Demokratian myyttejä 1: jokainen ääni on merkitsevä
”Jokainen ääni on tärkeä!”, ”Käy äänestämässä!”, ”Sinun äänesi ratkaisee!”. Tuollaisia, ja vastaavanlaisia iskulauseita kuulee joka puolelta aina vaalien lähestyessä. Sanoma on, että jokainen ääni on merkitsevä. Se on totta — yhden kolmasmiljoonasosan verran, jos puhutaan Suomen eduskuntavaaleista. Eli yhdellä äänellä on 0,00003% vaikutus lopputulokseen. Tuollainen vaikutus on käytännössä sama kuin nolla. Mahdollisuus sille, että sinun äänesi ratkaisee, on häviävän pieni.
Käytännössä vaikutus on vieläkin pienempi, sillä eduskuntavaaleissa ei äänestetä mistään asiakysymyksistä, vaan ainoastaan siitä, minkä puolueen edustajat pääsevät päättämään noista kysymyksistä. Ja kun heidät on kerran valittu päättämään, niin seuraavan neljän vuoden aikana he voivat päättää mitä tahansa. Toki puolueilla on aina jonkinlaiset vaaliohjelmat, mutta päättäjät eivät välttämättä aina niitä noudata. Vaalilupaukset sinänsä ovat jo yleinen vitsi, mutta vaikka joku poikkeuksellinen yksilö omista lupauksistaan pitäisikin kiinni, niin ei hän kuitenkaan yksin asioista päätä. Vaalilupaukset kaatuvat yleensä viimeistään siihen, että asioista on neuvoteltava muiden puolueiden edustajien kanssa, jolloin tuloksena on yleensä laihoja kompromisseja, joihin kukaan ei ole oikein tyytyväinen, ja jotka eivät käytännössä muuta juuri mitään.
Äänestäminen on pikemminkin illuusio vaikutusvallasta. Kun Matti tai Maija astelee äänestyskoppiin, hän ajattelee olevansa mukana vaikuttamassa siihen, mikä on Suomen suunta seuraavan neljän vuoden ajan. Hyvin pienen murto-osan verran tuo onkin totta, mutta samaan aikaan 99,99997% äänestäjistä määrää, millaista Matin ja Maijan elämä seuraavan neljän vuoden ajan on. He siis menettävät paljon enemmän määräysvaltaa oman elämänsä suhteen, kuin mitä he äänestäessään saavat toisten äänestäjien elämiin. Paljon enemmän määräysvaltaa omaan elämäänsä he saisivat, jos heiltä ei suorien ja epäsuorien verojen kautta vietäisi noin puolta heidän ansiotuloistaan vaan he saisivat päättää niidenkin rahojen käytöstä itse.
Tavalliselle kansalaiselle äänestäminen ei siis ole kovinkaan merkityksellistä. Erittäin merkityksellistä se sen sijaan on nykyisille ja tuleville päättäjille. Äänestäminen takaa heille moraalisen oikeuden hallita. Mitä suurempi äänestysprosentti, sitä vahvempi tuo oikeus on. Johannes Virolaisen tokaisu ”Kansa on puhunut, pulinat pois.” on edelleen poliitikkojen suosikkilauseita. Erityisesti vaalien voittajien, vaikka Virolainen sanoikin tuon keskustan puheenjohtajavaalit hävittyään.
Usein myös sanotaan, että äänestämättä jättänyt ei saa valittaa lopputuloksesta. Olen tästä jyrkästi eri mieltä. Päinvastoin, äänestämällä sitoutuu siihen, että enemmistö saa määrätä asioista. Tai edustuksellisessa demokratiassa tarkemmin sanottuna vaalien voittaja(t). Onhan se tietysti teoriassa mahdollista, että äänestäminenkin voisi johtaa joihinkin merkittäviin muutoksiin, mutta ainakin nykyjärjestelmässä mahdollisuus sille on häviävän pieni. Tästä on viime ajoilta kaksi hyvää esimerkkiä. Perussuomalaiset jytkyttelivät vaalivoittoon, mutta mikä heidän ansiostaan on loppujen lopuksi muuttunut? Nykyisten kannatusmittausten perusteella ei juuri mikään. Piraattipuolueella on paljon hyviä ideoita ja fiksua porukkaa. Puolueen kannatus onkin rakettimaisessa nousussa. Vuoden 2011 vaaleissa 0,51% ja vuoden 2015 vaaleissa 0,85% eli kasvua huimat 67%. Enää reilu neljännesvuosisata samaa tahtia, ja piraattipuolueella on realistinen mahdollisuus olla kolmen suurimman puolueen joukossa. Sitten ei enää pitäisi kestää kuin pari vaalikautta, ja asiat alkaisivat muuttua.
* * *
Kirjoituksen innoituksena on Frank Karstenin ja Karel Beckmanin kirja Beyond Democracy. Kirjoitus on samalla osto- tai ainakin lukusuositus.
Persuja viime vaaleissa äänestäneistä ja heitä symppaavista noin puolet on sitä mieltä, että heidän äänellään olisi pitänyt olla jokin merkitys. Demokratiassa usein ratkaisee, ollaanko likimain oikealla suunnalla. Useimmat hyväksyvät sen.
Kaksipuoluejärjestelmien etu on, että vaaliohjelmia ei paljoakaan tarvitse rukata hallitusohjelmaa rakennettaessa. Se voidaan jopa kopioida sellaisenaan rungoksi. Seuraavissa vaaleissa äänestäjät sitten ratkaisevat, oliko äänestystulos oikea. Tiukassa tilanteessa voidaan sanoa yksittäisen äänestäjän päätöksen olevan ”lähes – tai täysin ratkaiseva. Muistammehan vielä, miten USA:ssa presidentinvaalissa tuijoteltiin reikiä George Bushin ja Al Goren pattitilanteessa Floridan osavaltiossa. Korkein oikeus sitten päätti, että Gerge Bushista tulee presidentti.
Voitaisiinhan monipuoluejärjestelmässä hallitukset muodostaa esim. arpomalla, jolloin määräenemmistö vaaliarvan voitettuaan neuvottelisi mahdollisesta hallituksesta. Jos neuvottelut eivät tuottaisi tulosta arvonta uusittaisiin. Tätä jatkettaisiin, kunnes sopivan sopeutuva koalitio löytyisi. Tämä ei kuitenkaan paljoakaa eroaisi Suomen nykykäytännöstä.
Kolmas vaihtoehto olisi aseenkantoluvan edistäminen Texasin malliin. Kenellä olisi eniten tulivoimaa, olisi eniten ääniä. http://www.kaleva.fi/uutiset/ulkomaat/texas-salli-…
Ilmoita asiaton viesti
Neljäs vaihtoehto olisi hallinnon jakaminen pienemmille alueille esimerkiksi kunnille, ja antaa niille nykyistä enemmän päätösvaltaa eri asioissa. Tuolloin yksittäisen äänen painoarvo nousisi, ja ”jaloillaan äänestäminen” tulisi realistisemmaksi vaihtoehdoksi.
Ilmoita asiaton viesti
Korhonen: Nöyrä arvaukseni on, että olet itse sikamaisen rikas ja muistat itse aina äänestää. Tässä googlaamalla löydetty toinen, hyvin samanlainen kirjoitus jossa kirjoittaja ”neuvoo” ettei äänestäminen kannata: http://pasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/67115-miksi-a…
Samalla tavallahan sinä ”neuvot” nyt muita että eihän sillä äänestämisellä mihinkään vaikuteta!
Itse asiassa kyllä, nimenomaan äänestämällä vaikutetaan.
Ilmoita asiaton viesti
Valitettavasti olen vain sikamainen, en sikamaisen rikas. Paitsi tietysti koko maapallon mittakaavassa, jossa kuulun rikkaimpaan kolmeen prosenttiin, mutta niin kuuluu suurin osa muistakin suomalaisista.
Se täytyy myöntää, että olen itse lähes aina äänestänyt, mutta saa kai sitä silti pohtia nykyjärjestelmän mielekkyyttä. Ironista kyllä muutos demokratiaan täytyy ehkä saada aikaan demokraattisen prosessin kautta. En suoraan siis kehota olemaan äänestämättä, mutta haluan herätellä kriittistä keskustelua demokratiasta. Nykyäänhän demokratiaa yleensä vain hehkutetaan eikä sitä kovinkaan moni kritisoi. Edellinen kirjoitukseni käsitteli tätä.
Tämän kirjoituksen aiheena oli tuoda esiin, kuinka vähän äänestämällä loppujen lopuksi voi vaikuttaa.
Ilmoita asiaton viesti
Asia kunnossa, ilmoittamasi jutut ymmärretty. Pahoitteluni ilkeämielisyydestäni.
Ilmoita asiaton viesti
Yksittäjän äänestäjän äänen paino on pieni, muttei aivan noin pieni kuin blogikirjoituksessa kuvataan. Erilaisia äänestystuloksia on olemassa valtavan suuri spektri. Saattaa esimerkiksi olla, että sen ehdokkaan jota äänesti, kynnys mennä läpi tai pudota oli äärimmäisen lähellä jommalla kummalla puolella lopullista äänimäärää. Varsin lähellä saattaa myös olla kynnys, jossa se puolue, jota äänesti, olisi saanut yhden ehdokkaan enemmän tai vähemmän. Vieläkin merkityksellisempää on se, että yksikin lisäpaikka jollekin puolueelle voi lisätä kyseisen puolueen Shapleyn arvoa, jolloin se mahtuu teoreettisesti useampaan enemmistöhallituskoalitioon tai voi hallitukseen päästessään muodostaa yksin tai harvempien muiden puolueiden kanssa vaa’ankieliaseman.
Yllä oleva koskee Suomen vaalijärjestelmää. Yhdysvaltain tai Ison-Britannian enemmistövaalijärjestelmissä sen sijaan monissa vaalipiireissä vallitsee tilanne, jossa tietyn puolueen vakiintuneen enemmistöaseman vuoksi läpipääsevä ehdokas on jo etukäteen selvillä, jolloin äänestämällä ei todellakaan voi vaikuttaa juuri mitenkään. Enempää vaikutusvaltaa hakevien kannattaakin hakeutua itse mukaan politiikkaan ja liittyä jäseneksi johonkin puolueeseen.
Ilmoita asiaton viesti
Asian voisi sanoa myös: ”Kaikkien ääni on yhtä merkityksetön”
Ilmoita asiaton viesti
Miksi lähteä pohtimaan demokratian myyttejä jostakin asetelmasta lähtien?
esim.
”Käytännössä vaikutus on vieläkin pienempi, sillä eduskuntavaaleissa ei äänestetä mistään asiakysymyksistä, vaan ainoastaan siitä, minkä puolueen edustajat pääsevät päättämään noista kysymyksistä.”
Miksi meillä on tällainen tilanne,koska siihen suostutaan.Minkään myytin kanssa tällä ei ole mitään tekemistä.
”Toki puolueilla on aina jonkinlaiset vaaliohjelmat, mutta päättäjät eivät välttämättä aina niitä noudata.”
Miksi meillä on tällainen tilanne,koska siihen suostutaan. Minkään myytin kanssa tällä ei ole mitään tekemistä.
Jne. Ymmärsit varmaan pointtini.
Ilmoita asiaton viesti
Ymmärsin pointtisi, mutta ajattelen kausaalisuuden menevän toisin päin. Eli meillä on tällainen tilanne, koska ihmiset uskovat nuo myytit.
Ilmoita asiaton viesti