Marinista ja tasa-arvosta

Iltalehden toimittaja Lauri Nurmi kirjoitti kohtuullisen hyvän analyysin Sanna Marinista. Yksi seikka kuitenkin kiinnitti huomioni kohdassa, missä Nurmi pohtii syitä sille, että Marinia ei vaadittu eroamaan ns. bilekohun yhteydessä. Aluksi Nurmi lainaa Jyrki Kataista

• ”Entinen pääministeri Jyrki Katainen (kok) rikkoi tabun, kun hän sanoi ääneen totuuden: hänelle olisi tullut vastaavasta toiminnasta välitön lähtö pääministerin virasta.”

Nurmi arvelee, että Marinia suojasivat maailmantähteys, kapinallinen asenne ja edustavuus. Minusta tuosta listasta puuttuu kaikkein oleellisin suoja eli sukupuoli. Nurmikin rivien välistä myöntää tämän todetessaan ensin, että maailmalla politiikka on paljon miehisempää ja patriarkaalisempaa kuin Suomessa, ja jatkaen sitten, että Marinin sädekehän loisto vain kasvi bilevideoista, koska se vahvisti myyttiä kapinallisesta ja tasa-arvon esitaistelijasta. Vaikea kuvitella, että bilettävä miespääministeri nähtäisiin tasa-arvon esitaistelijana. Itse asiassa epäilen, ettei Marinista olisi tullut mitään maailmantähteä, jos hän olisi ollut mies.

Viimeisin uutispommi Marinista on, että hän pyytää eroa kansanedustajan tehtävästä siirtyäkseen Tony Blair instituutin neuvonantajaksi. Mielenkiinnolla seuraan, miten tähän reagoidaan julkisuudessa. Koetaanko, että Marin olisi pettänyt 35 628 häntä viime eduskuntavaaleissa äänestänyttä kansalaista? Hänen tilalleen nousee 2 675 ääntä saanut Lotta Hamari. Tasa-arvoaktivistin näkökulmasta tilanne olisi mielenkiintoisempi, jos Marinin tilalle nousisi mies.