100 päivää ja Rooseveltin perintö

Kuva: FDR Presidential Museum and Libryary

Uuden presidentin ensimmäiset 100 päivää ovat muodostuneet käsitteeksi Yhdysvaltain politiikassa. Tuona aikana presidentti käynnistää virkakautensa merkittävimmät lakihankkeet, allekirjoittaa joukon presidentillisiä asetuksia ja nimittää ministerit, keskeiset virkamiehet sekä diplomaatit. Virkaanastujaisten jälkeen presidentti viettää kuherruskuukautta median ja kansalaisten edessä heidän antaessaan presidentille mahdollisuuden yrittää ennen kuin poliittiset väännöt alkavat.

Tämä on ensimmäinen blogikirjoitus neljän kirjoituksen sarjassa liittyen Joe Bidenin 100 ensimmäiseen päivään Yhdysvaltain presidenttinä. Tulen tarkastelemaan kuinka Bidenin sisä-, talous- ja ulkopoliittiset aloitteet ovat käynnistyneet, miten nimitysprosessit ovat sujuneet ja mitä on odotettavissa sadan päivän jälkeen. Kuitenkin tässä ensimmäisessä kirjoituksessa keskityn siihen mistä kaikki alkoi eli aivan ensimmäiseen 100 päivään vuonna 1933. Tässä hetkessä vertailukohta on erittäin sopiva, sillä Bidenin katsotaan toimivan ja olevan samanlaisten haasteiden edessä kuin FDR 90 vuotta sitten.

FDR ja New Deal

Demokraatteja edustanut Franklin D. Roosevelt nousi Yhdysvaltain presidentiksi voittaessaan republikaaneja edustaneen presidentin Herbert Hooverin. Edeltäjänsä kaudella Yhdysvallat ja koko maailma olivat syöksyneet suureen lamaan ja vannottuaan virkavalansa 4.3. Roosevelt sai eteensä kansakunnan, jossa neljännes kansalaisista oli työttömänä ja suurin osa heistä eli hökkelikylissä. Republikaanihallintojen aikana Yhdysvallat oli eristäytynyt omalle mantereelleen ja seurannut sivusta sekä fasismin että kommunismin nousua Euroopassa.

Moninaisten haasteiden edessä Roosevelt totesi virkaanastujaispuheessaan olevansa valmis ”perustuslain vaatimuksien mukaan suosittelemaan toimenpiteitä, joita kärsivä kansakunta keskellä kärsivää maailmaa tarvitsee.” Hänen keskeiset tavoitteensa olivat hyvin poikkeuksellisia aikaisempiin hallintoihin verrattuna niiden korostaessa vahvaa valtiota. Kansalaisia haluttiin suojella markkinoiden mielivallalta, julkisten työllisyyshankkeiden kautta tarjota toimeentuloa heille joilla sitä ei ollut ja sosiaaliturvajärjestelmällä taata toimeentulo sairaille ja vanhuksille.

Ensimmäisen 100 päivän tuloksellisuutta mitataan yleisesti lakihankkeiden kautta. Kuinka monta lakiesitystä uusi presidentti pystyy saattamaan voimaan ja kuinka monta käynnistämään. Tässä suhteessa Roosevelt on asettanut rajan hyvin korkealle, sillä hän runnoi lävitse 15 merkittävää lakiesitystä, jotka käynnistivät New Dealin nimellä tunnetun talouspolitiikan. Kokonaisuudessaan FDR onnistui saattamaan voimaan peräti 76 lakiesitystä. Määrä on noin kolminkertainen verrattuna hänen seuraajiinsa, jotka ovat vieläpä suosineet enemmän presidentillisiä asetuksia varsinaisen lainsäädännön sijaan.

Poikkeuksellisen Rooseveltin politiikasta teki juuri valtion roolin korostuminen. Aikaisemmin liittohallituksen katsottiin lähinnä vastaavan ulko- ja puolustuspolitiikasta. Kaikki mitä perustuslaissa ei ollut määritelty erikseen liittovaltion hoidettavaksi kuului osavaltioille. Tästä ristiriidasta johtuen kesti melkein sata vuotta ennen kuin Yhdysvalloista ryhdyttiin puhumaan monikon sijasta yksikkönä ja tämä vaati sisällissodan. Poliitikot joutuivat myös kiistelemään 150 vuotta siitä tulisiko Yhdysvalloissa olla keskuspankki vai ei.

Aakkoskeittoa amerikkalaisille

Historian huomioiden Rooseveltin politiikka oli jyrkkä suunnanmuutos ja muutti perustavasti amerikkalaista yhteiskuntaa. Rooseveltin sanottiin tarjoilleen kansalaisille ”aakkoskeittoa” hänen politiikkansa muodostuessa kirjainlyhenteistä. Aakkoskeitosta voidaan nostaa kolme keskeistä esimerkkiä, jotka edustavat kattavasti New Dealin osa-alueita: FERA, AAA ja TVA.

FERA (Federal Emergency Relief Administration) eli liittovaltion hätäapuvirasto käynnisti laajimittaisen työttömien ja köyhien avustamisen. Julkisella rahalla perustettiin soppakeittiöitä, yömajoja, järjestettiin terveydenhoitoa ja koulutusta sekä käynnistettiin työllisyystoimia. Kriisiä varten perustettu FERA lakkautettiin 1935 ja sen tehtävät peri kaksi uutta virastoa: WPA ja SSA. WPA vastasi työttömyyden vähentämisestä julkisten rakennushankkeiden kautta ja SSA eli sosiaaliturvahallinto loi ensimmäistä kertaa sosiaaliturvajärjestelmän liittovaltion tasolla. Vuoden 1935 sosiaaliturvalakia voidaan pitää Rooseveltin ensimmäisen presidenttikauden merkittävimpänä saavutuksena.

Talouden ja teollisuuden ohella myös maatalous kaipasi pikaisesti apua ja sen auttamiseksi perustettiin AAA (Agricultural Adjustment Administration) eli maatalouden uudelleenjärjestely virasto. Sen keskeisenä tehtävä oli vakauttaa raaka-aineiden hintaa ja tätä varten asetettiin kiintiöitä hillitsemään tuotantoa. Hintasääntelyn ansiosta maataloustuottajat pystyivät modernisoimaan tuotantoaan, jolloin myös uusia alueita pystyttiin ottamaan maatalouden käyttöön. Kolmen A:n toiminta pelasti merkittävän osan Yhdysvaltain maatalousyhdyskunnista.

Kolmantena aakkoskeitosta voidaan nostaa esille TVA (Tennessee Valley Authority) eli Tennessee-joen valuma-alueen hallinto. Sen keskeisenä tehtävänä oli rakennuttaa patoja Tennessee-joelle tukeakseen alueen maataloutta, vähentääkseen tulvia ja eroosiota mutta myös mahdollistaakseen sähköntuotannon vesivoimalla. TVA:ta voidaan pitää historiallisena siitä syystä, että TVA oli ensimmäinen julkisella rahalla toteutettu hanke, joka kilpaili tuotannossa yksityisen sektorin kanssa.

Uusi hallinto

Aakkoskeiton ohella historiallisena voidaan pitää myös sen toteuttajia eli Rooseveltin hallintoa keskeisine ministereineen. Frances Perkins oli ensimmäinen nainen Yhdysvaltain hallituksessa Rooseveltin nimittäessä hänet työministeriksi. Perkins toimi tehtävässään koko Rooseveltin virkakausien ajan ja hän on yksi Yhdysvaltain historian pitkäaikaisimmista ministereistä. Hänen tukenaan työttömyyden vähentämisessä oli republikaaneja edustanut sisäministeri Harold Ickes, joka myös palveli koko Rooseveltin virkakauden ajan. Maatalouden pelastamista johti Henry Wallace, josta tuli myöhemmin varapresidentti Rooseveltin kolmannella presidenttikaudella.

Valtiovarainminiseriksi nousi Rooseveltin vaalikampanjassa merkittävänä tukijana ollut ja republikaaneihin kuulunut William Wood. Hänen lyhyeksi jääneellä kaudellaan käynnistettiin talouden vakautta lisäävien uudistuksien valmistelu kuten talletussuoja ja pankkireformi. Työtä jatkoi joulukuussa 1933 ministeriksi nimitetty Henry Morgenthau, joka jäi ehkä enemmän historiaan Morgenthau-suunnitelman esittäjänä toisen maailmansodan loppuvaiheessa kuin New Dealin edistäjänä. Vaikka ulkosuhteet eivät olleet Rooseveltin politiikan keskiössä ensimmäisellä virkakaudella, ulkoministeriksi nimitettiin kokenut politiikko Cordell Hull. Hän edisti hyvän naapuruuden politiikkaa suhteessa Latinalaiseen Amerikkaan ja vaati myöhemmin Yhdysvaltoja tukemaan liittolaisia sodassa Saksaa ja Japania vastaan. Cordell Hull on Yhdysvaltain pisimpään palvellut ulkoministeri.

Roosevelt ja Biden

Monessa suhteessa Joe Biden on nyt samanlaisessa tilanteessa kuin Franklin D. Roosevelt noustuaan presidentiksi. Kuten Rooseveltin niin myös Bidenin tulee pystyä osoittamaan kansalaisille, että hallintoon voi luottaa ja se toimii edeltäjän kaoottisen kauden jäljiltä. Bidenilla ei kuitenkaan ole tukenaan vahvaa enemmistöä kongressissa kuten Rooseveltilla ja varsinkin kunnianhimoisimmissa hankkeissa kompromissit ovat välttämättömiä.

Kritiikkiä on myös Bidenille luvassa, jopa samanlaista kuin Rooseveltille. Populismi nosti tuolloin päätään ja suurien elvytyshankkeiden katsottiin olevan ristiriidassa amerikkalaisen yritteliäisyyden, yksilönvapauden ja valtion perinteisen roolin kannalta. Hankkeita ryhdyttiin myös peilaamaan myös perustuslakia vasten korkeimmassa oikeudessa ja tämä johti suunnitelmiin korkeimman oikeuden laajentamisesta. Nyt 2020-luvulla puheet tuomareiden lisäämisestä korkeimpaan oikeuteen ovat nousseet jälleen esille.

Hieman näyttää siltä, että 90 vuotta myöhemmin historia toistaa jälleen itseään Yhdysvalloissa.

+5
Jani Kokko
Helsinki

Yhdysvaltain historian ja politiikan väitöskirjatutkija Jyväskylän yliopistosta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu