Yhdysvaltain korkein oikeus toimii perustuslain mukaan

STT pätki juhannushaastattelua sen verran, että on syytä täsmentää Yhdysvaltain korkeimman oikeuden aborttipäätöksen taustaa sen historiallisessa kontekstissa. Osaltaan tähän innosti dosentti Markku Ruotsilan vierailu eilisessä A-studiossa, joka on herättänyt tyrmistystä ainakin Twitterissä. Osaltaan jaan Ruotsilan analyysin.

Näin humanistina Yhdysvaltain korkeimman oikeuden päätöstä voi pitää järkyttävänä. Kärjistetysti 2020-luvulla joukko valkoisia ja etuoikeutettuja miehiä tekee päätöksen naisten oikeudesta omaan kehoonsa pohjaten sen toisten valkoisten ja etuoikeutettujen miesten kirjoituksiin yli kahdensadan vuoden takaa. Yhdysvaltain poliittisen historian tutkijana ratkaisu on kuitenkin ymmärrettävä.

Yksilönvapaudet ja osavaltioiden oikeudet

Näkökulma voidaan tiivistää yksilönvapauksiin sekä osavaltioiden oikeuksiin, jotka ovat aina vaikuttaneet kaikkiin merkittäviin päätöksiin Yhdysvaltain poliittisessa historiassa. Uskonnolliset näkökohdat voidaan unohtaa, sillä pohjimmiltaan ne ovat lähinnä sivujuonne vaikkakin Yhdysvallat perustuu juutalaiskristilliselle kulttuurille.

Aborttipäätöksessä on luonnollisesti nähtävissä uskonnollisia perusteluita mutta todelliset syyt ovat kuitenkin perustuslaissa ja sen antamissa oikeuksissa osavaltioille. Tämä oli kenties merkittävin asia, jota jouduin Yhdysvaltain vaalien aikaan avaamaan toimittajille ja perustelemaan miksi Yhdysvallat monessa suhteessa toimii meidän näkökulmastamme epärationaalisesti tai epädemokraattisesti.

Meillä Suomessa vallalla on ollut hegeliläinen valistusihanne, jossa valtio on kaikki kaikessa. Valtio ja yhteisö menevät yksilön edelle, kun taas Yhdysvalloissa anglosaksinen vapausperinne on hallinnut maata sen syntyhetkestä lähtien. Missä määriin siis valtio voi ”pakottaa” kansalaiselle esim. koulutusta tai sosiaaliturvaa ja terveydenhoitoa?

Yhdysvalloissa osavaltiot ovat luoneet liittohallituksen eikä toisinpäin. Meni vuosikymmeniä ja vasta verisen sisällissodan jälkeen Yhdysvalloista ryhdyttiin puhumaan yksikössä monikon sijaan. Osavaltioiden riippumattomuus liittohallituksesta on edelleen vahva ja vallalla on käsitys, että kaikki asiat, joita perustuslaissa ei ole yksiselitteisesti mainittu liittohallituksen tehtäväksi kuuluvat osavaltioille. Lähinnä liittohallituksen tulee vastata ulko- ja puolustuspolitiikasta ja tietyistä taloudellisista kysymyksistä.

Tästä lähtökohdasta käsin oikeuslaitoksessa originalistit tulkitsevat tai oikeastaan ovat tulkitsematta perustuslakia vaan ottavat sen kirjaimellisesti. Kaikki ne 2000-luvun viisaudet, joita kansakunnan perustajaisät eivät ymmärtäneet kirjata perustuslakiin (kuten abortti) eivät kuulu liittohallituksen toimivaltaan vaan kuuluvat osavaltioille. Toisen koulukunnan mukaan perustuslaki on ”elävä asiakirja” ja sen kirjauksia tulkitaan tästä näkökulmasta ja toisinaan tehden myös lisäyksiä. Viimeisin eli 27. lisäys on vuodelta 1992. Sen ratifioimiseen tosin kului 203 vuotta.

Merkittävin ongelma on tietysti siinä, että perustuslain näkemykset yksilöiden vapauksista, demokratiasta ja osavaltioiden oikeuksista pohjautuvat valkoisten orjanomistajien käsitykseen 1700-luvun lopulta ja ymmärrettävästi periaatteita on vaikea soveltaa 2020-luvun yhteiskuntaan. Sama probleema vallitsee esimerkiksi perustuslain 2. lisäyksen takaamaan aseenkanto-oikeuden kanssa.

Onko korkeimman oikeuden aborttipäätös sitten ”oikea”? No ainakin originalistien näkökulmasta se on koska perustuslaissa aborttia ei ole mainittu. Osavaltioiden suvereniteetin perusteella se on myös oikein sen siirtäessä vallan osavaltioille ja tietyssä mielessä lähemmäksi kansalaisia. Yksilönvapauksien näkökulmasta tilanne on ongelmallisempi, sillä nyt syntymättömän olennon oikeudet menevät elävän edelle.

Vaikka valta nyt siirtyy paikallistasolle niin demokratiaa se ei vahvista. Siitä pitää huolen Yhdysvaltain kirjava vaalilainsäädäntö sekä enemmistövaalitapa, jotka yhdessä vaikeuttavat kansalaisten mahdollisuutta äänestää.

Marraskuun välivaalit

STT kysyi haastattelussa myös aborttipäätöksen vaikutuksia marraskuun välivaaleihin. Varmasti ratkaisu aktivoi puolueiden ydinkannattajia ja edesauttaa rahoituksen keräämisessä mutta erityisesti demokraattien ongelma on, ettei välivaalit oikein kiinnosta ketään.

Äänestysaktiivisuus vaihtelee 30–40 %:n välillä osavaltioittain rekisteröityjen äänestäjien keskuudessa, kun se presidentinvaalien aikaan pyörii noin 50 %. Lisäksi Yhdysvalloissa (kuten myös Suomessa), eläkeläiset ovat nuorempiin verrattuna varmempia äänestäjiä ja äänestävät enemmän republikaaneja.

Marraskuun vaaleissa demokraattien ongelmana on myös se, että välivaaleja on pidetty väliarviona presidentin onnistumisesta. Sitten vuoden 1902 presidentinpuolue on voittanut välivaaleissa vain kolme kertaa (1934, 1998, 2002) kongressin molemmissa kamareissa, joten odotettavissa on nytkin tappio. Kysymys on lähinnä siitä kuinka suuri se tulee olemaan.

+2
Jani Kokko
Helsinki

Yhdysvaltain historian ja politiikan väitöskirjatutkija Jyväskylän yliopistosta. Tunnetaan myös Tennaripoikana.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu