Takaisin torille

Eilen aamulla katselin tyhjää Senaatintoria. Otin kuvan ja samalla piirtyi muisti-ikkunaani kuva kahden vuoden takaisesta päivästä samassa paikassa.

———

Lauantaina 30.6.2018 kokoonnuimme, ’kulkuevapaaehtoiset’, aamupäivällä tyhjälle torille valmistelemaan Pride paraatia.

MUISTAN, kuinka kuorma-autot saapuivat torille ja asettuivat numerojärjestykseen, diesel haisi hetken nenään. Ajoneuvojen rekvisiittojen ja banderollien viimeistelyt tapahtuivat torilla.

MUISTAN myös kuinka yksittäiset ihmiset, porukat ja isommat ryhmät saapuivat torille, osa vauhdikkailla ja näyttävillä ’sisääntuloilla’ ja toiset taas hitaasti, varovasti kuin ’maata jalallaan tunnustellen’. Monet katselivat uteliaasti ympärilleen etsien tuttuja kasvoja tai uusia tuttavuuksia.

MUISTAN äänimaailman torilta, sen puheensorinan, kiljahdukset, korkojen kopinat, tennareiden ja flipfloppien läpytykset, kuplajuomapullojen avaamisen äänet sekä äänentoistolaitteiden ’yx-kax-kol kuuluuko’ ja musiikin jytkeen.

MUISTAN tuoksu- ja hajumaailman torilta, parfyymista aurinkovoiteisiin, makeista juomista happamiin, tupakan ja kesäauringon tuoksun ihmisistä.

MUISTAN värimaailman torilta, sateenkaarenvärit kaikissa mahdollissa vaatekappaleissa isoilla ja pienillä ihmisillä, hiuksissa ja meikeissä, kärryissä, esineissä, koirien valjaissa ja hihnoissa – kaikkialla.

MUISTAN odotuksen, joka oli ilmassa, näkyi ihmisten kasvoilla ja olemuksessa.

MUISTAN sen pienen hetken kun hengähdimme tovin juomassa vettä ’vapaaehtoisten pisteellä’ kirkon portaiden lähistöllä. Katsoin silloin torille, enkä nähnyt ’mitään’ – se oli niin täynnä ihmisiä. Epätodellista ja samalla niin käsinkosketeltavan todellista.

Kaikki oli valmista Pride paraatille, josta tuli kaikkien aikojen suurin paraati, kulkue 100 000 osallistujan tekemänä.

———-

Palataan takaisin eiliseen

Pride viikon/päivien merkitys on suuri. Helsinkiin saapuu ihmisiä ympäri Suomea ja Eurooppaakin (normioloissa). Näkyvyys oli tänäkin vuonna erinomainen ja se harmitti tietenkin joitakin suunnattomasti, mutta se ei estänyt seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksien esiinnostamista laajasti kaikkialla.

Pienemmillä paikkakunnilla järjestetään myös Pride tapahtumia ja siellä sen merkitys on ehkä vielä tärkeämpi. Pienessä joukossa on vaikea saada/uskaltaa olla oma itsensä, suuressa joukossa mukaan mahtuu yleensä enemmän moninaisuutta ilman, että joutuu silmätikuksi. Toisaalta, syrjintä voi tapahtua niin kollektiivisena kuin yhden ihmisen toteuttamana syrjintänä.

Yhteisöissä tehtävä yhdenvertaisuustyö on isojen haasteiden edessä edelleen. Muutos tapahtuu hitaasti.

Takaisin torille

Pride tapahtumista huolimatta on edelleen paljon niitä, kaikenikäisiä ihmisiä, moninaisin taustoin, jotka ovat edelleen tuolla tyhjällä torilla, yksin. Oikeus olla oma itsensä ei ole ihmisoikeus kaikille, vaikka pitäisi.

Yhdenvertaisuustyö ei saa olla työtä, jota tehdään siksi, että sitä tekevä tuodaan näkyväksi ja juhlituksi. Yhdenvertaisuustyö on työtä, jota tulee tehdä Suomessa kaikilla tasoilla, joka päivä, kaikkien ihmisten parissa.

Syrjinnän vastustaminen ja syrjiviin rakenteisiin puuttuminen on jokaisen velvollisuus.

+3
janettegronfors

Ihmisiä, asioita, ilmiöitä ja yhteiskuntaa tutkaileva suomalainen omin ajatuksin ja mielipitein.
Maailmankuvani on monen värinen ja monisyinen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu