Kissan kärsimys vs. ihmisen kärsimys

Iltalehti kertoo pariskunnasta, joka sai Suomen mittakaavassa huomattavan kovan rangaistuksen (5 kuukautta ehdollista vankeutta), kun eivät toimittaneet glykolimyrkytyksen saanutta kissaansa piikille vaan yrittivät auttaa juottamalla ja ruokkimalla ja siten pitkittivät eläimen kärsimyksiä. Hyvää tässä on se, että eläinten oikeuksia näköjään huomioidaan oikeudessa aiempaa paremmin. Ironinen puoli asiasta löytyy tarkasteltaessa keskustelua eutanasiasta, jota ei ihmisille vielä saa tarjota edes omasta pyynnöstä. Ihmiselämä on pyhä ja niin edelleen.

Kyseisen kissan epäonneksi sen omistajat ilmeisesti pitivät myös sen elämää pyhänä, ja yrittivät näennäisen hyvässä tarkoituksessa auttaa sitä kaikin käytettävissään olevin keinoin. Kyseinen pariskuntahan oli lehtijutun mukaan kyllä ottanut yhteyttä eläinlääkäriin ja poliisillekin oli soitettu, mutta poliisia ei kiinnostanut kissan kärsimyksen lopettaminen. Tämän seurauksena kissa kitui neljä päivää. Eläinlääkärin oikeudessa kertoman mukaan kyseessä oli julmin mahdollinen tapa kuolla. Se lienee kirjaimellisesti otettuna liioittelua, mutta oleellisinta tässä on, että oikeuslaitos siis piti rikoksena sitä, että eläimelle ei annettu eutanasiaa.

Ihmisten kohdalla suhtautuminen on kuitenkin päinvastainen. Ihmiset saattavat joutua kitumaan kovissa kivuissa vuoteenomina vailla toivoa parantumisesta huomattavasti pidempään kuin kyseisen kissan kohdalle osuneet neljä päivää. Eikö tässä ole käsittämätön moraalinen ristiriita? Ihmisiltä voi jopa kysyä heidän omaa tahtoaan asian suhteen. Jos potilas itse haluaa eutanasiaa, niin miksei sitä voitaisi hänelle suoda?

0
janikorhonen
Muut Jyväskylä

Riippumaton liberaali

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu