Frozen 2 -elokuva ammentaa saamelaisuudesta – kulttuurista varastamista vai inspiraatiota?

Tänään (8.11.2019) Hollywoodissa järjestettiin Disneyn Frozen II -elokuvan maailmanensi-ilta. Elokuvan inspiraationa toimii vahvasti Saamenmaan luonto ja saamelaiskulttuuri. On siis varmasti jokaiselle suomalaiselle selvää, että saamelaiset ovat loukkaantuneet asiasta, ovat järjestämässä mielenosoituksen Eduskuntatalolle ja polttavat tälläkin hetkellä erämaiden syövereissä Disneyn oheistuotteita Arktisen Raivon vallassa.

 

Ovatko saamelaiset siis loukkaantuneet elokuvasta?

Ehei, ei todellakaan. Tosiasiassa elokuva on tehty vahvassa yhteistyössä saamelaisten kanssa. Punaisella matolla poseeraakin Suomen, Norjan ja Ruotsin saamelaiskäräjien presidentit tyttärineen. Ajatelkaa jumalauta. Holly-fucking-woodissa! Tästä positiivisesta uutisesta ei iltapäivälehdet sitten kirjoittelekaan kohujuttuja.

Otsikot uusiksi — ”Saamelaiset eivät loukkaantuneet!”

Miksi tästä asiasta ei siis olla loukkaannuttu, suivaannuttu, suututtu, raivostuttu, somekohetettu ja poruttu? Hirvasvuopio remahtaa nauruun ja toteaa:

”No, varmaankin siksi, että kyseessä on kulttuurinen inspiraatio, joka ei hyväksikäytä saamelaista kulttuuria. Koko homma perustuu yhteistyöhön.”

Disney on tehnyt saamelaisten kanssa sopimuksen, joka perustuu vapaaseen ennakkosuostumukseen. Saamelaista kulttuuria siis kunnioitetaan ja elokuva on tehty vahvasti saamelaisten kanssa yhteistyössä.

Disney on luvannut:

  1. Pohjoissaameksi dubatun version elokuvasta
  2. Saamelaisten saavan tunnustuksen lopputeksteissä
  3. Saamelaisten itsensä nimeämän saamelaisasiantuntijaryhmän konsultoimaan tuotantoa
  4. Kutsun saamelaisedustajistolle maailmanensi-iltaan
  5. Disney pyrkii vastakkaiseen yhteistyöhön sekä kontribuutioihin saamelaisyhteiskuntaa kohtaan

Ta-daa. Ja näin helppoa se saamelaisten kanssa puuhastelu sitten on: pyydä ennakkosuostumusta, joka ei perustu pakkoon, tee vastakkaisuuteen perustuvaa yhteistyötä sekä jaa hyödyt yhteisön kanssa. Saamelaiskäräjät ja Saamelaisneuvosto tiedottivat asiasta aiemmin tänä vuonna:

”Koska saamelaiskulttuuri on inspiroinut Frozen 2 -elokuvan tekijöitä, on Saamelaiskäräjille ja Saamelaisneuvostolle ollut tärkeää varmistaa, että saamelaiskulttuuria käsitellään kunnioittavasti ja hyväksyttävästi.”

Tätä tarkoitusta varten perustettiin asiantuntijaryhmä Verddet (Väärtit), joka auttoi elokuvantekijöitä navigoimaan saamelaisten kulttuurin, historian, oikeuksien ja yhteiskunnan osa-alueilla tuotannon aikana. Saamelaiset tunnustettiin prosessissa toimijoiksi, joille annettiin ääni. Ironisinta asiassa toki on se, että tämän äänen saamelaisille antoi juuri Disney, jota on syytetty vuosikausia eri alkuperäiskansojen kulttuurien hyväksikäytöstä.

Suomalainen saamelaisen vaatteissa

En tiedä, tuleeko saamelaisvaikutteisen Kristoffin asusta jonkintasoista naamiaisasua. Luultavasti sellainen on jo olemassa. Asu on kuitenkin niin kaukana saamelaisten perinteisistä asuista, etten henkilökohtaisesti koe asiaa ongelmalliseksi. Kulttuurisessa varastamisessa ongelmana onkin se, jos jollekin vähemmistöryhmälle tärkeä tai jopa pyhä symboli poistaa alkuperäisen symbolin merkityksen ja alkaa edustamaan valtaväestölle aitoa kulttuurista kuvaa tästä ryhmästä. Tässä asussa ei ole sellaisia elementtejä, joista olisi mielestäni saamenpuvun korvaajaksi.

Toiseksi kysymyksessä on jälleen kerran valtasuhteista: se, että korealainen purukumiyhtiö tekee suomalaisesta ja saamelaisesta kulttuurista ammentavan mainoksen, lähinnä naurattaa minua. Miksi? Koska toisin kuin suomalaiset, korealaiset eivät ole pyrkineet pyyhkimään saamelaista kulttuuria maailmankartalta vuosisatojen ajan. Toisekseen korealaiset luulevat, että kyseessä on suomalainen, ei saamelainen kulttuuri – mikä ehkä kertoo siitä, minkälaisen kuvan suomalainen turismibisnes on suomesta luonut. Siis: Kauan Eläköön Eksoottínen Láppí!

Disneyn lisäksi inspiraatiota saamelaisuudesta on saanut myös Kalevala Koru, joka on tehnyt yhteistyötä Kolttien kyläkokouksen sekä Kolttakulttuurisäätiön kanssa.

”Uutuuskorusarja Petsamon kolttakorut juhlistaa kolttasaamelaisten asuttamisen 70-vuotisjuhlavuotta 2019. Kolttanaiset ovat olleet korvakorujen käytön uranuurtajia. Aikoinaan Petsamon Suonikylästä löydetyn kolttanaisten käyttämän korvakorun pohjalta toteutetulla korusarjalla nostetaan esiin uhanalaista kolttakulttuuria. Korujen mukana toimitetaan pieni tarinavihkonen, joka taustoittaa korun historiaa suomen ja englannin lisäksi koltansaameksi, pohjoissaameksi ja inarinsaameksi.”

 Kalevala Korun Kulttuurisäätiön puheenjohtajan Kirsi Paakkarinen onkin todennut:

”Hienoa, että voimme osaltamme olla tukemassa suomalaista alkuperäiskansaa, joka on jäänyt liian tuntemattomaksi meille valtaväestön edustajilla.”

Tästäkään yhteistyöstä ja inspiraatiosta ei kukaan saamelainen ole verisesti loukkaantunut. Kalevala Korun kulttuurisäätiö tukeekin rahallisesti vuonna 2019 kolttasaamelaista kulttuuriperintöä, kieltä ja perimätietoa sekä Saamelaismuseo Siidaa kolttasaamelaisten laukkujen konservointityössä.

Kulttuurin varastamisessa ei ole kyse vain naamiaisasuista

Käsitellään vielä kuitenkin niitä vaikeitakin asioita. Pidä hatustasi kiinni, nyt tulee vähän jäätävämpää settiä.

Kulttuurinen varastaminen on vaikea määritellä, mutta se on suurin piirtein teko, jossa käytämme vähemmistöasemassa olevan kulttuurin esineistöä, taidetta, immateriaalioikeuksia ynnä muuta ilman lupaa. Tässä vaiheessa valtaväestöön kuuluva henkilö usein vastaa, että ovathan kulttuurit aina saaneet toisiltaan vaikutteita. Niin ovat ja se on täysin normaalia.

Miksi siis kulttuurisesta varastamisesta aiheutuu ongelmia vähemmistökulttuureille?

Erityisen haitallista kulttuurinen varastaminen on silloin, kun kyseessä oleva kulttuuri on sorrettu tai kyseessä on pyhät tai kulttuurille erittäin merkittävät esineet. Saamelaisten tapauksessa esimerkiksi saamenpukua muistuttavien naamiaisasujen käyttö on mahdollista suomalaiselle valtaväestöön kuuluvalle jääkiekonpelaajalle, mutta jos minä pistän aidon saamenpuvun päälleni, saan osakseni kommentointia, salakuvausta ja pilkkaa. Tiedämme tapauksia, joissa turistit ovat kuvanneet hautajaissaattueita siksi, että surevilla on saamenpuvut päällään. Oletko sinä joutunut elämäsi ehkä suurimman surun hetkellä kuvatuksi hautajaissaattueessa etnisen taustasi takia?

Nämä ja useat muut systemaattiset negatiiviset kokemukset ovat aiheuttaneet sen, että saamelaiset kokevat usein ahdistusta käyttäessään kulttuuriinsa kuuluvia esineitä, siinä missä valtaväestö voi käyttää niitä muistuttavia pilailuversioita ilman taakkaa. Tässä vaiheessa on turha mennä yksityiskohtiin pukuperinteestä. Tärkeää on kuitenkin huomauttaa, että naamiaisasut, krääsäliikkeissä myytävät ”neljän tuulen lakit” (suomalainen nimitys), ja ”lapin kasteet” (suomalaisen turismibisneksen keksimä ohjelmanumero) ovat osa haitallista kokonaisuutta, josta pitäisi päästä irti. Jos saamelaisuudesta tiedettäisiin enemmän, myös kunnioitus erilaisuutta kohtaan voisi lisääntyä. Saamelaiskäräjät ovatkin luoneet matkailulle vastikään saamelaismatkailun eettiset ohjeet.

Kulttuurisessa varastamisessa ei siis ole kyse pelkästään naamiaisasuista vaan se naamiaisasu on vain yksi pieni osa jatkuvaa prosessia, jossa aito saamelainen kulttuuri joutuu väistymään suomalaisuuden, ruotsalaisuuden, norjalaisuuden tai venäläisyyden edeltä ja tärkeät symbolit menettävät historialliset ja kulttuuriset merkityksensä. Se näyttää toteen valtakulttuureille ominaisen piirteen, jossa oman kulttuurin väkivaltaista historiaa ei haluta nähdä, siitä ei tiedetä tai siltä suljetaan korvat. Siinä unohdetaan, että saamelaisuus on ollut häpeä, saamelaiset ovat joutuneet kokemaan väkivaltaa ja sortoa, saamen kielet on pyritty tukahduttamaan ja rotututkimuksia on tehty viimeksi 70-luvulla.

Jälleen kerran muistutan, että tämä ei ole nyt uhrikertomus, vaan myös suomalaisten on käytävä nämä oman asuttajakolonialistisen kulttuurinsa kipukohdat läpi, vaikka kukaan yksittäinen suomalainen ei olisikaan niistä henkilökohtaisesti vastuussa. Suuri osa suomalaisista ei ole edelleenkään tietoisia lähihistoriassa tapahtuneista vääryyksistä, eikä näin ymmärrä sitä kokonaisuutta ja prosessia, jossa naamiaisasukohussa on lopulta kyse. En ole itse vaatimassa mitään kollektiivista anteeksipyyntöä tai syyllistämässä ketään suomalaista, jolla ei ole osuutta asiaan. Vaadin, että näistä asioista keskustellaan ja kohujen taustalla olevat taustavaikuttimet otetaan tosissaan, jotta niistä voidaan joskus päästä myös irti.

Onkin valitettava tosiasia, että suomalainen yhteiskunta sulattaa edelleen tehokkaasti vähintäänkin tahattomasti saamelaisia suomalaisuuteen – surullisimpana esimerkkinä suomalaistamisesta on 50-60 -lukujen asuntolakokemukset, joissa osa kokonaisesta sukupolvesta ei halunnut trauman vuoksi siirtää omaa saamen kieltä lapsilleen. Nykyään kyseessä on esimerkiksi saamelaisten muuttoliike saamelaisalueelta kaupunkeihin, millä voi olla pitkässä juoksussa kohtalokkaita vaikutuksia kulttuurin säilymiselle. Vaikka saamelaiset ovat onnistuneet saamaan esimerkiksi kielenelvytysprosessin hyvään alkuun, kaikki saamelaistoiminta on jatkuvan resurssipulan alla. Saamelaiset rivipoliitikot eivät saa valtavasta työmäärästä huolimatta palkkaa ja hallituksessa vain puheenjohtaja saa työstään täyden palkan. Yle Sápmi kituuttaa aluetoimituksena, vaikka saamelaisasiat koskettavat koko valtakuntaa. Kielipesätoiminnan rahoitus vaatisi valtavia panostuksia erityisesti saamelaisalueen ulkopuolella ja etelässä. Opetussuunnitelmassa ei käsittääkseni saamelaisia mainita. Sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitus on alle puoli miljoonaa vuosittain eikä rahoitus ole noussut miltei kahteenkymmeneen vuoteen. Perinteisiä elinkeinoja uhkaa Peter Vesterbackan luotsaama Jäämeren rata, joka halkaisisi yhä pirstaleisemmat porojen laidunmaat ja murskaisi kolttakylän alleen.

Norjassa saamelaisuus ja Saamenmaa kukoistaa. Norjan kuningas on pyytänyt saamelaisilta sulauttamispolitiikkaa anteeksi ja saamelaisilla on tosiasiallista valtaa Finnmarkin alueella. Kaikki panostukset alueeseen ovat valtavat Suomeen verrattuna. Suomessa paikalliset pikkupoliitikoista Lapin kansanedustajiin huutavat rivissä, ettei saamelaisille tule antaa mitään oikeuksia, sillä he tietävät tällä taktiikalla saavansa mojovan äänisaaliin valtaväestöltä.

Nämä ja varmasti monet muut asiat ovat niitä taustalla vaikuttavia asioita, joista saamelaiset ovat oikeasti vihaisia. Kukaan saamelainen ei loukkaantunut naamiaisasuja pitäville jääkiekonpelaajille, vaan tälle järjestelmälle, joka on ainaista kamppailua kulttuurin eloonjäämisestä. Naamiaisasut toimivat sytykkeenä kaikelle tälle, jonka tässä kirjoituksessa olen tuonut esille. Ja kaiken sen henkilökohtaisen, mitä en julkisesti halua käydä läpi.

Varastamisesta inspiraatioon

Kuten antamani esimerkit näyttävät, inspiraatio saamelaisuudesta on mahdollista, jos se toteutetaan oikein: sen on perustuttava vapaaseen ennakkosuostumukseen, jossa kulttuurit kunnioittavat toisiaan tasavertaisina ja hyöty jakaantuu myös vähemmistökulttuurille.

Näin vähemmistökulttuuri voi toisaalta asettaa rajoja, toisaalta tuoda esiin kulttuuriaan positiivisesti. Feikkisaamenpukuja myyvät krääsäliikkeet eivät näin tee – tuotteet tehdään luultavasti lapsityövoimalla jossakin bangladeshilaisessa tai kiinalaisessa tehtaassa. Eksotísointí ja aidon saamelaisuuden irvokas vääristäminen voisikin viimein kuolla pois.

Sen tilalle voisi tulla kulttuurien vastavuoroinen kunnioittaminen ja yhteistyö.

 

Janne Hirvasvuopio

Kirjoittaja on valtiotieteiden ylioppilas ja kyllästynyt keskustelemaan kulttuurisesta varastamisesta. Kirjoittaja ei puhu koko etnisen ryhmänsä puolesta.

JanneHirvasvuopio

Valtiotieteiden ylioppilas. Kielenmenettejä. Espoolainen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu