUVULLA ENITEN LAKKOJA
Historian valossa suomalaiset panivat perää penkkiin maailman ahkerimmin 1970-luvulla.
Lakkoja oli silloin vajaa 1 500 ja niissä menetettiin noin miljoona työpäivää. 2000-luvun ensikymmenellä lakkoja oli 124 ja työpäiviä meni haaskioon noin 150 000.
Runsaan lakkoilun helpoin selittäjä oli nuorten miesten suuri määrä.
– Lakko on kuitenkin palkansaajien viimeinen ja tehokkain väline edunvalvonnassa, rahan siirtämisessä työlle pääomalta. Harkiten ja tehokkaasti käytettynä lakko estää yhteiskunnan eriarvoistumisen, pahimmillaan luokkayhteiskunnan syntyminen.
Jos palkkatason nousu kaikesta huolimatta uhkasi romuttaa vientiteollisuuden hintakilpailukyvyn ulkomailla, valtio riensi taas hätiin. Suomen pankki devalvoi valuuttamme markan ja tilanne korjaantui yhdessä yössä ilman, että tavallinen palkansaaja juurikaan huomasi saavutettujen etujensa heikentyneen. Ei tarvittu etuja nakertavia kilpailukykysopimuksia. . Kun Suomen markan arvo muutamana vuotena toisen maailmansodan jälkeen heikkeni noin kymmenesosaan entisestään, markka devalvoitiin vuosina 1945–1947 useita kertoja. Myöhemmin suoritettiin yli 30 prosentin devalvaatio vuosina 1957 ja 1967.
Ei tarvinnut tehdä sisäistä devalvaatiota ,kuten jatkuvat yt-neuvottelut väen vähentämiseksi sekä sisäisen pakkodevalvaation toteuttamista jotka ovat tätä päivää.
TUSKIN kukaan kiistää AY- liikkeen saavutuksista.
Mutta eurossa Suomi ei ole osannut elää. Kansalaisille tuntuu tärkeintä olevan se, että matkustettaessa Euroopassa ei tarvitse vaihtaa useinkaan valuuttaa. Ay /Palkansaajilla on tärkeintä pitää kiinni saavutetuista eduista vaikka kansakunta sen seurauksena romahtaisi.
”Kaksikymmentä vuotta sitten Suomi otti euron käyttöön uudenvuoden juhlahumussa 2002 suomessa paukkui pakkanen ja kaupoissa sai maksaa kahdella eri rahalla.
Osa yritysjohtajista suhtautui euroon etukäteen nyreästi. He eivät luottaneet siihen, että devalvaatioiden ollessa poissa pelistä ammattiyhdistysliike joustaisi, jos talous hyytyy…
Ongelmana on ollut se, miten on voitu vastata Suomea koetteleviin talouden erityisongelmiin.
ONGELMIEN SEURAUKSENA 2000-LUVULLA ON ”MENETETTY VUOSIKYMMEN”, ELI HITAAN TALOUSKASVUN AIKA.
”Kolmikantasopimista pidettiin kansanvallanvastaisena ja yhteiskunnan vahvimpien epädemokraattisena koneistona, jossa työmarkkinajärjestöt päättävät yhteiskunnan vähäosaisten asemasta. ” ( kelan tukiloukkujen korotuksista )
Juuri ennen maailmantalouden 2009 romahdusta ja taantumaa Suomessa tehtiin 9–12 prosentin palkankorotukset ja julkisesta sektorista tuli sopimuskierroksen palkkajohtaja. Vallitsevan käsityksen mukaan ne heikensivät vientiteollisuuden kilpailukykyä kohtalokkaasti finanssikriisin kynnyksellä.
”Kolmikantasopimista pidettiin kansanvallanvastaisena ja yhteiskunnan vahvimpien epädemokraattisena koneistona, jossa työmarkkinajärjestöt päättävät yhteiskunnan vähäosaisten asemasta. ” ( kelan tukiloukkujen korotuksista
Viime vuosien historian traaginen työtaistelu oli Tehyn toteuttamat painostustoimet vuonna 2007 (”Sari Sairaanhoitaja”). Joka laajeni koko kuntasektorin.
Kilpailukyvyn merkitys kävi erityisen selväksi, kun jämähdimme Tupo 2007 sekä 2008 finanssikriisin jälkeen talouden ”menetettyyn vuosikymmeneen”. Yhtenä keskeisistä syistä oli kustannuskilpailukyvyn romahdus: palkat nousivat, vaikka tuottavuus ei olisi antanut sille katetta.
”SDP:n puheenjohtaja, valtiovarainministeri Antti Rinne tunnustaa ajaneensa taloudelliseen tilanteeseen nähden tyystin väärää palkkaratkaisua ay-pomona vuonna 2007. Jälkiviisaana hän katsoi kokonaisuutta uudessa roolissa ollessaan viime hallituksessa kansakunnan rahakirstun vartijana. – Ostovoima olisi pitänyt hoitaa toisella tavalla. Ratkaisu oli liian kova siihen nähden, mihin tultiin vuonna 2009,kun lama iski päälle. Rinne arvioi valtiontalouden muutoksia. Vuonna 2007 tehtiin hänen mukaansa ratkaisuja, joita ei voi kiittää. Palkankorotuslinja oli yhdeksän prosenttia.”
Jälkikäteen voi sanoa, että hoitajat ja muut tehyläiset varmasti ansaitsivat korotuksensa, mutta yhteiskunnalle hinta oli kallis. Tehyn työtaistelu asetti tason, johon seuraavat palkankorotukset kunta alan työntekijöille asemoitiin. Sekä mitä korotuksia kunta-alueille nämä tulevaisuudessa aiheuttivat niille joita palkkaratkaisut ei kohdanneet työttömille ,yksinhuoltajille, vähävaraisille mm. asumis/toimeentulo sekä eri Kelan tukijärjestelmiin. Myös vanhuspalveluja alettiin yksityistämään markkinatalouden armoille 2007 TUPO palkkaratkaisun myötä-joka vaan jatkuu…
Nousukauden ja Nokian viimeiset henkäykset käytettiin surutta hyväksi. Kaikkihan halusivat osingoille. Koettiin, että palkankorotukset tulivat ansiosta, koska Suomella meni niin hyvin. Palkankorotukset syvensivät Suomen kilpailukyvyn ongelmia, mutta Tehyä on asiasta turha syyllistää, he varmasti olivat palkkansa ansainnee.
Jäljestäpäin tämä on osoittautunut kuinka tuhoisa sekä epärealistinen kuntasektorin palkankorotustaso oli kun se koski koko kuntasektoria.
Seurasi talouden menetetty vuosikymmen, jonka jälkiä vieläkin parsitaan. Samaan aikaan globalisaatio kiihtyi ja nopeutti teollisuuden työpaikkojen virtaa ulospäin.
Kriisin jälkeen Suomessa on etsitty tietä palkanmuodostuksen malliin, jossa palkansaajien ostovoimaa nostettaisiin kestävästi – talouskasvu ja globaali kilpailu huomioiden. Joka estäisi jatkuvan velkaantumisen, joka vaikuttaa hyvinvointialueiden rahoitusvajeisiin.
Nyt joudutaan kysymään, vastaavatko työmarkkinainstituutiomme ja käytännöt vaatimuksia, joita eurojäsenyys asettaa. Siihen ei voi vieläkään antaa myönteistä vastausta.
Seuraukset :Velkaa on otettu sekä elvytetty 2008 alkaen yli 100 miljardilla, siitä huolimatta BKT ei ole kasvanut – velka kyllä.
Ero muihin Eu :n Pohjoismaihin on syntynyt vuoden 2009 jälkeen, jolloin Suomen julkinen talous on joka vuosi ollut alijäämäinen.
Meillä on ollut ulkoisessa toimintaympäristössä monia kielteisiä muutoksia, emmekä ole kyenneet sopeutumaan näihin. Syyttävää sormea voi osoittaa myös työmarkkinoille
Vuodesta 2008 lähtien on ihmetelty ja toivottu ihmettä. Ilman talouskuria ja talousreformeja toivotaan talouskasvua-sitä ei tullut mistään. EU-maiden niiden yli -60% BKT :sta syövät julkiset taloudet eivät ole kestäviä. Ongelmat näkyvät nyt koko Eu-alueella joka vaikuttaa myös suomen vientiteollisuuteen viennin romahtamisena.
Vuodesta 2008 lähtien on ihmetelty ja toivottu ihmettä. Ilman talouskuria ja talousreformeja toivotaan talouskasvua-sitä ei tullut mistään. EU-maiden niiden yli -60% BKT :sta syövät julkiset taloudet eivät ole kestäviä. Ongelmat näkyvät nyt koko Eu-alueella joka vaikuttaa myös suomen vientiteollisuuteen viennin romahtamisena.
SUOMI ylitti viime vuonna EU:n finanssipolitiikan säännöissä määritellyn 60 prosentin velkarajan, kertoo EU:n komissio. Rajan ylittivät myös Italia ja Ranska.
Nämä maat rikkoivat EU:n velkasääntöä, jonka mukaan julkista velkaa on pienennettävä viiden prosentin vuositahtia siltä osin, kun jäsenmaan julkinen velka ylittää velkarajan.
Velkaraja ylittyi myös useissa muissa maissa, mutta näissä noudatettiin velan vähentämissääntöä.
EU:n tavoitteen mukaan julkisen velan ei pitäisi ylittää 60 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen, mutta käytännössä useat maat ovat luistaneet säännöstä vuosien ajan. Suomi joutuu ottamaan uutta velkaa 2024 11.5 miljardia mutta joutuu sopeuttamaan taloutta vuosittain viiden prosentin vuosivauhtia. Joudumme vuosia elämään velkayhteiskunnassa. Tämä ei ole valjennut kaikille politiikoille sekä AY- liikkeen päättäjille velka ei ole mikään automaatio. ilman maksukykyä ei voida pitää nykyisen kaltaista elintasoa sekä terveydenhoitoa Nyt sitten tehdään sisäistä devalvaatiota ja ihmetellään? Lakot ja työsulut, lähes jatkuvat yt-neuvottelut väen vähentämiseksi ovat tätä päivää. Jos tällä tiellä jatketaan, on se syvästi eriarvostava sekä loputon tie.
Seuraukset :Velkaa on otettu sekä elvytetty 2008 alkaen yli 100 miljardilla, siitä huolimatta BKT ei ole kasvanut – velka kyllä.
Velkaa on jo yli 150 miljardia, pelkästään siis valtiolla. Kuntien ja hyvinvointialueiden velat tulevat tämän kaiken päälle. Lisäksi olemme EU:n finanssipoliittisella tarkkailuluokalla, jossa EU määrää meidän euron arvon.
Velkaa on otettu 2008 asti yli 100 miljardia siitä huolimatta BKT ei ole kasvanut velka kyllä. Julkisesta sektorista tehtiin palkkaveturi tästä on vientiteollisuus kärsinyt..
Edunvalvonnan ja kakun jakamisen kulut ovat kasvaneet. Velka on ollut halpaa ottaa, valtio on ylivelkaantunut. Tuloja on yritetty saada keksimällä uusia verotusmuotoja, kiristämällä verotusta äärimmilleen. Talouden moottorit, yritykset, on sääntelyllä, korkeilla kustannuksilla ja jäykillä työmarkkinoilla laitettu niin ahtaalle, että ne eivät enää pärjää kansainvälisessä kilpailussa. On tullut käännekohta, jossa verojen kiristäminen vaan laskee verotuloja, lisää konkursseja ja työttömyyttä. Nyt on sitten todelliset ongelmat.
Päätehtävä ei saisi olla oman taustaryhmittymän ja omien kannattajien etu. Suomen etu edellyttäisi nyt elinkeinoelämän edellytysten ja kilpailukyvyn radikaalia korjaamista.
Sisäinen devalvaatio, mitä nyt tehdään, ei lisää mitään, mutta se ottaa pois hyvinvointipalveluja tarvitsevilta. Siinä aina vähävaraiset kärsivät.
Hyvinvointivaltio on rakennettu ajatukselle, että valtiot voivat ottaa velkaa rajattomasti ja käyttää tätä velkaa kansalaistensa etuuksiin. Tämä automatiikka on puolestaan perustunut siihen, että aika ajoin on tehty devalvaatio. Mutta EU:n yhteisen valuutta-alueen ja Euron perustamisen myötä devalvaation mahdollisuus lopullisesti ja peruuttamattomasti poistui.”
Olemme ylivelkaantunut kansantalous. Talous on polkenut paikoillaan 16 vuotta ja olemme jääneet kaikilla talouden mittareilla jälkeen verrokkimaistamme. Poliittisilta päättäjiltä on puuttunut oikea tilannekuva, politiikka on ollut edunvalvontaa, poukkoilevaa ja riitaista. Vanhat ideologiat estävät oikeiden päätösten tekemisen
Suomi on pieni kansantalous ja meidän yritysten kilpailukyky on heikko. Meillä on syrjäinen sijainti globaaleista markkinoista, olemme meriyhteyksien varassa, korkeat rahtikustannukset. Meillä on myös kylmä ilmasto, pitkät etäisyydet ja suuri energian tarve. Olemme tiukan sääntelyn ja kalliiden kustannusten maa, meillä on jäykät ja lakkoalttiit työmarkkinat, meillä on ankara ja moniportainen ja monimutkainen verojärjestelmä.
Asiat valaistuvat erittäin hitaasti päättäjille maailman muutostahti suljetusta taloudesta ja omasta valuutasta on luonut kokonaan toisenlaisen pelikentän. Poliitikot eivät pysty toteuttamaan muutoksia ennen kuin talous romahtaa lopullisesti, kuten Kreikassa.
TÄSSÄ syy miksi Hallitus haluaa että lakko oikeutta rajataan velkaantuminen on uhka kansalliselle turvallisuudelle .Sekä lisääntyvälle syrjäytymiselle sekä väkivallan kierteelle mitä yhteiskunnassa tänä päivänä esiintyy- kaikki ei pysy mukana tässä ”hyvinvointi junassa ”
Lisäksi hallitus ei voi ulkoistaa päätäntä valtaa SAK/jäsenjärjestöille koska devalvaatioiden ollessa poissa pelistä työmarkkinainstituutiomme ei ole pystynyt niihin käytännön sopimuksiin sekä vaatimuksiin joita eurojäsenyys asettaa.
Talouden faktat ja rajat tulee aina esille, kun velaksi eletään näin on aina käynyt .Mistä löytyy se raha/pääoma, koska nykyrakenteella velkaannumme yhä enempi, ja ongelmat syventyy…
Voisi tarkentaa ettei Suomi osannut elää myöskään ”vakaan markan” talouspolitiikan aikana.
Silloin valuutan arvo oli niitattu siten ettei vienti ollut kannattavaa korkealla valuutan arvolla ja toisaalta korkealla valuutan arvolla varmistettiin se että prolet saivat saksalaisen pesukoneensa alhaiseen hintaan.
On tehty devalvaatiokauden jälkeen siis kaksi graavia virhettä, vakaan markan ja euroajan virhe jossa on liitytty ylikorkealla arvolla euroon ja sen lisäksi ay-liike ei ole kyennyt mukauttamaan toimintaansa euro-aikaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos tarkennuksesta
Ilmoita asiaton viesti
Jairi kysyy: ”Onko AKT – SAK-jäsenjärjestöt menneisyyden vankeja”
Vastaus: Kyllä ovat. Suomen ay-liike ja koko vasemmisto ovat jääneet traagisella tavalla väärän profeetan, Marxin ideologian vangeiksi.
Suomeen on rakennettu sosialismi, joka on kaikkialla muuallakin johtanut talouden pysähtymiseen ja konkurssiin. Nyt Suomessakin on loppunut raha!
Pitää muistaa, että Suomen hyvinvoinnista vastaavat ratkaisevalla tavalla vientiyrityksemme, jotka muodostavat 45% taloudestamme.
Kuitenkin nyt pieni ja syrjäinen Suomi ei ole kansainvälisesti kilpailukykyinen: Maailman korkeimmat verot, liian iso julkinen sektori, toivottoman massiivisesti velkavetoinen talous, taloustodellisuudesta irronnut vasemmisto ja agressiivinen ay-liike, 300 000 työtöntä ja onneton ikäpyramidi.
Tästä johtuen suuryrityksemme ovat jo pääosin lähteneet maasta ja suurimman osan uusista työpaikoista luova pk-sektori menee nyt perässä!
Nykymenolla Suomi on menossa täyttä vauhtia kohti selvitystilaa, ulkomaisten velkojien määräysvaltaan!
Jairi kysyy aivan oikein: ”Mistä löytyy se raha/pääoma, koska nykyrakenteella velkaannumme yhä enempi, ja ongelmat syventyy…”
Vastauksia tähän on vain yksi: Suomessa pitää tehdä talouden täysremontti markkinatalouden ehtojen mukaan. Se on tunnetusti tuonut hyvinvointia miljardeille ja pelastanut miljoonat nälältä.
Talousreforemia ei voi tehdä katsomalla tilannetta vain Marxin vesemmisto-oikeisto akselilla, Suomen sisäisestä sammakkoperspektiivistä.
Ratkaisu voi löytyä vain tekemällä syvälle menevää YHTEISTYÖTÄ Suomen vientiteollisuuden kanssa, joka kohtaa päivittäin globaalin talouden armottoman kilpailun!
Seppo Korppoo, 40+ vuotta 24/7 palvelua teknologiaviennin armottomalla eturintamalla.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos palautteesta näin minäkin olen tämän miettinyt kun tämän yhteenvedon tein .
Ilmoita asiaton viesti
Eipä kiittämistä,
Mistähän tällaisia ”väärinajattelevia” saisi lisää ja paljon?
Kysyin ChatGPT tekoälyltä, tässä vastauksia:
1) Vaikka onkin normaalia haluta jakaa omia ajatuksiaan ja vakuuttaa toisia omista näkemyksistään, on tärkeää muistaa, että kaikkien mielipiteet eivät välttämättä muutu.
2) Kuuntele muita ihmisiä aidosti ja osoita heille empatiaa. Ymmärrä heidän näkökulmansa ja osoita, että arvostat heidän ajatuksiaan. Kun ihmiset tuntevat tulleensa kuulluiksi ja ymmärretyiksi, he ovat todennäköisemmin avoimia myös sinun ajatuksillesi.
3) Esitä omat ajatuksesi selkeästi ja johdonmukaisesti. Vältä aggressiivista tai tuomitsevaa kieltä, ja pyri ilmaisemaan näkemyksesi rakentavasti ja kunnioittavasti. Käytä konkreettisia esimerkkejä tai todisteita tukemaan argumenttejasi ja auttamaan toisia ymmärtämään näkökulmasi.
4) Näytä omalla toiminnallasi, miten omat ajatuksesi voivat johtaa positiivisiin tuloksiin. Toimimalla omien arvojesi ja ajatustesi mukaisesti voit toimia esimerkkinä muille ja inspiroida heitä harkitsemaan omia näkemyksiään uudelleen.
Ilmoita asiaton viesti
”Suomi on selvästi velkaisempi kuin muut Pohjoismaat, ja jos IMF:n ennuste pitää paikkansa, enää kourallinen EU-maita on Suomea velkaisempia viiden vuoden päästä.
Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen mukaan nyt tarvittaisiin ripeitä toimia.
– Olennaista on se, että saataisiin aikaan suunnanmuutos niin, että meillä olisi näkymä siitä, että velka lähtee kääntymään laskuun.
– Mitä velkaisempi maa, sitä hitaampaa on talouskasvu ja sitä vähemmän on tarvittaessa tilaa elvyttää. Sitä enemmän menee myös rahaa korkomenoihin ”
Vuonna 2000 Suomen valtion menot oli 33 miljardia euroa. Vuonna 2023 menoja arvioidaan olevan noin 83,2 miljardia. Eli valtion menot ovat lisääntyneet 90 % Koko julkisen sektorin (valtio ja kunnat) yhteenlaskettu velka vuonna 2022 oli 194 miljardia.
Suomi velkaantuu noin 10 miljardin vuosivauhtia.
Velkaantumisen johdosta kansallisomaisuuttamme on myyty 1990-2023 noin 25 miljardilla eurolla – eriväristen hallitusten päätöksillä .
Ilmoita asiaton viesti
TULOPOLITIIKAN MUISTOLLE
Etelärannan mahtivuodet – Tulopolitiikan nousu ja tuho 2000-luvulla.
TYÖNANTAJIEN näkökulmasta tupo-politiikkaa alettiin pitää joustamattomuutensa vuoksi huonosti aikaan sopivana. Takana oli ajatus, että liitot pääsevät keskenään parempaan sopimukseen. Vuoden 2007 niin sanottu ”Sari Sairaanhoitaja”-kierros kuitenkin osoitti, että liittojen välinen sopiminen vasta kalliiksi voi tullakin. Eduskuntavaalien alla kokoomus lähti puheenjohtajansa Jyrki Kataisen johdolla ajamaan ”tasa-arvo-tupoa”. Puoluesihteeri Taru Tujunen taisi olla se, joka keksi sanoa julkisuuteen kuvitteellisen ”Sari Sairaanhoitajan” saavan 500 euron korotuksen kuukausipalkkaan, jos kokoomus voittaa. Kokoomus nousi hallitukseen, joka alkoi painostaa työnantajapuolta tupoon.
”Sari Sairaanhoitaja oli koko ajan taustalla, kun neuvotteluja käytiin”, EK:n työmarkkinajohtaja Seppo Riski muistelee Korhosen kirjassa. Lopulta kävi niin, että tupoa ei syntynyt, vaan mentiin liittokohtaisen sopimisen tielle..
”Se oli Suomen historian kallein vaalikampanja”, Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) hallituksen puheenjohtajana tuolloin toiminut Antti Herlin sanoo. ”Se oli suuri munaus”, Riski säestää Korhosen kirjassa.
Tupo-sopiminen alkoi näyttää rumalta korporatismilta, jossa järjestöt ja yritykset sopivat, mitä lakeja eduskunnalla hyväksytetään, kirjoittaa toimittaja Pasi Jaakkonen.
Osansa keskusteluun tuo tupo-teatteria 30 vuotta seurannut Kansan Uutisten toimittaja Etelärannan mahtivuodet – Tulopolitiikan nousu ja tuho 2000-luvulla -kirjallaan (Into)
Kirjoittajien tarkkailupaikat ovat toisenlaiset, mutta kummastakin kirjasta välittyy kunnioittava ymmärrys keskeisten työmarkkinaosapuolten näkemyksiin ja koko järjestelmän toimivuuteen. Vasemmistoliiton pää-äänenkannattajan palveluksessa työskennelleen Korhosen kirjan käsikirjoituksen ovat ennen julkaisua ystävällisesti lukeneet niin työnantaja- kuin työntekijäkeskusjärjestöjen kovimmat nimet.
Näinhän juuri tupossa tavattiin toimia: konsensuksen hengessä.
Viime vuosien historian traaginen työtaistelu oli Tehyn toteuttamat painostustoimet vuonna 2007 (”Sari Sairaanhoitaja”). Joka laajeni koko kuntasektorin.
Kilpailukyvyn merkitys kävi erityisen selväksi, kun jämähdimme Tupo 2007 sekä 2008 finanssikriisin jälkeen talouden ”menetettyyn vuosikymmeneen”. Yhtenä keskeisistä syistä oli kustannuskilpailukyvyn romahdus: palkat nousivat, vaikka tuottavuus ei olisi antanut sille katetta.
”SDP:n puheenjohtaja, valtiovarainministeri Antti Rinne tunnustaa ajaneensa taloudelliseen tilanteeseen nähden tyystin väärää palkkaratkaisua ay-pomona vuonna 2007. Jälkiviisaana hän katsoi kokonaisuutta uudessa roolissa ollessaan viime hallituksessa kansakunnan rahakirstun vartijana. – Ostovoima olisi pitänyt hoitaa toisella tavalla. Ratkaisu oli liian kova siihen nähden, mihin tultiin vuonna 2009,kun lama iski päälle. Rinne arvioi valtiontalouden muutoksia. Vuonna 2007 tehtiin hänen mukaansa ratkaisuja, joita ei voi kiittää. Palkankorotuslinja oli yhdeksän prosenttia.”
Jälkikäteen voi sanoa, että hoitajat ja muut tehyläiset varmasti ansaitsivat korotuksensa, mutta yhteiskunnalle hinta oli kallis. Tehyn työtaistelu asetti tason, johon seuraavat palkankorotukset kunta alan työntekijöille asemoitiin. Sekä mitä korotuksia kunta-alueille nämä tulevaisuudessa aiheuttivat niille joita palkkaratkaisut ei kohdanneet työttömille ,yksinhuoltajille, vähävaraisille mm. asumis/toimeentulo sekä eri Kelan tukijärjestelmiin. Myös vanhuspalveluja alettiin yksityistämään markkinatalouden armoille 2007 TUPO palkkaratkaisun myötä-joka vaan jatkuu…
Nousukauden ja Nokian viimeiset henkäykset käytettiin surutta hyväksi. Kaikkihan halusivat osingoille. Koettiin, että palkankorotukset tulivat ansiosta, koska Suomella meni niin hyvin. Palkankorotukset syvensivät Suomen kilpailukyvyn ongelmia, mutta Tehyä on asiasta turha syyllistää, he varmasti olivat palkkansa ansainnee.
Jäljestäpäin tämä on osoittautunut kuinka tuhoisa sekä epärealistinen kuntasektorin palkankorotustaso oli kun se koski koko kuntasektoria.
2014 Jyrki Katainen pääministerinä Jutta Urpilainen Valtionvarainministeri ( Sailaksen leikkauslista sisäinen devalvaatio )
Vasemmistoliiton hallitustaipaleen päätti lopulta perusturvan heikkeneminen säästöpaketin myötä.
– Se, ettei työttömille, eläkeläisille ja opiskelijoille tule täysimääräistä indeksikorotusta leikkaa perusturvaa. Hintataso nousee kovempaa kuin perusturvan taso. Tämän lisäksi ratkaisussa tulee leikkauksia tavallisille työntekijöille ja lapsiperheille, Arhinmäki kertoi
Sipilän sisäinen devalvaatio
Kilpailukykysopimus solmittiin kesällä 2016. Sopimus oli vahvasti pääministeri Sipilän ajama, mutta työmarkkinajärjestöt päättivät sopimuksen sisällöstä. Kikyssä sovittiin työajan pidentämisestä noin kolmella päivällä, tai 24 tunnilla ilman palkkaa.
TUSKIN kukaan kiistää AY- liikkeen saavutuksista.
Mutta eurossa Suomi ei ole osannut elää. Kansalaisille tuntuu tärkeintä olevan se, että matkustettaessa Euroopassa ei tarvitse vaihtaa useinkaan valuuttaa. Ay /Palkansaajilla on tärkeintä pitää kiinni saavutetuista eduista vaikka kansakunta sen seurauksena romahtaisi.
Nyt joudutaan kysymään, vastaavatko työmarkkinainstituutiomme ja käytännöt vaatimuksia, joita eurojäsenyys asettaa. Siihen ei voi vieläkään antaa myönteistä vastausta.
Seuraukset :Velkaa on otettu sekä elvytetty 2008 alkaen yli 100 miljardilla, siitä huolimatta BKT ei ole kasvanut – velka kyllä.
Velkaa on jo yli 150 miljardia, pelkästään siis valtiolla. Kuntien ja hyvinvointialueiden velat tulevat tämän kaiken päälle. Lisäksi olemme EU:n finanssipoliittisella tarkkailuluokalla, jossa EU määrää meidän euron arvon.
SUOMI ylitti viime vuonna EU:n finanssipolitiikan säännöissä määritellyn 60 prosentin velkarajan, kertoo EU:n komissio. Rajan ylittivät myös Italia ja Ranska.
Nämä maat rikkoivat EU:n velkasääntöä, jonka mukaan julkista velkaa on pienennettävä viiden prosentin vuositahtia siltä osin, kun jäsenmaan julkinen velka ylittää velkarajan.
Ero muihin Eu :n Pohjoismaihin on syntynyt vuoden 2009 jälkeen, jolloin Suomen julkinen talous on joka vuosi ollut alijäämäinen.
Ongelmana on ollut se, miten on voitu vastata Suomea koetteleviin talouden erityisongelmiin.
Seurasi talouden menetetty vuosikymmen, jonka jälkiä vieläkin parsitaan. Samaan aikaan globalisaatio kiihtyi ja nopeutti teollisuuden työpaikkojen virtaa ulospäin..
Vuosi 2007 käänsi työmarkkinapolitiikkaa uusille raiteille ja pitkästä aikaa oli liittokierroksen vuoro. Työnantajat ovat jo vuosia vaatineet tupo järjestelmän hautaamista ja paikallisen sopimisen lisäämistä ja vuoden 2007 neuvotteluissa tukea tuli myös palkansaajapuolelta. Onko tupo nyt vain väliaikaisesti jäähyllä vai kokonaan poissa pelistä? Käänsikö vuosi 2007 ”pelkät puheet” tupon kuolemasta realiteetiksi?
Ilmoita asiaton viesti