Kevätseurantaa; roskia ja koiranjätöksiä

Aloitan kirjoitukseni toteamalla; en ole koiranvihaaja , lapsuudenkodissani oli aina koira, joskus kaksikin yhtäaikaa.(isäni oli innokas metsästäjä)

Otsikko oli hieman provosoiva,mutta blogin tarkoitus on kertoa jokakeväisestä ilmiöstä.

Kevätauringolla on ihmeellisen voimaannuttava vaikutus. Valon lisääntyminen ja lämpötilan nousu reippaasti plussan puolelle,antaa rutkasti energiaa , ulos on lähdettävä.

Tutut polut, kävelytiet ja pikkukadut kutsuvat, osa on vielä jäinen, toisin paikoin sulanut tai sohjon peitossa.

Huomio kiinnittyy hyvin nopeasti kevään valon, lintujen äänekkään sirkutuksen, sekä kevään sekoittamien rusakoiden lisäksi kahteenkin asiaan.

Edellä mainittujen asioiden ohella tarkkana saa olla myös askeleiden kanssa.

Koiria on paljon tällä alueella, ainahan niitä on ollut , mutta korona-aika on varmasti koiraharrastusta lisännyt.Nykyään tuntuu että lähes jokaisella vastaantulijalla on koira, tai useampi. Neljä koiraa yhdellä ihmisellä taitaa olla ennätys.

Paljon koiria tarkoittaa tietysti paljon koiranp…..,sehän nyt tietysti asiasta seuraa , luonnollinen asia, ei siinä mitään.

Lähinnä olen seurannut näiden lemmikkien omistajien toimintaa.

Osa kerää säntillisesti tuotokset talteen , ovat usein hieman vanhempaa porukkaa, hämmästyttävää sinänsä, näiden ihmisten kanssa tulee moikattua ja joskus joku sana vaihdettua.

Mukavia ja fiksuja ihmisiä , todellisia koiraihmisiä. Hyvin tavallista , että heillä on yleensä pienikokoinen koira.

Toinen ryhmä on hyvin tyypillisesti ison, mielellään häijynnäköisen koiran kanssa liikkuvat nuoremmat henkilöt.

Näitä lemmikkejä kierrän aina kauempaa, vaikka remmissä toki ovatkin.

Jostakin syystä koirarakkauteni häviää nopeasti näiden vastaantullessa.

Havaintojeni mukaan omistajat eivät juurikaan keräile näiden luontokappaleiden jätöksiä , outoako, kertokaa ihmeessä jos joku tietää syyn. Tietenkään tämä ei koske kaikkia suurien koirien omistajia, mutta jotain tekemistä omistajan iällä ja koiran koolla nähtävästi on.

Toinen silmiinpistävä asia on roskien määrän lisääntyminen suhteessa säiden lämpenemiseen.

Erityisenä havaintona on kasvomaskien liittyminen lajikirjoon.

Päivittäin näkyy jopa metsäpolulla näitä nykypäivän sinänsä tarpeellisia suojavälineitä.

Miksi joku heittää kyseisen esineen metsään? Ei Perkele mene minun järkeeni.

Mikä näitä ihmisiä vaivaa?  Kyse ei ole vain koronasta , sama toistuu keväästä toiseen.

Kysymys on kuitenkin aikuisista ihmisistä, lapset on asia erikseen.

 

0
Janne Kurkinen
Sitoutumaton Hyvinkää

50+mies,töitä painettu 30 vuotta yksityisen työnantajan leivissä ravintolan kyökin puolella. Sitten sairastuin vakavaan syöpäsairauteen joten olen tällä hetkellä työelämän ulkopuolella.Aikaa erilaisten puheenaiheiden seuraamiseen siis on.Tietysti toivon myös oman näkökulmani herättävän jonkinlaista keskustelua.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu