Työpaikkakiusaaminen ja ’maalittaminen’

dav

Luin viikko sitten Ylen julkaiseman loistavan artikkelin kiusaamisesta, epäoikeudenmukaisesta ja epäasiallisesta kohtelusta työpaikalla. Vahva lukusuositus jokaiselle ’Näistä merkeistä tunnistat myrkyllisen työyhteisön’.

Artikkeli sai minut pohtimaan jälleen kerran tätäkin raskasta aihetta taas syvemmin. Artikkelissa esitetyt asiat ovat valitettavasti liian tuttuja ja vahvistivat entisestään käsitystäni siitä, miten laajasti ja väärin ihmisiä kohdellaan työpaikoillaan.  ’Maalittaminen’ voisi olla terminä käytössä myös silloin kun puhutaan työpaikalla yhden ihmisen kimppuun käymisestä ja muiden ihmisten agitoimisesta siihen mukaan livenä – sitäkin tapahtuu joka päivä ihan oikeissa työpaikoissa.

Unohtaa ei tietenkään saa myöskään ’normikiusaamista’, joka luonnollisesti on osa myös koko maalittamisprosessia. ’Normina’ pidettäviä työpaikkakiusaamisen muotoja ovat mustamaalaus, toisen ammattitaidon vähättely julkisesti/työtovereille, syrjintä ihmisen etnisen tai muun ominaisuuden takia, työn sabotoiminen, työtehtävien, työsuoritusten, kiitoksen ja kunnian varastaminen yms. Nämä edellä mainitut kuuluvat kaikki vahvasti ja ’hyväksytysti?’ suomalaiseen työkulttuuriin työpaikoilla kuten kateus kansantauteihimme. Valitettavasti näin on. Joka toisin väittää on ollut tai on itse kiusaaja tai ehkä mielummin kuitenkin niin, että hän ei ole koskaan joutunut työpaikalla tapahtuvan henkisen väkivallan kohteeksi ja siksi, ei ymmärrä, miten vakavasta ja arkisesta asiasta on kyse. Ihmettelen aina ihmisten sokeutta ja välinpitämättömyyttä sille, mitä lähiympäristössä, työpaikallakin tapahtuu.

Työpaikkakiusaamisen kaikki muodot pitäisivät mielestäni olla kriminalisoituja kuten maalittaminenkin kohdistui se sitten virkamieheen somessa (esim.poliisi), tämän läheiseen tai yksittäiseen työntekijään työpaikallaan. Kriminalisointi on tarpeellinen jo siksi, että usein ne, jotka tätä henkisen väkivallan muotoa harjoittavat, ovat tottuneet valehtelemaan ja olemaan työpaikallaan syystä tai toisesta ’koskemattomia/suojattuja’. He käyttäytyvät ja toimivat päivä päivältä entistä törkeämmin ja syyllistyvät ehkä muihinkin rikkeisiin työpaikallaan, koska ei ole pelkoa kiinnijäämisestä.

Pitäisikö tähän soveltaa taannehtien rikoslakia? Vai meneekö liian vaikeaksi, vaikka todisteet niin maalittamisesta kuin pitkään jatkuneesta työpaikkaväkivallasta olisi dokumentoitu ja todistettavissa? Ainakin tuomiosituimet menisivät ’tukkoon’, koska tapauksia on ymmärtääkseni tuhansia.

Yhteiskunnassamme on alettu vasta viimeisen vuosikymmenen aikana puhua julkisesti työpaikkakiusaamisesta, liian myöhään. Kiusatusta tulee käytännössä edelleen syyllinen, lähes poikkeuksetta, sillä hän on se, joka vaihtaa työpaikkaa ja saa hankalan työntekijän leiman takapuoleensa.

Syrjintäasioissa esim. Yhdenvertaisuuslaissa (1325/2014) mainittu ’Käänteinen todistustaakka’ on niin ikään ’höpöhöpöä’, sillä vahvempi, isompi ja röyhkeämpi voittaa usein kuitenkin tuomioistuimessa jos sinne asti joutuu menemään kuvitellessaan saavansa oikeudenmukaisempaa kohtelua. Huono työntekijä, kiusaaja, jää paikalleen ja etsii uuden uhrin. Omituista on myös se, että työnantajalla ei soi hälytyskellot, vaikka ammattitaitoisia hyviä työntekijöitä hakeutuu tasaisena virtana muualle töihin. 

Mikään ei muutu ellei asioihin puututa. Ja mielummin puututaan ajoissa. On tapahtunut liian paljon pahoja asioita, joita ei voi enää korjata, mutta, asioita voi tehdä paremmin tulevaisuudessa jos on halua ja ammattitaitoa. Koulumaailmassa tapahtuvasta kiusaamisesta olemme kaikki yhtä mieltä eli että se on väärin ja että lapsia ja nuoria tulee suojella. Toivottavasti tämä sama suojelutahto osuu jonakin päivänä myös niiden turvaksi, joita kohdellaan väärin työpaikoillaan.

Itsemurhaa harkitaan, itseään vahingoitetaan ja itsemurhia tehdään kiusatuksi joutumisen takia. Mitään näistä ei saa tulla lisää, ei lapsille, ei nuorille eikä aikuisille.

Kiusaajat päättävät kenellä on hyvä olo ja kenellä ei, työyhteisössäkin. Kiusaajat ovat vastuussa kiusattujen mielenterveyden hajottamisesta. Kiusaajat päättävät pahimmassa tapauksessa myös siitä, kuka jaksaa elää ja kuka ei.

janettegronfors

Ihmisiä, asioita, ilmiöitä ja yhteiskuntaa tutkaileva suomalainen omin ajatuksin ja mielipitein. Maailmankuvani on monen värinen ja monisyinen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu