Mikä ihmeen supertiistai?

Käsite super tuesday eli supertiistai ilmestyi amerikkalaiseen politiikkaan konkreettisesti vuonna 1988 kun demokraattien konservatiivisiipi pyrki edesauttamaan maltillisen ehdokkaan valintaa puolueen presidenttiehdokkaaksi. Neljä vuotta aikaisemmin puolue oli valinnut entisen varapresidentti Walter Mondalen ehdokkaaksi ja hän kärsi Yhdysvaltain presidentinvaalihistorian suurimman tappion presidentti Reaganille. Mondale voitti ainoastaan kotiosavaltio Minnesotan ja Washington DC:n valitsijamiehet (525-13).

 

Uuden tappion välttämiseksi etelän demokraatit siirsivät Alabaman, Floridan, Georgian, Kentuckyn, Louisianan, Mississipin, Oklahoman, Tennesseen ja Teksasin esivaalit maaliskuun alkuun, luodakseen mahdollisimman paljon nostetta heidän intressejään edustavalle ehdokkaalle. Siirto oli mahdollinen, sillä osavaltioiden puolueilla oli tuolloin ja on edelleen täysi vapaus valita milloin ja miten kyseinen osavaltio järjestää esivaalit.

 

Konservatiivien operaatio epäonnistui täydellisesti, johtuen osaltaan laajasta ehdokasjoukosta ja lopulta esivaalit voitti Mondalea vieläkin liberaalimpi Massachusettsin kuvernööri Michael Dukakis. Marraskuussa 1988 Dukakis hävisi presidenttiyden varapresidentti Bushille (426-111).

 

Ratkaiseva päivä 1992, 1996 ja 2000

 

Supertiistai on useasti ollut käänteentekevä päivä ehdokasvalinnassa. Vuonna 1992 kuvernööri Bill Clinton hävisi järjestelmällisesti ensimmäisissä esivaaleissa mutta voitti supertiistaina 11:sta esivaalista kahdeksan. Supertiistain jälkeen hänen uskottavuutensa kärkiehdokkaana vahvistui ja hän voitti melkein kaikki seuraavat esivaalit. Suurin osa supertiistain osavaltiosta oli tuolloin eteläisiä ja tilanne alkoi vasta muuttua kun yhä useampi osavaltio siirsi esivaalinsa maaliskuun alun supertiistaille.

 

1996 republikaanien esivaaleissa koettiin sama kuin demokraateilla neljä vuotta aiemmin. Senaattori Bob Dole oli menestynyt huonosti ensimmäisissä esivaaleissa vastaehdokkailleen mutta voitti supertiistaina kaikki osavaltiot ja varmisti käytännössä valintansa republikaanien presidenttiehdokkaaksi.

 

Vuoden 2000 vaaleissa 16 osavaltiota järjesti esivaalit samanaikaisesti ja sekä varapresidentti Al Gore että kuvernööri George W. Bush varmistivat jo tuolloin puolueidensa ehdokkuudet. 2004 supertiistai muodostui tynkävaalipäiväksi kun useat osavaltiot siirsivät esivaalit jo helmikuulle lisätäkseen painoarvoaan demokraattien ehdokasvalinnassa. Tuolloin politiikan kommentaattorit puhuivat kahdeksan osavaltion esivaaleista ”minitiistaina.”

 

2000-luvun tasaiset taistelut

 

Historian suurin supertiistai koettiin 2008 kun 23 osavaltiota järjesti esivaalit jo helmikuun 5. päivä. Tuolloin senaattori Hillary Clintonin ja senaattori Barack Obaman kamppailu ei ratkennut supertiistaina delegaattien jakaantuessa Obama 847 – Clinton 834. Hyvin tasainen taistelu jatkui aina demokraattien puoluekokoukseen asti. Republikaaneilla tilanne oli selkeämpi senaattori John McCainin voittaessa suurimman osan supertiistaina jaossa olleista delegaateista.

 

Kenties yllätyksettömin supertiistai nähtiin vuoden 2012 vaalien yhteydessä. Demokraateilla presidentti Barack Obama pyrki jatkokaudelle eikä todellista vastaehdokasta ollut. Republikaaneilla entinen kuvernööri Mitt Romney oli saavuttanut vahvan johdon jo aikaisemmissa esivaaleissa ja sama trendi jatkui supertiistaina. 10 osavaltiosta hän voitti kuudessa, saaden kokoon 225 delegaattia. Toiseksi tuli entinen senaattori Rick Santorum, jonka kolme voittoa ja hyvä sijoitus Ohiossa antoivat mahdollisuuden jatkaa Romneyn haastamista vielä kuukauden.

 

11 osavaltiota demokraateilla ja republikaaneilla 14 muodostivat supertiistain maaliskuun 1. päivänä 2016. Demokraateilla oli jaossa hieman alle kolmannes ja republikaaneilla melkein puolet valintaan tarvittavista delegaateista. Molemmilla puolueilla suurimpana palkintona oli Teksas.

 

Demokraateilla senaattori Bernie Sanders vei neljä enemmän tai vähemmän pohjoista osavaltiota mutta entinen ulkoministeri Hillary Clinton voitti supertiistain etelän osavaltioiden avustuksella delegaatein 486-321. Republikaaneilla liikemies Donald Trump voitti yli puolet supertiistain osavaltiosta kasaten 256 delegaattia.

 

2016 järjestettiin myös toinen supertiistai maaliskuun 15. päivänä jolloin Florida, Pohjois-Carolina, Ohio, Illinois ja Missouri järjestivät esivaalit. Molempia päiviä voidaan kutsua supertiistaiksi sillä maaliskuun 1. päivänä demokraateilla oli jaossa noin 800 delegaattia ja 15. päivänä 600. Republikaaneilla vastaavat luvut olivat 600 ja 400. Demokraateilla Clinton voitti kaikki osavaltiot ja republikaaneilla Trump, lukuun ottamatta kuvernööri John Kasichin Ohiota. Kahden supertiistain jälkeen kummankaan puolueen kärkiehdokas ei kuitenkaan onnistunut varmistamaan ehdokkuuttaan vaan kamppailu jatkui touko-kesäkuun vaihteeseen saakka.

 

Supertiistai 2020

 

Ensi tiistaina on jälleen edessä supertiistai. Alabama, Arkansas, Colorado, Kalifornia, Maine, Massachusetts, Minnesota, Oklahoma, Pohjois-Carolina, Tennessee, Teksas, Utah, Vermont ja Virginia järjestävät yhtäaikaisesti esivaalit ja demokraateilla on jaossa 1344 delegaatteja, kolmannes valintaan tarvittavasta määrästä. Suurimpina palkintoina delegaattirikkaimmat Kalifornia (415) ja Teksas (228).

 

Millaisista asetelmista demokraattiehdokkaat suuntaavat supertiistaihin? Siitä enemmän seuraavassa blogikirjoituksessa.

Jani Kokko

Yhdysvaltain historian ja politiikan väitöskirjatutkija Jyväskylän yliopistosta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu