Kriisissä johtajuus punnitaan. Kenestä uusi Saksan liittokansleri?

Korona ja Yhdysvaltain politiikka vievät mediatilaa äärimmäisen tärkeiltä kehityskuluilta Euroopassa ja muualla maailmalla.
Yksi tärkeimmistä tulevista tapahtumista on eittämättä Suomenkin kannalta Saksan liittopäivävaalit, joihin on tätä kirjoitettaessa aikaa kolmisentoista kuukautta. Saksan liittokansleri Angela Merkel on ilmoittanut kuluvan vaalikauden olevan hänen viimeisensä Saksan johdossa.
27.9.2020 toteutetun sunnuntaikyselyn mukaan sinä päivänä pidettävissä liittopäivävaaleissa olisi voittanut unioni 37 %:n kannatuksella, joka olisi ylivoimainen tulos toiseksi tuleviin vihreisiin (19 %) nähden.
Muiden ryhmittymien kannatuslukemat olivat: SPD 17 %, AfD 10 %, liberaalipuolue 5 % ja vasemmisto 7 %.

Tällä hetkellä näyttäisi siis siltä, että CDU/CSU tulisi voittamaan ensi vuoden liittopäivävaalit. Koalitiota, joka rakentuisi demarien, vasemmiston ja vihreiden varaan ei nähdä Saksassa realistisena vaihtoehtona tälläkään hetkellä. Itä-Saksan valtapuolue SED:n perustalle rakentuvaa syvästi vasemmistolaista Linkeä ei pidetä myöskään demareiden leirissä kovinkaan salonkikelpoisena kumppanina, sillä sisällölliset sekä osin myös ideologiset erot ovat merkittäviä. Unionin voittaessa liittopäivävaalit vuonna 2005 olisi demarien, vihreiden ja vasemmiston (tuolloin PDS) muodostama koalitio saanut kasaan absoluuttisen enemmistön, mutta tällaista koalitiota ei luotu sisällöllisten kiistojen vuoksi. Näin ollen vaalit hiuksen hienosti voittanut unioni muodosti suuren hallituskoalition demarien kanssa, ja näin Angela Merkelistä tuli Saksan liittokansleri 15 vuotta sitten. Uusi kansleri astuu puikkoihin ensi vuoden liittopäivävaalien jälkeen.

Eli kenestä se seuraava kansleri tulee? Unionin kannatuksen dramaattisesti laskiessa ja muiden puolueiden kannatuksen noustessa voisi käydä niin, että toisesta vihreiden puheenjohtajasta, joko Robert Habeckista tai Annalena Baerbockista voitaisiin leipoa Euroopan seuraava johtaja. Baerbock on kansanedustaja liittopäivillä, ja Habeck puolestaan on meritoitunut paikallis- ja osavaltiotasolla. Hän on kuitenkin julkisuuden henkilö koko maassa ja vakiovieras tv-ohjelmissa. Molemmat voivat silti tulla kysymykseen valinnan eteen tullessa. Demareista nykyinen finanssiministeri ja varakansleri Olaf Scholz on jo valittu kanslerikandidaatiksi. Scholzin voidaan nähdä edustavan ”demarien Merkeliä” maltillisella toiminnallaan ja demareissa ajatellaankin, että Scholz voisi haalia itselleen ääniä perinteisesti unionia kannattavilta merkeliläisiltä. Joidenkin mielestä Scholz on kovin harmaa toimija, joka ei juuri herätä suuria tunteita. Tämä voi tosin nykyisessä maailmantilassa olla myös suuri etu. Joka tapauksessa tällä hetkellä ei näytä siltä, että vihreät tai vasemmistopuolueet nousisivat suuriksi vaalivoittajiksi. Kaulaa on unioniin melkoisesti, mutta vuoden aikana on toki vielä kaikki mahdollista.

Unionin piirissä kanslerikanditatuuri on usein päätynyt vaalien jälkeen suuremman ja vahvemman unionipuolueen eli CDU:n puheenjohtajalle. Näin ei kuitenkaan ole aina ollut, sillä kaksi kertaa Saksan historiassa on käynyt toisin.
Unionissa päätetään joulukuussa virallisesti uusi puheenjohtaja ja tämä voi tarkoittaa samalla uuden kanslerin ja Euroopan uuden johtajan valintaa.

Unionin piirissä CDU:n puheenjohtajakisaan on lähtenyt virallisesti kolme ehdokasta: Saksan väkilukuisimman osavaltion Nordrhein-Westfalenin pääministeri Armin Laschet, entinen europarlamentaarikko ja liittopäiväryhmän puheenjohtaja sekä nykyinen liikemies Friedrich Merz ja entinen ympäristöministeri sekä nykyinen liittopäiväkansanedustaja Norbert Röttgen. Röttgenin mahdollisuuksia pidetään yleisesti heikkoina, eikä hän tule kysymykseen varteenotettavana puheenjohtajana tai kanslerikandidaattina.

Puolueen nykyinen puheenjohtaja Annegret Kramp-Karrenbauer joutui rehdisti myöntämään saappaiden suuruuden ja ilmoittamaan, että väistyy puheenjohtajan paikalta eikä pyri kansleriksi. Friedrich Merz hävisi Annegret Kramp-Karrenbauerille niukasti Hampurin puoluekokouksen puheenjohtajavaalissa joulukuussa 2018. Sen jälkeen on tapahtunut kuitenkin paljon.

Armin Laschetia piti moni ennakkosuosikkina, kun halukkaita puheenjohtajaksi alkoi ilmaantua. Laschet on pitkäaikainen CDU-vaikuttaja liittyen jo 1970-luvun lopulla puolueeseen ja tehnyt pitkän uransa osavaltiotasolla. Häntä pidetään ehdokkaista myös eniten Merkelin kaltaisena ideologisesti. Laschet on olemukseltaan rauhallinen ja kuuntelevainen poliitikko. Hän on kuitenkin tehnyt edeltävinä kuukausina suuria  virheitä, jotka voivat jopa maksaa hänen paikan Saksan liittokanslerina. Ensin tuli ns. lihajalostamokohu ja sitten korona-ajan johtaminen, jossa moni CDU:n jäsen on nähnyt epäjohdonmukaisuutta ja jopa silkkaa johtajuuden puutetta. Laschetin pisteet ovat olleet laskussa, mutta puheenjohtajapelissä hän on silti täysillä mukana Saksaa ja nyt Eurooppaakin kiertäen. Tänään hän tapasi paavin Vatikaanissa.

Kramp-Karrenbauerille puheenjohtajapelin hävinnyt Friedrich Merz on arvokonservatiivi ja perinteisesti ajatellen oikeistolaisin CDU:n puheenjohtajaehdokkaista. Hän omistaa lehdistötietojen mukaan muun muassa kaksi suihkukonetta ja on tehnyt paljon bisnestä myös Yhdysvalloissa. Merzin heikkouksiin luetaan hänen pitkä poissaolonsa politiikasta. Hän on ollut koronan torjunnassa matkustajan paikalla ja hän jakaa yleisesti myös persoonaltaan vahvasti mielipiteitä puolueensa sisällä. Osa  näkee hänessä myös koston janoa, kun hänen entinen kilpakumppaninsa Merkel pääsi aikoinaan valtaan ja hän ei.

Virallisia ehdokkaita kisassa on siis kolme. Yhtäkään näistä ehdokkaista ei voi kuitenkaan pitää ennakkosuosikkina puolueen puheenjohtajaksi tai unionin kanslerikandidaatiksi. Korona on sekoittanut pakkaa myös Saksan politiikassa. Kukaan näistä ehdokkaista ei nauti suurta suosiota valitsijoiden tai kansan keskuudessa. Jonkin heistä valitseminen myös kanslerikandidaatiksi voisi kenties aiheuttaa suurta epäluottamusta puolueen sisällä, ja puolueen kansanedustajat saattaisivat joutua pelkäämään mandaattinsa puolesta, jos liittokansleriksi nostettaisiin epäsuosittu tai selvästi heikoksi johtajaksi jo ennestään todettu henkilö.

Unioni joutuu nyt vakavasti harkitsemaan tilannetta, joka on tapahtunut Saksan historiassa kaksi kertaa aiemmin: vuosina 1980 ja 2002.
Tuolloin unionin kanslerikandidaatiksi valittiin saman tyyppisistä syistä johtuen, ei CDU:n, vaan CSU:n puheenjohtaja kilpailemaan kansleriudesta. Pieleen meni silloin, kumpaakaan ei tehtävään valittu.

Hyvinkin voi käydä nyt niin, että puolueen puheenjohtajaksi nousee Laschet tai Merz ja kanslerikandidatuurin saa suosittu CSU:n puheenjohtaja Markus Söder. Hän onkin tällä hetkellä vähintään vedonlyöjien suosikki uudeksi liittokansleriksi. Myös uusissa mielipidemittauksissa hän on saanut suurta suosiota unionin sisällä sekä muistakin puolueista. Moni saksalainen pitää häntä erinomaisena kriisijohtajana, ja hän onkin nyt ehdottomasti suosionsa huipulla. Baijerin pääministeri Söder on alunperin tunnustautunut konservatiivi, mutta hänen uraansa värittää nopea kyky linjan muutokseen. Hän joutui vuonna 2018 Merkelin kanssa kiistaan turvapaikanhakijakysymyksessä pyrkien saamaan äänestäjiä takaisin AfD:ltä. Tätä toimintaansa hän nykyisin katuu. Söder puhui muun muassa ”turvapaikkaturismista”, jota hän on pahoitellut. Suuria mokia ei ole tämän jälkeen tapahtunut. Hänen suosionsa on noussut melko tasaisesti siitä lähtien. Noin kaksi vuotta sitten hän otti merkittäväksi politiikkansa osaksi ympäristöarvot, joiden merkitystä hän on siitä asti peräänkuuluttanut toimivan talouden ohella. Hän on myös sittemmin ottanut näkyvästi etäisyyttä AfD:n tekemään politiikkaan ja äärioikeiston toimintaan Saksassa.

Yksikään CDU:n puheenjohtajaehdokkaista ei tule voittaessaan kansleriutta vapaaehtoisesti CSU:n miehelle vaalien jälkeen luovuttamaan, vaan asiasta tuleekin sopia jo ennen puoluekokousta. Myös mahdollista olisi, että Laschetin taustatukijaksi jäänyt nykyinen terveysministeri Jens Spahn valittaisiin jokerina puheenjohtajaksi ja samalla Söderille luvattaisiin avaimet liittokanslerinvirastoon vaalivoiton tullessa. Söder ja Spahn tulevat hyvin keskenään toimeen ja Spahnin nuoresta iästä johtuen hän voisi tavoitella jotain vielä suurempaa myöhemmässä vaiheessa uraansa. Unionin kirkkaasti suosituin kärkipoliitikko Merkelin jälkeen on tänään Markus Söder. Tuo nimi kannattaa painaa mieleen.

JanneHeikkinen11

Parhaillaan kansainvälisten suhteiden gradua Turun yliopiston valtio-opin laitokselle. Olen lisäksi opiskellut Münchenin yliopistossa poliittista historiaa ja toiminut harjoittelijana Suomen Wienin suurlähetystössä. Kaikki tekstit ovat itse kirjoittamiani ja pyrin aina faktaan. Löytäessäsi epäkohdan tai väärän tiedon, ota välittömästi yhteyttä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu