Saunamuistoja

Saunan jälkeisessä,mukavan rentoutuneessa olotilassa jonka jokainen saunanystävä varmasti tietää, tuli jotenkin nostalginen tunne ja aloin muistella vuosikymmenien takaisia kokemuksiani saunoista ja saunomisesta. Varhaisimmat muistoni ajoittuvat noin viidenkymmenen vuoden taakse.

Olen juuriltani maalaispoika, en tosin varsinaiselta maatilalta, mutta lapsuuteni naapurustossa lypsykarjatila kyllä sijaitsi. Myös sukukäsite oli siihen aikaan erilainen kuin nykypäivänä joten isovanhempia, setiä, tätejä ynnä serkkuja jne. asui lähettyvillä runsain mitoin.

Ensimmäinen varsinainen muisto liittyy isovanhempien kotipaikalla sijainneeseen vanhanajan savusaunaan ja sen ainutlaatuiseen tunnelmaan. Savusta mustuneet hirsiseinät, korkealle nousevat lauteet ja valtava rauniokiuas takasivat viipyilevät ja käsittämättömän pehmeät ynnä kosteat löylyt. Muistaakseni enolla meni lämmittämiseen tuntikausia, mutta löylyistä kerkesi nauttimaan iso joukko sukulaisia. Muistini mukaan saunavuorot jaettiin pääsääntöisesti miesten- ja naisten vuoroihin. Lisäksi oli oma vuoro meille serkuksille. Olin porukan nuorin, hädintuskin kouluikäinen ja muistan vieläkin sen riemun tunteen kun sai luvan vanhemmiltani siihen joukkoon liittyä. Vanhin serkuista, ehkä silloin 11-12 vuotias oli tietysti nimetty vastuumieheksi ,ettei mitään vahinkoa vaan tapahtuisi. Lähellä oli järvi, jossa välillä käytiin pulahtamassa. Aika tuntui aina loppuvan kesken, koska joku tuli aina liian nopeasti mielestämme meitä hoputtamaan, pari tuntia kuitenkin lie oli kulunut.

Toinen tärkeä lapsuuteni sauna oli pieni hirsirakenteinen rantasauna jonka isäni ja setäni rakensivat kotimme lähellä sijaitsevan järven rantaan. Maa ei ollut omaa, mutta ystävällinen naapurin isäntä sen isälleni vuokrasi jonkunlaisella sopimuksella, joka on voimassa vielä tänäkin päivänä. Kolmas isäntäsukupolvi halusi sitä jatkaa. Aika hienoa mielestäni. Kyseinen sauna otettiin käyttöön aina jäiden sulamisen aikoihin, muuta vesilähdettä kun ei ole, niin talvikäyttö olisi melko hankalaa ollut. Perinteisiin kuului tietysti ”talviturkista” luopuminen, joka edellytti jonkinmoista kastautumista hyiseen veteen. Rannat oli vasta auki jäästä tässä vaiheessa. Tämä sauna oli käytössä aina seuraavaan järvien jäätymiseen saakka. Marraskuussa taisi vielä joskus sauna lämmetä. Paikka oli erittäin tärkeä myös nuoruuden ”villimmässä” vaiheessa sijaintinsa ansiosta. Paikan sauna oli erittäin nopeasti lämpenevä ja löylyiltään mitä parhain. Mukava olisi tietää kuinka paljon siellä tuli yhteensä aikaansa vietettetyä. Ehkä elämäni tärkein sauna, monessakin mielessä.

Lukemattomissa saunoissa olen tähänkin ikään mennessä ennättänyt löylyä heitellä, tarinoita kuunnella ja hyvästä seurasta nauttia. Mieleen on erityisesti jäänyt sotaveteraanien muistelot, kun he innostuivat joskus hieman löylynhenkeä nauttineena jutuissaan palaamaan sotavuosien kokemuksiin. Oli siinä nuoremmilla kunnioitus saunan katon tasalla silloin. Enää ei kukaan heistä elossa ole. Sukumme viimeinen nukkui pois joitakin vuosia sitten.

Nykyään iloitsen kotimme sähkösaunastakin, mutta eihän se kuitenkaan sama asia ole kuin oman isäni pitkään ja hartaasti lämmittämä,150 vuotta vanhoista hirsistä rakennettu savusauna. Muistoihin kuuluu sekin nykyään, sauna on vielä olemassa, mutta isä ei. Viimeisen kerran lämmitti sen kolmisen vuotta sitten. Ne löylyt ei unohdu.

+5
Janne Kurkinen
Sitoutumaton Hyvinkää

50+mies,töitä painettu 30 vuotta yksityisen työnantajan leivissä ravintolan kyökin puolella. Sitten sairastuin vakavaan syöpäsairauteen joten olen tällä hetkellä työelämän ulkopuolella.Aikaa erilaisten puheenaiheiden seuraamiseen siis on.Tietysti toivon myös oman näkökulmani herättävän jonkinlaista keskustelua.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu