Vihreät eivät pidä huumorista

”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa,
näkee suuren valon.” Jes. 9:9.

Täällä maalla sitä vasta näkee tämän pilkko pimeyden. Tämä kansa vaeltaa taas pimeydessä maaliskuulle asti. Sitten näkee taas auringon. Toivottavasti tänä talvena jo myös, tuon edellä lainatun, Raamatun lupaaman Suuren Valon🔥☄

Valaistumista tämä kansa ja sen päättäjät totta puhuen tarvitsisivat.

Ehkä huumori auttaisi.

Huumori on ollut kautta aikain keino osoittaa asioiden mielettömyyttä.

Kun hovinarri panee asian niin sanotusti kunnolla läskiksi, se kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ilman huumoria.

Narrilla oli erityinen oikeus tehdä ja sanoa sellaista, mikä muille oli paheksuttavaa tai jopa rangaistavaa.

Näin ollen narri saattoi halutessaan jopa kritisoida kuninkaan tai muun mahtimiehen politiikkaa tai pilkata aatelisia, jotka kuuluivat kuninkaan hoviin.

Vihreät eivät tutkimuksen mukaan kestä huumoria.

Tämä johtunee siitä, ettei vihreät kestä totuutta.

Kun maahanmuuttoa, väestönkasvua, ilmastohysteriaa tai vaikkapa nälän- tai janonhätää, kuvataan huumorin keinoin, cityvihreä loukkaantuu.

Hän ei kestä sen enempää nee … piip vitsejä kuin seksuaalivähemmistö- eli homovitsejä.

Musta huumori on kaikkein rankin laji. Näin hautausurakoitsijana se on minulle tuttua.

Ruumishuoneella on aivan oma huumorinsa.

Musta huumori on keino selvitä muutoin liian raskaista ja vaikeista asioista.

Huumori on tapa keventää todellisuutta eli totuutta.

Se on tapaa keventää sitä valtavaa menetystä, mikä läheisen poismenoa seuraa.

Kuoleman edessä totuus on karu.

Musta huumori auttaa psyykettä selviämään tilanteesta.

Se keventää vallitsevaa, karmeaa todellisuutta.

Sama pätee maailman poliittisiin asioihin. Päättäjien idioottimaisiin päätöksiin. Ahneuteen, ylpeyteen tai ihmislihan järjettömiin himoihin.

Tai maailman sairaaseen menoon yleensä.

Ihminen jolla on hyvä itsetunto voi tehdä itsestään Narrin🤡.

Hän voi vitsailla ihonväristään, uskonnostaan, lihavuudestaan, laihuudestaan, jopa vammaisuudestaan tai tulevasta kuolemastaan.

Tunsin cp-vammaisen miehen joka uskontonsa ja huumorinsa avulla inhimillisti elämäänsä.

Tunsin myös naisen joka huumorinsa avulla kevensi tulevaa kuolemaansa.

Jokainen hyvä itsetietoinen ihminen tajuaa, että ei ole asiaa, josta ei saisi huumoria tehdä ja vitsiä vääntää.

Sellainen ihminen, joka ei niin sanottuja homo- tai eri kansallisuuksia, omaa kansalaisuutta, naapurin kansallisuutta, oman nenän kokoonsa, kaljuuntumiseensa, konkurssiinsa, tai ihonväriinsä, olipa valkoinen tai musta, pilkkaavia vitsejä kestä on kyllä melkoinen tosikko.

Kun huumorista tehdään vihapuhetta, meno muuttuu jo vähän liian vakavaksi.

Herätkää!

#Voiko tätä enää vakavasti ottaa#

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu