Tuomiot ovat Suomessa liian lieviä – rikollisuuden torjunta on kiinni poliittisesta tahdosta

Mediasta saa lukea jatkuvalla syötöllä uutisia annetuista tuomioista. Erityisesti väkivalta- ja seksuaalirikosten kohdalla on vaikea välttyä johtopäätökseltä, että tuomioistuimet käyttävät tuomioita määrätessään lähes yksinomaan rangaistusasteikon alapäätä. Näin ollen vakavistakin rikoksista selviää usein ehdollisella. Lisäksi on silmiinpistävää, miten media pyrkii häivyttämään tekijöiden etnisen taustan rikoksista uutisoitaessa. Tämän lisäksi Suomen oikeuskäytäntö suorastaan hellii rikollisia paljousalennuksilla, ensikertalaisten puolikkailla tuomioilla ja hyvästä käytöksestä annettavilla helpotuksilla. Tämä on puhdasta rikosten uhrien halveksuntaa.

Toinen erikoinen piirre Suomessa on rikollisten oikeuksien korostaminen. Esimerkiksi itsepuolustustilanteessa uhrin tulee kohdella hyökkääjää suorastaa silkkihansikkain, jotta ei päädy itse raastupaan. On käsittämätöntä, miten puolustautuessaan täytyisi kiinnittää erityistä huomiota aggressiivisen päällekävijän oikeuksiin. Oikeus puolustaa itseään, perhettään ja omaisuuttaan kaikin keinoin pitäisi olla itsestäänselvyys. Esimerkiksi tilanteessa, jossa perheen kotiin murtaudutaan väkivalloin, pitäisi olla oikeus käyttää tarvittaessa jopa tappavaa voimaa ilman pelkoa seuraamuksista tai rikolliselle aiheutuneesta mielipahasta.

Katujengit ovat olleet viime aikoina ehkä eniten otsikoissa esiintynyt yhteiskunnallinen aihe. Pääosin maahanmuuttajataustaisen nuorten katurikollisuus on nopeassa nousussa. Poliisi on viimeiseen asti pyrkinyt kieltämään jengien olemassaolon, vaikka useimmille kansalaisille tämä lienee ollut jo pitkään selvää. Suomi on tukevasti Ruotsin tiellä maahanmuuttoon liittyvissä kysymyksissä, katujengit ovat tästä vain yksi osoitus. On syytä olettaa, tilanne tulee pahenemaan entisestään ja väkivalta samalla raaistuu.

Millaisilla keinoilla rikollisuutta sitten tulisi torjua? Maahanmuuttoa tulisi rajoittaa voimakkaasti maista, joiden asukkailla tiedetään olevan vaikeuksia sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan. Samanaikaisesti tulee vaikeuttaa kansalaisuuden saamista. Edellytyksenä kansalaisuudelle täytyy olla onnistunut kotoutuminen, puhdas rikosrekisteri ja työ- tai opiskelupaikka. Rikollisten karkottamista tulee helpottaa ja nopeuttaa sekä tähän liittyvää byrokraattista prosessia keventää. Väkivalta- tai seksuaalirikoksen, josta on tuomittu vähintään ehdollista, tulee johtaa välittömään talteenottoon ja maasta poistoon riippumatta muista seikoista.

Rikollisuuden torjunta ja ennaltaehkäisy ei ole lainkaan niin vaikeaa kuin poliitikot usein antavat ymmärtää. Kyse on puhtaasti poliittisesta tahdosta eli siitä, halutaanko asioille aidosti tehdä jotain. Monilta puolueilta tahtotila tähän puuttuu täysin. Tämä lienee se kuuluisa arvopohja.