Valtamedia ei ole puolueeton

Suomen mediakenttää on mielenkiintoista seurata. Niin sanottu Valtamedia koostuu Suomessa ainoastaan muutamasta suuresta samanmielisestä toimijasta, jotka käytännössä sanelevat puheenaiheet ja ohjaavat julkista mielipidettä haluamaansa suuntaan. Valtamedia myös tekee laajaa yhteistyötä suurten, vasemmistolaisten, amerikkalaisten mediatalojen kanssa. Tätä taustaa vasten on helppo ymmärtää julkisen keskustelun yksipuolisuus ja vastaavasti ihmisten halu etsiä tietoa myös muista lähteistä.

Median perinteinen rooli on ollut toimia vallan vahtikoirana, mutta valtamedialle sopivan arvopohjan omaavan hallituksen löydyttyä rooli onkin vaihtunut säyseäksi sylikoiraksi. Jokainen on saanut seurata kyllästymiseen asti Sanna Marinin keekoilua milloin Voguen kannessa, milloin taas vetämässä leukoja tai juhlimassa vailla koronahuolia. Edes jauhojengin edesottamukset eivät ole järkyttäneet vasemmistolaistoimittajien uskoa messiaaseensa. Hallituksen politiikkaan medialla taas ei ole ollut ollennaista kommentoitavaa, vaikka valtion budjetti on ennätyksellisen pahasti alijäämäinen. Tästä on helppo vetää johtopäätös, että valtamedia katsoo läpi sormien vaikka minkälaista epäpätevyyttä ja kohtelee päättäjiä silkkihansikkain, kunhan arvopohja vaan on sille riittävän liberaali ja vasemmistolainen. Huulipunahallitus onkin ollut median lemmikkinä koko kautensa ajan. Varsinkin verovaroilla pyörivä YLE tuntuu luontevasti omaksuneen roolin Marinin henkilökohtaisena PR-toimistona.

Viime vuosikymmenen merkittävin ilmiö Suomen mediakentässä on mielestäni niin sanottujen vaihtoehtomedioiden nousu. Valtamedian viestinnän muuttuessa yhä yhdenmukaisemmaksi ja äärisuvaitsevaisemmaksi, erilaiset toimijat ovat ottaneet hoitaakseen vapaaehtoisvoimin median perinteisiä tehtäviä ja alkaneet tuoda keskusteluun valtavirrasta poikkeavia näkökulmia. Ilmiöstä olennaisin havainto on mielestäni se, että vaihtoehtomedioiden nousun syynä on yksinomaan valtamedian oma toiminta, jossa yksipuolisesti rummutetaan vain tiettyä näkökulmaa. Esimerkkeinä tällaisista aiheista mainittakoon vaikka Donald Trump, ilmastonmuutos, pride, korona ja viimeisimpänä Ukrainan sota. Monella tapaa valtamedian toiminta muistuttaa vapaan tiedonvälityksen sijaan puhdasta propagandaa eivätkä eriävät mielipiteet ole tiedotusvälineissä sallittuja. Valtamedian ulkopuolella toimivat vaihtoehtomediat ovat tähän tilanteeseen luonteva vastareaktio mediapalveluiden kuluttajilta.

Nykypäivänä lähdekritiittisyys on äärimmäisen tärkeää uutisia lukiessa. Tässä keskeistä on ymmärtää kirjoittajan agenda. Uutisen todenperäisyyskin on lopulta melko subjektiivista – vaikka uutinen sinänsä pitäisi paikkansa niin mikä on näkökulma, mikä on kirjoittajan pyrkimys ja  mitä jätetään kertomatta? Niin sanotut ”faktantarkistukset” ovat yleensä, hieman kärjistäen, tarkastuksia siitä, kuinka hyvin jokin asia sopii tarkastajan edustaman tahon intresseihin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa Facebook on joutunut oikeudessa myöntämään, että niin kutsuttu ”fact check” on pelkkä mielipide. Tietyllä tavalla elämme suorastaan faktojen jälkeistä aikaa eikä median kuluttajan valppaus ole koskaan ollut yhtä tärkeää kuin nyt.

Yleensä, jos jokin asia kuulostaa hieman hullulta tai puolueelliselta, se myös on sitä.

+3
Janne Hartikainen
Perussuomalaiset Vantaa
Ehdolla eduskuntavaaleissa

Diplomi-insinööri, Vantaan kaupunginvaltuutettu, Vantaa-Keravan aluevaltuutettu. Eduskuntavaaliehdokas (Uusimaa)

Olen Vantaan Havukoskella jo lähes kymmenen vuotta asunut konetekniikan diplomi-insinööri, Vantaan kaupunginvaltuutettu ja Vantaa-Keravan aluevaltuutettu. Perheeseen kuuluu lisäkseni avovaimo ja kaksi kissaa. Olen saanut kunnallisissa luottamustehtävissä laajasti kokemusta julkisesta päätöksenteosta ja nyt on oikea aika siirtyä lisäksi valtakunnanpolitiikkaan.

Olen työskennellyt koko urani ajan yksityisellä sektorilla eri asiantuntijatehtävissä ja tätä kautta tunnen hyvin erilaisten yritysten tarpeet. Yritysten toimintakyvyn varmistaminen ja tätä kautta uusien työpaikkojen luominen onkin erityisen lähellä sydäntäni. Suomi kilpailee koko ajan työpaikoista ja investoinneista naapurimaiden kanssa, kansallisen kilpailukyvyn kannalta on äärimmäisen tärkeää tehdä Suomesta houkutteleva maa kansainvälisille yrityksille. Tämä kehitys taas mahdollistaa veronalennukset.

Työnteko luo oikeaa hyvinvointia, ei himoverotus. Työnteon on oltava yksilölle aina kannattavaa ja tämän edellytyksenä on kannustava verotus. Verotuksen pitäisi kaikissa tilanteissa kannustaa tekemään enemmän töitä ja luoda ihmiselle edellytykset ottaa vastuu omasta elämästään ja valinnoistaan. Nykyisellään verotus on Suomessa kestämättömän korkealla tasolla ja myös verotuksen progressio on yksi maailman kireimmistä. Ei ole sattumaa, että joka vuosi lahjakkaita vastavalmistuneita ja ammattilaisia lähtee suurin joukoin kannustavamman verotuksen maihin. Tälle kehitykselle ja nykyiselle tasapäistävälle vasemmistopolitiikalle on saatava loppu. Kukaan ei vihaa niin paljon tavallista veronmaksajaa kuin vihervasemmisto.

Yksityisautoilijana koen tärkeäksi puolustaa tavallisen ihmisen oikeutta yksityisautoiluun. Suomen erityispiirteisiin kuuluvat pitkät etäisyydet vaativat käytännössä oman auton käyttöä eikä julkinen liikenne usein ole realistinen vaihtoehto. Polttoaineveron korotukset paitsi lisäävät tuotteiden kustannuksia, myös heikentävät työllisyyttä. Suomalaiset maksavat polttoaineesta Euroopan korkeinta hintaa ja tässä on kyse yksinomaan poliittisesta tahdosta. Monissa Euroopan maissa on alennettu polttoaineen hintaa verohelpotuksin. Tavallisen autoilijan riistäminen Vihreän dystopian varjolla on yksiselitteisen väärin. Bensapumpulla tulee muistaa, että kyseessä ovat Marinin eivätkä Putinin hinnat. Miksi autoilijan pitäisi kärsiä aina?

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu