Kilpaurheilu on ytimeltään poliittista

Yli kaksiviikkoiset (!) jääkiekon MM-kisat huipentuvat viikonloppuna mitalipeleihin Moskovassa. Kisat ovat osa arvokisojen sarjaa Venäjällä. Menneet ovat muiden muassa yleisurheilun MM-kisat ja Sotshin talviolympialaiset. Tulossa ovat vielä esimerkiksi jalkapallon MM-kisat. Suomessa on hyvä mainita myös, että joka vuosi Sotshissa ajetaan Formula 1:n osakilpailu.

Tällä arvokisojen sarjalla on kiistatta poliittinen funktio (kuten nationalistisella urheilulla on). Niillä Putinin Venäjä haluaa osoittaa mahtiaan sekä kisajärjestäjän että urheilumenestyjän roolissa. Se tuskin järjestää kisoja ja organisoi valtiodopingia vain urheilemisen ilon vuoksi. Arvokisat kytkeytyvät Putinin hallinnon laajempaan sisä- ja ulkopoliittiseen projektiin, jossa on tarkoitus palauttaa Venäjän asema kansainvälisen politiikan merkittävänä pelurina, jota pitää kuunnella. Ulkopoliittisesta projektista muistissa ovat hyvin Syyrian pommitukset, Krimin valtaus ja Itä-Ukrainan kapinallisten tukeminen.

Venäjän jääkiekon MM-kisat ovat siis eittämättä muutakin kuin urheilutapahtuma: ne ovat poliittinen tapahtuma. Putinin hallinto käyttää kisoja sisä- ja ulkopoliittisena välineenä. Kisoja ei olisi ilman urheilulajia nimeltä jääkiekko, osallistujajoukkueita ja joukkueiden jäseniä. Putinin Venäjä käyttää näitä kaikkia epäsuorasti poliittisena välineenä. Ja kaikki ne ilomielin suostuvat välineeksi – varmaankin pitkälti tiedostamatta sitä.

Toisaalta asia on niinkin, että itse jääkiekon pelaamisessa, siinä mitä tapahtuu kaukalossa ja sen laidalla, ei ole mitään poliittista tässä mielessä. Se, mitä esimerkiksi Leijonien Sebastian Aho ja Patrik Laine, Aleksandr Barkov tai Venäjän Aleksandr Ovetshkin tekevät kaukalossa, on täysin epäpoliittista. He vain pelaavat jääkiekkoa suuren yleisön edessä, koska he pitävät siitä. Sikäli on väärin, että heidän pelaamistaan käytetään epäsuorasti sisä- ja ulkopolitiikan välineenä, vaikka ainakin Ovetskin lienee tästä jollain tavalla tietoinen.

Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen. Yllä on nimittäin käytetty politiikan käsitettä sen muodollisessa mielessä, jolla tarkoitetaan institutionalisoitunutta poliittista toimintaa. Valtion harjoittama sisä- ja ulkopolitiikka selvästi on sellaista toimintaa, koska valtio on instituutio.

Politiikan tutkimuksessa erotetaan hyvin perustein myös toinen politiikan käsite (Painter, Joe ja Jeffrey, Alex. ”Political Geography” SAGE 2009). Sen kohdalla voidaan puhua politiikasta epämuodollisessa mielessä. Tämä käsite soveltuu mihin tahansa vallan käyttöön, liittolais- ja ”vihollis”suhteiden muodostamiseen sekä joidenkin ideoiden ja päämäärien edistämiseen. Epämuodollisessa mielessä jokapäiväinen elämämme on siis täynnä poliittista toimintaa perhe-elämästä työpaikan palavereihin. Tämä ei ole politiikan käsitteen tarpeetonta venyttämistä vaan täysin luontevaa sen käyttöä.

Jääkiekon MM-kisat ovat kilpaurheilua. Kilpaurheilun ytimeen kuuluu voiton tavoittelu: kisoissa, sarjoissa, otteluissa ja yksittäisissä tilanteissa. Kilpaurheilussa kisataan voitosta. Voittamisessa ja häviämisessä on kyse myös valtasuhteiden muodostumisesta. Voittaja on ainakin hetkellisesti ”kukkulan kuningas”, häviäjä joutuu alistumaan. Esimerkiksi jääkiekon yksittäisessä kaksinkamppailussa on kyse siitä, kuka saavuttaa siinä valta-aseman, kuka tulee kiekon kanssa ulos voittajana tilanteesta. Valta-asema tuo etua pelissä ainakin pelillisesti ja henkisesti. Voittaja pääsee määräämään, mitä kiekolle tapahtuu seuraavaksi. Häviäjä kokee kolauksen itseluottamuksessaan.

Politiikan epämuodollinen käsite sopii kuin nyrkki silmään kilpaurheilun ytimeen. Jääkiekkokin on siis ytimeltään mitä poliittisinta toimintaa tässä mielessä. Aho, Laine, Barkov ja Ovetskin harjoittavat kaukalossa poliittista(kin) toimintaa, vaikka he eivät harrasta institutionalisoitunutta poliittista toimintaa (esimerkiksi puoluepolitiikkaa).

Tässä ei ole sinänsä mitään väärää tai epäilyttävää, kuvauksen on tarkoitus olla lähtökohtaisesti arvoneutraali. Mutta sen vuoksi Aho, Laine ja Ovetskininkin jääkiekon pelaamista on niin helppo käyttää hyväksi institutionalisoituneessa poliittisessa toiminnassa kuten valtion sisä- ja ulkopolitiikassa. Politiikassa muodollisessakin mielessä on pitkälti kyse vallan käytöstä. Epämuodollinen politiikan käsite soveltuu institutionalisoituneeseen politiikkaankin.

Tämä olisi hyvä kilpaurheilutoimijoiden tiedostaa. Tiedostaminen on vapautumisen mahdollisuuden siemen.