Hamppu ei kelpaa raaka-aineeksi metsäyhtiöille

Minulla on pieni metsäpalsta, johon oli tehtävä harvennushakkuu. Stora-Enso maksoi puukaupasta 6500 euroa.

Verottaja vei tästä kaupasta lähes kolme tonnia alveineen.

Stora Enso puolestaan teki hakkuun jälkeen metsänhoitotöitä noin kolmella tonnilla.

Itselleni tästä kaupasta jäi vain hämmennys, kannot metsäpalstalle ja harhaileva katse.

Suomi, tai toisin sanoen verottaja ja suuret metsäyhtiöt, elävät metsästä.

Metsänomistaja ei.

Ilmankos pörssin suurimpien yhtiöiden joukossa on kolme metsäyhtiötä:Stora Enso, UPM Kymmene ja Metsä Board.

Usea metsänomistaja on ajautunut kierteeseen, jossa metsää on hakattava, jotta pystyy omistamaan metsää.

Eli toisin sanoen metsän omistaminen ja ylläpito on niin kallista, että metsän omistajan on tehtävä väkisin puukauppaa metsäyhtiöiden kanssa.

Siinä hiilinielua kaatuu.

Metsät ovat muuttumassa puupelloiksi. Avohakkuiden jälkeen metsää aletaan viljellä. Puut ovat vain hyötykasveja, joita viljellään lähinnä sellu- ja paperimarkkinoita varten.

Pentti Linkolaa lainaten:

”Minua aina metsätyömaalla masentaa sekä syntyvä surkea jälki että ajatus: nuo tukit ja pöllit vaihdetaan juuri niihin monenkirjaviin turhiin ja vahingollisiin kapineisiin, jotka vievät rauhamme ja hermomme.

Tietysti kauppavaihto tuo myös paljon asioita, jotka todella sulostuttavat elämäämme, jotkut ehkä suorastaan yhtä paljon kuin koskemattomien metsien tenho.

Onpa meidän epäilemättä laskettava yliopistot, kirjat ja orkesteritkin metsätuotteilla kustannetuiksi – mutta niihin ei suinkaan tarvittaisi kuin pieni osa metsistämme.

Milloin me kaikki tajuamme, että metsämme ovat liian jaloa tavaraa vaihdettaviksi mihin tahansa törkyyn, mitä kauppatuttavamme keksivät meille tarjota?”

Metsien hakkuut ja suojelu ovat toistensa vastakohtia.

Pentti Linkola kertoo, että tekisi mieluummin itsemurhan kuin kaataisi satavuotiaan puun.

En ehkä menisi näin pitkälle, mutta edellä kuvatun puukaupan jälkeen, palstaltani ei hakata enää yhtään puuta.

Metsätyökone pääsee ärjymään palstalleni vain kuolleen ruumiini yli.

Ehkä muutan metsäpalstan hautausmaaksi, johon omaiset voivat käydä kätkemässä vainajan tuhkat ja istuttaa hautamuistomerkiksi puun.

Suomessa metsää kaadetaan sellaisella raivolla, että oksat, männynkävyt ja kyynelet saavat kyytiä.

Puuvainaat kuljetetaan massiivisilla puurekoilla paperitehtaalle, jossa niistä jauhetaan lopulta sellua ja paperia.

Eikö paperi olisi ekologisempaa valmistaa vaikkapa hampusta, jolloin metsät voitaisiin jättää rauhaan, ja toisaalta tarjota autioituvalle maaseudulle ja viljelijöille tuottavaa työtä?

Hamppu kasvaa siemenestä puitavaksi kasviksi muutamassa kuukaudessa.

Kasvilla on myös erinomainen kyky estää eroosiota ja vesien rehevöitymistä sitoen maaperän kemikaaleja.

Hamppu tuottaa joka vuosi neljä kertaa enemmän sellumateriaalia kuin metsä vuosikymmenissä.

Lisäksi se on erinomainen hiilinielu niin kasvaessaan kuin lopputuotteenakin.

Esimerkiksi yksi hamppubetonista valmistettu omakotitalo sitoo hiilidioksidia jopa kymmenen tuhatta kiloa.

Hampun kasvatuksella olisi siis, sekä työllistävä, että ympäristönsuojelun ja ilmastonmuutoksen kannalta positiivinen vaikutus.

Metsät voitaisiin jättää rauhaan.

Mutta tämä ei tietenkään kelpaa kolmelle suurimmalle pörssiyhtiölle.

Stora Enso, UPM Kymmene ja Metsä Board elävät metsistä. Se on heille pelkkää bisnestä. Metsäteollisuuden rinnalle ei kaivata ekologisempaa vaihtoehtoa.

Metsäyhtiöille hampunkasvatus sellun ja paperin valmistukseen olisi kauhistus. Ei sellaista voida hyväksyä.

Sen sijaan nämä pörssiyhtiöt, yhdessä valtion kanssa, pakottavat metsänomistajat yhä uusiin hakkuisiin.

Ärjyvät metsätyökoneet ovat valmiina jauhamaan metsät paperiksi ja voitot pörssiyhtiöiden omistajien taskuun.

Sanonta ”ei nähdä metsää puilta” kuuluukin, ettei nähdä sen enempää metsää kuin puuta, vaan metsässä nähdään ainoastaan rahaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu