Arveluttavaa materiaalia?

Tarkoitus oli jonkinlaista ”kevätsiivousta” suorittaa, joten askel johti kotimme varastotiloihin. Yksi paikka oli mielessä ja tarkoitus oli lähinnä kartoittaa mahdollisen pois hävitettävän tavaran määrä. Ihmisellä on nyt vaan kummallinen tarve säästellä täysin käsittämättömiäkin tavaroita. En nyt ala tarkemmin tässä erittelemään omaisuuteni luonnetta ja määrää mutta arvotavara kyllä näytti loistavan poissaolollaan. Jotain siirtelin sinne ja jotain tuonne, mutta sitten huomasin pari pahvilaatikkoa äärimmäisessä nurkassa.

Kiinnostukseni herätti laatikoihin kirjoitettu sana, sarjakuvia. Ne oli ollut unohduksissa vuosikausia. Mielenkiintoni heräsi, ”siivous” unohtui samantien kun aloin laatikoita esiin kaivella.

Ensimmäinen laatikko osoittautui pieneksi pettymykseksi, 90- luvun Akuja nippu kaupalla. Parhaat Akut tehtiin mielestäni 70-80 luvulla joten joutuivat takaisin varaston uumeniin.

Toinen näytti paljon kiinnostavammalta alkaessani sitä tutkimaan. Ensin silmiini osui kansiteksti: korkeajännitys, iskee kuin miljoona volttia. Niitä oli kymmeniä, melko huonokuntoisia tosin, johtuen ilmeisesti lukukertojen määrästä,olivat siihen aikaan erittäinkin suosittuja poikaporukassa. Nimet aavikon- merten- ilmojen- sekä tietysti viidakon korkeajännitys näyttivät olevan hyvin edustettuina. Kaikki olivat lähinnä 80-luvulta. Lehdet käsittelivät tietysti toista maailmansotaa ja juonikuvio tietysti yksinkertaisesti oli ; Sakut ja japsit pahoja, britit ja jenkit hyviä. Paria siinä selailin ja etenkin Japanilaiset sotilaat esitettiin nykymittapuulla melkoisen epäinhimillisen sävyyn, kaikki oli piirretty samannäköisiksi ja ehkäpä rotunakin halventantavasti.  Sakemannit eivät juuri parempaa kohtelua näissä lehdissä saa. Murhanhimoisia fanaatikkoja kaikki tyynni. Näinhän se oli siihen aikaan käsitys kyseisistä kansoista, eikä sitä silloin mitenkään ihmetelty.

Seuraavaksi kaivoin lootasta joitakin Tintti klassikoita, Ahmed Ahneen loistavia seikkailuita ja näytti muutama Tarzankin tallessa olevan. Aloin siinä Tintti Afrikassa albumia selatessani miettiä niiden tarinaa verrattuna nykyiseen ilmapiiriin, monet tuotteet on poistettu, tai ainakin nimi vaihdettu erinäisistä syistä johtuen. Kaikenlaisesta rasismista on tullut nykyään tietenkin kirosana,hyvä niin varmaankin. Jotenkin muistan noita lehtiä aikoja sitten lukeneena etten ymmärtänyt niiden ilmeisen kyseenalaista sisältöä. Ne nyt oli vaan hiton hienoja sarjakuvalehtiä ja ovat sitä myös edelleen.

Mietin siinä Tintin Afrikan seikkailuita lukiessa lähinnä sitä, esittelenkö sen, Korkkarit ja monet muut sen ajan huiput kasvavalle sukupolvelle vai nautinko niistä nostalgia vimmassa ihan vaan itsekseni. Ratkaisuun en päässyt joten laitoin lehdet takaisin paikoilleen, aikaa oli vierähtänyt sen verran että varaston siivouskin jäi taas toiseen kertaan.

 

 

+5
Janne Kurkinen
Sitoutumaton Hyvinkää

50+mies,töitä painettu 30 vuotta yksityisen työnantajan leivissä ravintolan kyökin puolella. Sitten sairastuin vakavaan syöpäsairauteen joten olen tällä hetkellä työelämän ulkopuolella.Aikaa erilaisten puheenaiheiden seuraamiseen siis on.Tietysti toivon myös oman näkökulmani herättävän jonkinlaista keskustelua.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu