Ruotsi otti käyttöön palkkamallin, johon siirtymiselle olisi ollut Suomessa paljon vahvemmat perusteet !
Julkisen sektorin palkkainflaatio on vaikuttanut suomen nykyiseen velkaantumiseen.
Nokian romahdus vaikutti merkittävästi Suomen talouteen, tupo 2007 sekä erityisesti finanssi- ja eurokriisin aikana vuonna 2008. Nokian menetettyä asemansa maailman suurimpana puhelinvalmistajana, Suomen talous kärsi merkittävästä tuotannosta ja työpaikoista.
Bruttokansantuote laski 7,8 prosenttia vuonna 2009. Tämä on suurin vuositason pudotus nykyisissä vuodesta 1975 alkavissa aikasarjoissa. 1990-luvun lamassa suurin bruttokansantuotteen supistuminen osui vuodelle 1991, jolloin volyymi pieneni 6,0 prosenttia. Historiallisista aikasarjoistakin vastaavanlaista bruttokansantuotteen romahdusta etsittäessä on palattava aina vuoteen 1918 asti.
Viime vuosien aikana julkisen sektorin palkat ovat vaikuttaneet merkittävästi Suomen talouteen. Esimerkiksi vuonna 2023 valtion menot kasvoivat noin 8 %, ja tämä kasvu johti suureen osaan julkisen sektorin palkkoihin, julkiseen velkaan ja sosiaaliturvaan liittyviin menoihin. Tämä lisäsi valtion velkaa ja vaikutti koko maan taloudelliseen tilanteeseen .Tämä on erityisen merkittävää, kun otetaan huomioon myös muut taloudelliset haasteet, kuten väestön ikääntyminen ja talouden rakenteelliset muutokset.
Yhteiskunnan näkökulmasta mittavat palkankorotukset voivat pahentaa inflaatiota entisestään. Tästä voi seurata talouteen negatiivinen kierre. ( esim. tupo 2007 sekä tupo 2022 vaikuttivat valtion sekä hyvinvointialueitten alijäämään. Köyhä velkainen suomi ei näitä ole ilman velanottoa sekä leikkauksia pystynyt maksamaan.
Keneltäkään ei ole jäänyt huomaamatta, että hinnat ovat nousseet viime vuosina huimasti miten inflaatio on laukannut.
Korkeat vuokrat ja pula kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista tuottavat asunnottomuutta. Elämän eri kriisitilanteet, kuten ero, sairastuminen, työttömäksi joutuminen tai puolison kuolema ovat tilanteita, joissa tulotaso muuttuu yllättäen.
Pienituloisella pelivaraa on vain vähän ja maksamattomat vuokrat johtavat usein asunnon menettämiseen ja luottotiedottomana asunnon saanti on vaikeaa. Häätöjen määrä on noussut vuonna 2024 tammi-kesäkuun aikana viidenneksellä edellisvuoteen verrattuna.”
Suomessa on eläkeläisiä/perheitä/yksinhuoltajia/työttömiä köyhyysloukussa koska heidän ostovoimansa ei nouse suhteessa palkansaajiin vaan heidän ostovoimansa heikkenee.
Vuonna 2021 Suomessa arvioitiin, että noin 894 000 ihmistä, eli noin 16,3 % koko väestöstä, elivät vaarassa köyhyydestä tai sosiaalisen syrjäytymisen riskissä Tämä luku on kasvanut 117 000 ihmisen verran vuodelta.
Palkkainflaatio on nostanut vuokrat pilviin Inflaatio ja korkojen nousu ovat vaikuttaneet merkittävästi asuntojen hintoihin Suomessa. Kun kuluttajahinnat nousevat, myös vuokrat nousevat yleensä mukana, koska vuokrahuolien kustannukset, kuten lämmitys, vesi ja energia, nouseva .ym. kiinteistöihin kohdistuvat kustannukset
Tämä on vaikuttanut asuntojen hintoihin. Palkkainflaatio ja korkojen nousu ovat yhdessä nostaneet asumiskustannuksia, mikä heijastuu erityisesti kaupungeissa. Kun palkat nousevat, myös kiinteistöjen hinnat ja vuokrat kipuavat ylös. Tämä voi tehdä asuntojen hankkimisesta vaikeampaa, erityisesti nuorille ja ensiasunnon ostajille sekä rakentajille.
Tämä on myös vaikuttanut velkojen korkoon :Vuonna 2021 Suomen asuntolainojen keskikorko oli noin 0,76 % marraskuussa.
Vuonna 2023 Suomen asuntolainojen keskiverto viitekorko nousi merkittävästi1. Elokuun alussa 2023 yleisin asuntolainan viitekorko, 12 kk:n euribor, oli 4,076%, kun se oli vuotta aiemmin vain 1,249%. Tämä nousu johti asuntolainojen korotuksiin, mikä vaikutti asuntomarkkinoihin ja kotitalouksien taloudelliseen tilanteeseen.
Yhteiskunnan näkökulmasta mittavat palkankorotukset voivat pahentaa inflaatiota entisestään. Tästä voi seurata talouteen negatiivinen kierre. ( esim. tupo 2007 sekä tupo 2022 vaikuttivat valtion sekä hyvinvointialueitten alijäämään. Köyhä velkainen suomi ei näitä ole ilman velanottoa sekä leikkauksia pysty maksamaan.
Valtio sekä kunnat ovat joutuneet turvautumaan velanottoon joka vuosi viimeisien vuosien aikana .Kuntatalouden tunnusluvut on tavalliselle kuntalaiselle ja jopa luottamushenkilöille vaikea ymmärtää. Ratkaisevassa osassa miten saada talouden rattaat oikeaan suuntaan pyörimään.
Jatkuvassa velkataloudessa ainoaksi keinoksi jatkuvan velan hillitsemiseksi olisi aika jarruttaa, julkisen sektorin palkkainflaatiota sekä hallinnon yhä paisuvia kustannuksia, investointitien tarkkaa suunnittelua.
Samalla tämä on pudottanut kuluttajat kuoppaan, jonka vertaisia ei Suomen historiassa ole monia. Hinnat ovat nousseet, palkat eivät ole pysyneet perässä.
Vuonna 2023 palkan ostovoima oli alimmillaan 15 vuoteen, kun ostovoima laski kolmatta vuotta perätysten.
Jos asia sanotaan toisin, viime vuonna suomalaiset saivat rahallaan ostettua vähemmän ruokaa, sähköä ja vaatteita kuin viiteentoista vuoteen.
Meillä on taustalla 2010-luvun menetetty vuosikymmen, siksi kahdeksan prosentin pudotus vie neljätoista vuotta takapakkia.
Asiat valaistuvat erittäin hitaasti päättäjille maailman muutostahti suljetusta taloudesta ja omasta valuutasta on luonut kokonaan toisenlaisen pelikentän. Poliitikot eikä työmarkkinajärjestöt ole pystyneet toteuttamaan muutoksia ennen kuin talous romahtaa lopullisesti, kuten Kreikassa.
Suomalaiset ammattiyhdistysjohtajat vakuuttavat vuodesta toiseen tekevänsä töitä palkansaajan ostovoiman hyväksi. Lopputulos on vielä huonompi kuin Ruotsissa ennen uuden palkkamallin käyttöönottoa. Vuonna 2023 suomalaisenpalkansaajan nettopalkan ostovoima oli alimmillaan 15 vuoteen.
Siinä missä Suomen vienti on polkenut paikallaan tai jopa taantunut viimeisten 15 vuoden aikana, Ruotsi on pystynyt selvästi kasvattamaan vientiään. Se on mahdollistanut muun kansantalouden kasvun ja kaikkien palkansaajien reaaliansioiden nousun. Lopulta ero näkyy myös valtion velkaantumistahdissa.
Ruotsi otti käyttöön palkkamallin, johon siirtymiselle olisi ollut Suomessa paljon vahvemmat perusteet. Kun menetetyn kilpailukyvyn palauttaminen devalvaatiolla sulkeutui peruuttamattomasti pois, työmarkkinoiden sopimusjärjestelmän olisi pitänyt uudistua vastaamaan radikaalisti muuttuneita olosuhteita.
Muutos jäi meillä tekemättä. Lähes kolme vuosikymmentä on kulunut ja Suomen mallin luominen on yhä pahasti kesken.
.
Nahkealta näyttää horisonttiin asti, ja kauas horisontin taaksekin.
Olemme eläneet:
Ikään kuin olettaen, että ”hyvät päivät” palaisivat (happy days are here again -tyyliin) on otettu syömävelkaa, niin yksilö kuin yhteisötasollakin. On eletty oraitten päälle. Oraitten, joita ei ole edes kylvetty.
Olet kirjoittanut lähipäivinä useammankin blogin palkkainflaatiosta. Kuitenkin toteat:
”Samalla tämä on pudottanut kuluttajat kuoppaan, jonka vertaisia ei Suomen historiassa ole monia. Hinnat ovat nousseet, palkat eivät ole pysyneet perässä.
Vuonna 2023 palkan ostovoima oli alimmillaan 15 vuoteen, kun ostovoima laski kolmatta vuotta perätysten.”
Eikö ole hiukan ristiriitaista puhua palkkainflaatiosta, jos ostovoima laskee kolme vuotta peräkkäin? Jos inflaation takana onkin tällä kertaa ollut muut tekijät kuin palkankorotukset? Kuten esimerkiksi ruuan ja energian hinnan nousu?
Ilmoita asiaton viesti
”Eikö ole hiukan ristiriitaista puhua palkkainflaatiosta, jos ostovoima laskee kolme vuotta peräkkäin? Jos inflaation takana onkin tällä kertaa ollut muut tekijät kuin palkankorotukset? Kuten esimerkiksi ruuan ja energian hinnan nousu”
Kuten kirjoitin näillä on valtion ja kuntien talouteen yhteisvaikutukset
– tilastojen mukaan.
Lisäksi meillä on talous ollut 17 vuotta alijäämäinen joka on vaikuttanut suomen velkaantumiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Palkkainflaatiosta voisi puhua sellaisessa tapauksessa, jossa inflaatiota nostetaan palkkaratkaisuilla, jotka ylittävät hintojen nousun ja tuottavuuden kasvun. Palkkainflaatiota meillä taisi olla lähes koko markka-ajan.
Parin viime vuoden inflaatio syntyi ihan muista syistä ja pääosin vieläpä Suomen ulkopuolella.
Ilmoita asiaton viesti
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/fe2db89f-ef03-420a-a328-50428c674ad8?fbclid=IwY2xjawF-4mlleHRuA2FlbQIxMQABHZHn-wp1wqP1XnhjFJFrs9UhrSrrqvAKojPUtDdJMTGLovLPcW9NvEaPhg_aem_eDy-_nMH0mAjF1wYxl620g
Ilmoita asiaton viesti
Hyvinvointialueiden osalta mukana saattaa olla myös palkkainflaatio-elementti. Yhteiskunnan tasolla ei, mikäli mainintasi ostovoiman heikkenemisestä pitää paikkansa. Kaiketi pitää.
Ilmoita asiaton viesti
Suomi ei ole ollut sopimusyhteiskunta ainakaan viimeiseen 30 :een vuoteen
Muissa Pohjoismaissa paikallinen sopiminen, poliittisten ja myötätuntolakkojen rajaamiset saatiin sovittua jo 1990-luvulla viimeistään, tosin jotkut asiat vain ratkaistiin sosdem hallituksen toimesta. Eli juuri niistä ongelmista, joita nykyhallitus joutuu ratkomaan lakisääteisesti.
Tanska 1980-luvulla oli matkalla helvettiin, mutta ykkösluokassa. Toisin sanoen tilanne oli sama kuin Suomessa nyt – meillä on hyvinvointiyhteiskunnan menot, mutta ei tuloja. Siellä tartuttiin toimeen ja Tanskan talous porskuttaa ja valtion velka on pysynyt kurissa.
Kun nykyistä ammattiyhdistysliikkeen johtoa moititaan, muistetaan aina kehua kuinka liikkeellä on ollut tärkeä rooli suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisessa. Kaikki ei siellä menneisyydessäkään ollut ihan noin ruusuista. Jatkuvilla ylisuurilla palkankorotusvaatimuksilla joita säestettiin lakoilla, kiihdytettiin inflaatiota ja oltiin jatkuvassa devalvaatiokierteessä. Ja devalvaatiostahan kärsivät aina heikompiosaiset kaikkein eniten.
Sodan jälkeinen sukupolvi rakensi tämän hyvinvointivaltion.
1970-luvulla pääministeri Sorsa tuskitteli presidentti Kekkoselle ammattiyhdistysjohtajien edesvastuutonta toimintaa. Täysin epärealistiset palkankorotusvaatimukset johtivat Suomen kilpailukyvyn menetykseen. Paljon hyviäkin asioita saavutettiin neuvottelemalla, mutta ei läheskään sitä mitä muissa Pohjoismaissa.
Kun vertaa valtioiden velkaa muissa Pohjoismaissa ja Suomessa, voidaan selvästi todeta että pelkästään valtiontalouteen vaikutukset ovat vuosikymmenten saatossa olleet kymmeniä miljardeja, ihmisten elintasosta ja talouden dynamiikasta puhumattakaan.
Suomi on pieni avotalous, jossa viennin osuus BKT:sta on noin 40 %. Korkea viennin osuus on tyypillistä pienille avotalouksille. Esimerkiksi maailman suurimpien talouksien Kiinan sekä Japanin vastaavat luvut ovat alle 20 % ja Yhdysvaltojen vain hieman yli 10 %. Syykin on selvä: pieni maa ei pysty kotimarkkinoillaan tuottamaan niin laajaa tuoteskaalaa kuin suurempi kansantalous. Viimeisten kahden vuosikymmenen aikana olemme jääneet jälkeen muista Pohjoismaista viennin BKT osuudella mitattuna, mitä voi pitää huolestuttavana kehityskulkuna. Ilmiötä selittää Suomen viime vuosien heikko talouskehitys. Parempi rakenteellinen kilpailukyky (eli kasvukilpailukyky) sekä kustannuskilpailukyky vauhdittaisivat vientisektorin menestystä. Kansainvälisessä vertailussa Suomi on 39 % viennin BKT-osuudellaan sijalla 95, kun tietoja vuoden 2021 osalta on olemassa 216 maasta tai maan osasta. Muiden Pohjoismaiden sijoitukset korkeampia: Norja 85, Ruotsi 72 ja Tanska 46. Suhteellisesti ottaen suurimpia vientimaita ovat Luxemburg, Hong Kong ja Singapore. Euroopassa korkein viennin BKT-osuus on Luxemburgin lisäksi San Marinolla (179 %), Maltalla (170 %), Irlannilla (134 %), Slovakialla (94 %), Belgialla (87 %), Slovenialla (84 %) ja Hollannilla (83 %). Myös Baltian maat ovat korkealla listalla.
Nyt joudutaan kysymään, vastaavatko työmarkkinainstituutiomme ja käytännöt vaatimuksia, joita eurojäsenyys asettaa. Siihen ei voi vieläkään antaa myönteistä vastausta
Ilmoita asiaton viesti
”Kun nykyistä ammattiyhdistysliikkeen johtoa moititaan, muistetaan aina kehua kuinka liikkeellä on ollut tärkeä rooli suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisessa. Kaikki ei siellä menneisyydessäkään ollut ihan noin ruusuista. Jatkuvilla ylisuurilla palkankorotusvaatimuksilla joita säestettiin lakoilla, kiihdytettiin inflaatiota ja oltiin jatkuvassa devalvaatiokierteessä. Ja devalvaatiostahan kärsivät aina heikompiosaiset kaikkein eniten.”
Tästä olen täysin samaa mieltä. Kuten aiemmassa kommentissa totesin, palkkainflaatiota esiintyi lähes koko markka-ajan.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri tämän takia suomeen tarvitaan tuiki tarpeellinen vientiteollisuuden korotusnormi. Suomi on viimeinen maa Pohjolassa, jossa sitä ei pidetä itsestään selvänä lähtökohtana. Paradoksi on, että Suomi tarvitsee kaikista Pohjoismaista tällaista normia kaikkein eniten. Meillä ei ole valuuttakurssia, joka voisi systemaattisesti toimia puskurina, jos nimelliset kustannuksemme nousevat muita maita enemmän. Me olemme suoraan tekemisissä muiden euromaiden kanssa, ilman valuuttakurssipuskuria, ja siksi meidän on pidettävä huoli siitä, että kustannustasomme (tuottavuuskasvulla normeerattuna) ei nouse yli 60 BKT :n nyt( 73,4 BKT ) EU asettaman kriisirajan yli. ( tässä syy miksi joudumme hyvinvointi palveluja leikkaamaan)
Ilmoita asiaton viesti
Suomi rämpii suossa muut pohjoismaat porskuttaa norja luontovarat ruotsin pääomapuskurit jolla kotimainen tuotanto pystytään rahoittamaan ja tuotot pysyvät kotimaassa. Tanskassa lääketeollisuus tahkoaa miljardeja valtion kassaan. Suomessa Nokian jälkeistä Sampoa ei ole. Kun pääomat sijoitukset on ulkolaisia voitot karkaavat ulkomaille. Tässä yksi syy nykyiseen velkaantumiseen.
Suomi ei ole Ruotsi joten taloutta ja palkanmaksukykyä ei voi verrata suomeen.
Ruotsin ja Suomen taloudelliset erot johtuvat useista historiallisista, poliittisista ja taloudellisista tekijöistä:
Ruotsi on ollut itsenäinen valtio pidempään kuin Suomi, joka oli osa Ruotsia vuoteen 1809 asti ja sen jälkeen osa Venäjää vuoteen 1917 asti. Tämä pitkä itsenäisyyden aika on antanut Ruotsille etumatkaa taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen suhteen (Ruotsin vallan aika Suomessa).
Ruotsi teollistui aikaisemmin kuin Suomi, mikä loi vahvan taloudellisen perustan. Ruotsin talous on myös kasvanut tasaisemmin ja nopeammin, erityisesti toisen maailmansodan jälkeen
Ruotsin julkinen talous on ollut vakaampi ja velkaantuminen vähäisempää verrattuna Suomeen. Suomen julkinen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen on korkeampi, mikä rajoittaa taloudellista liikkumavaraa Ruotsissa on korkeampi työllisyysaste ja se on tunnettu innovaatioistaan ja teknologiayrityksistään, kuten Spotify ja Ericsson. Tämä on auttanut Ruotsia pysymään taloudellisesti vahvana ja kilpailukykyisenä
Ruotsin poliittiset päätökset ovat usein tukeneet talouskasvua ja julkisen talouden tasapainoa. Suomessa taas on jouduttu tekemään vaikeita päätöksiä talouden sopeuttamiseksi, mikä on vaikuttanut talouskasvuun.
NYT kun velkaista taloutta pitää sopeuttaa/tasapainottaa liikkumavaraa on vähän. Koska valtion /kuntien budjetit ovat tulleet velkataloudessa jota nyt on vaikea purkaa. Kuten olemme nähneet mitä ongelmia se tuo esim. hyvinvointialueitten rahoitusvajeisiin.
Työmarkkinainstituutiomme ei ole pystynyt yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen niihin käytännön sopimuksiin sekä vaatimuksiin joita eurojäsenyys asettaa. Nyt nämä samat tahot vaativat että samaa suuntausta pitäisi jatkua.
Ilmoita asiaton viesti