Viharikokset vähenivät, mutta miten kävi rasismille ja vihapuheelle?

Viharikokset ovat vähentyneet Suomessa selvästi kerrotaan päivän uutisissa.

Tänään julkaistiin siis Poliisiammattikorkeakoulun tutkija Jenita Raudan tekemä raportti Poliisin tietoon tullut viharikollisuus Suomessa 2018

Viharikokset ovat vähentyneet, mutta onko samassa suhteessa vähentynyt arkipäivän rasismi ja vihapuhe? Väitän, että ei ole.
Vuonna 2018 poliisin tietoon tuli 73 rikosilmoitusta, joiden epäiltiin johtuvan seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä tai poikkeavasta sukupuolen ilmaisusta. Tämä on 13 tapausta eli 22 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna. Hälyyttävää! Luvut eivät ole suuria, todennäköisesti ei mihinkään Suomen kokoluokan/pohjoismaiseen valtioon verrattuna. Mutta, kun jo ajattelimme, näköjään virheellisesti, että tällä nimenomaisella alueella olisimme jo ymmärtäneet yhdenvertaisuuden käytännössä. Suomessa on asiasta pidetty voimakkaasti ääntä niin nuorten kuin aikuisväestön osalta toivoen, että se muuttaisi vielä tehokkaammin asenteita. Tämäkin vaatii siis pitkäjänteistä työtä jatkossakin.
Minusta näyttää siltä, että ilmoittaminen (rikosilmoitus) osataan tehdä, mutta uskon ja mediaa seuraamalla näyttää kuitenkin siltä, että arkipäivän rasismi ja vihapuhe eivät ole vähentyneet, vaan ihmisten toleranssi ’pakon edessä’ on lisääntynyt. Tarkoittanee samalla myös sitä, että edelleenkin vain pieni osa viedään poliisin tietoon asti rikosilmoituksen muodossa.
 
Toisaalta järjestöt ja muut toimijat ovat tehneet yhdessä rintamassa viimeiset viisi vuotta aktiivisesti töitä, jotta syrjintä (Yhdenvertaisuuslaissa olevat syrjinnän muodot erityisesti) tunnistettaisi paremmin ja että niihin puututtaisiin hanakammin. Tämä edellä kerrottu tukisi sitä, että rikosilmoituksia tehtäisi enemmän. Tiedämme kuitenkin sen, että moni jättää rikosilmoituksen tekemättä niin pelon kuin sen vuoksi, että ei usko, että siitä on mitään hyötyä, ’poliisi ei kuitenkaan tee mitään’.
 
Onko kynnys ilmoittaa syrjinnästä, rasismista poliisille tullut korkeammaksi ja vastaavasti kynnys kertoa siitä sosiaalisessa mediassa puolestaan matalammaksi, jossa vertaistuen ja apujakin saa helpommin ja nopeammin. Tätä seikkaa emme saa tietää tässä tänään julkaistussa raportissa. Odotin, että rikosilmoituksia olisi raportoitu enemmän.
————————————————————————————————————–
Ja muistin virkistämiseksi vielä se mistä puhumme kun puhumme viharikoksista:
Viharikos on henkilöä, ryhmää, jonkun omaisuutta, instituutiota tai näiden edustajaa kohtaan tehty rikos, jonka motiivina ovat ennakkoluulot tai vihamielisyys uhrin oletettua tai todellista etnistä tai kansallista taustaa, uskonnollista vakaumusta tai elämänkatsomusta, seksuaalista suuntautumista, sukupuoli-identiteettiä, sukupuolen ilmaisua tai vammaisuutta kohtaan.
janettegronfors

Ihmisiä, asioita, ilmiöitä ja yhteiskuntaa tutkaileva suomalainen omin ajatuksin ja mielipitein. Maailmankuvani on monen värinen ja monisyinen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu