Huomioita saamelaiskäräjävaalien tuloksista

Saamelaiskäräjien äänestystulos on vahvistettu ja nyt on minun aikani laittaa jälleen valtiotieteilijän hattu päähäni ja avata suuremmalle yleisölle vaalien tuloksia. Inspiraation tästä sain kuunnellessani Ylen Pyöreää pöytää, joka käsitteli jaksossaan muun muassa saamelaiskäräjävaaleja. Ohjelmassa tuli esiin se, ettei saamelaiskäräjävaaleja koskevaa kannunvalantaa oikein osata tiedon puutteesta johtuen tehdä.

Saamelaiskäräjät lyhyesti

Saamelaiskäräjät on saamelaisten kulttuuri-itsehallintoelin, joka on perustettu vuonna 1996. Saamelaiskäräjille valitaan 21 jäsentä ja neljä varajäsentä, jotka valitaan vaaleilla joka neljäs vuosi. Jokaisesta saamelaisalueen kunnasta (Enontekiö, Utsjoki, Inari, Sodankylä) valitaan kustakin 3 ehdokasta, ja loput 9 ehdokasta valitaan äänimäärän perusteella.

Vuosikaudet saamelaiskäräjien suurin poliittinen kysymys on ollut saamelaiskäräjälain nk. lappalaispykälä. Sen mukaan saamelaiseksi määritellään henkilö, jonka esivanhempi on merkitty maa-, veronkanto- tai henkikirjassa tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi. Saamelaisenemmistö sekä suurin osa oikeustieteen tutkijoista pitää pykälää oikeushistoriallisena valuvikana. Poliittinen oppositio taas on asettunut tukemaan pykälää hyvin vaihtelevin argumentein.

Kokoomusenemmistöinen oppositio kasvattaa valtaansa

Saamelaiskäräjävaalit ovat henkilövaalit, joissa ei ole puolueita tai listoja. Käsittelemäni epävirallinen oppositiopositio perustuu edellisen saamelaiskäräjäedustajiston asemiin sekä edellä mainittuun lappalaispykälään sekään vaalikampanjointiin. Oppositio yhdistää kuitenkin myös poliittinen oikeistolaisuus, joka näkyy myös ehdokkaiden puoluetaustassa selvästi.

Kokoomustaustaiset kuntapoliitikot saivat vaaleissa ääniä yhteensä 551 ja he lisäsivät paikkamääräänsä kolmella. Kokoomustaustaiset edustajat ovat Inarin kunnanvaltuuston johtaja Anu Avaskari (183 ääntä, nykyinen jäsen), Inarin kunnanvaltuutettu Inka Kangasniemi (sit.) (115 ääntä, uusi), Utsjoen kunnanvaltuutettu Veikko Porsanger (74 ääntä, palaava), Inarin kunnanvaltuutettu Tanja Sanila (72 ääntä, nykyinen jäsen) ja Inarin kunnanvaltuutettu Aslak Pekkala (67 ääntä, uusi). Muista kuin kokoomuslaisista ääniä sai inarilaistaustainen Kari Kyrö (220 ääntä, nykyinen jäsen) ja enontekiöläinen keskustavaikuttaja Pigga Keskitalo (88 ääntä, nykyinen jäsen). Yhteensä oppositio sai ääniä siis 819, mikä tarkoittaa 28%:in kannatusta kaikista hyväksytyistä äänistä. Jos opposition äänistä poistettaisiin KHO:n lisäämät henkilöt, kannatus laskisi 25%:iin olettaen, että äänet olisivat menneet opposition edustajille.

Lappalaispykälän lisäksi myös jäämeren rata näyttää jossakin määrin yhdistävän koalitiota. Oppositioedustajista vain Pigga Keskitalo (kesk.) ja Tanja Sanila (kok.) vastustavat jäämeren rataa suoraan, siinä missä muiden oppositioedustajien näkemykset rataan ovat joko myönteisiä tai rataa ei ainakaan vastusteta.

Avaskarin (kok.) näkemys rataan on lievän positiivinen, eikä hän vastauksessaan ainakaan vastusta rataa: ”Pitkällä aikavälillä yhtenä matkustusmuotona rautatie/juna matkustaminen [sic] ilmastoystävällisempänä ja ekologisena matkustusmuotona voi olla ajankohtainen.” Myös Kyrö on vastannut vaalikoneeseen lievän myönteisesti: ”Osaa aluetta, sen elinkeinoja ja väestöjä hyödyttäisi, osalle voisi olla haitta”.

Myöskään Kangasniemi (kok. / sit.) ei selkeäsanaisesti vastusta rataa: ”Jäämerenrata ei ole käsitykseni mukaan tällä hetkellä ajankohtainen, eikä uudessa hallitusohjelmassa ole siitä mainintaa”.

Pekkala (kok.) ja Porsanger (kok.) kannattavat rataa. Pekkalan mukaan ”Näen jäämeren radan mahdollisuutena, vaikkakin sillä on isoja vaikutuksia”. Porsanger taas eroaa vahvasti kaikista muista ehdokkaista sillä, että hän toivottaisi jäämeren radan lisäksi myös kaivokset ja tuulivoimapuistot tervetulleiksi.

Vaikka Jäämeren rataa ei nykyisen Suomen hallituksen toimesta edistetäkään, projektia luotsaa tällä hetkellä muut tahot. Infrastruktuuriprojekteja ei polkaista käyntiin hetkessä, vaan niiden taustalla on aina vuosien taustatyö sekä tässä tapauksessa vaikuttaminen eri sidosryhmiin. Julkisuudessa on esitetty myös kommentteja siitä, että kaikki saamelaiset eivät rataa vastusta, jolloin vähemmistöpolitiikasta tehdään keppihevonen mielipidevaikuttamisessa.

Tämän vuoksi on tärkeää huomioida, miten oppositiopolitiikka voi vaikuttaa myös saamelaispolitiikan ulkopuolella saamelaisia vastaan. Samaan hengenvetoon on todettava, että jokaisella saamelaisella on täysi oikeus omaan mielipiteeseensä myös jäämeren radasta. Sellaista kansaa ei olisikaan, joka on kaikesta saamaa mieltä.

Epävarmoja ehdokkaita vai poliittisia pelureita?

Vaalien mysteeri lienee sodankyläläinen Jouni Äärelä (eläkeläinen), joka voitti arvalla tasaäänin Matti Aikion. Äärelä ei vastannut Yle Sápmin vaalikoneeseen, eikä hänestä myöskään muistaakseni tihkunut suoria vastauksia Inarissa järjestetyssä vaalipaneelissa. Ylen haastattelussa Äärelä toivoo sovinnonhakuisuutta ja yhteistyötä. Mitään kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä hänen poliittisista intresseistään ei siis voi vielä tehdä.

Ainoa läpi päässyt ulkosaamelaisehdokas Irja Seurujärvi-Kari pitää vielä korttinsa lappalaispykälään piilossa. Hänen mukaansa ” [lappalaispykälää koskeva] lakiuudistusehdotus tulee ottaa esille ja käsitellä ensi vuonna aloittavilla saamelaiskäräjillä”. Hän ei ole ainakaan täysin sitä mieltä, että lappalaiskriteeri pitäisi poistaa laista, mikä voi antaa hänelle toistaiseksi poliittista liikkumavaraa tunnusteluissa. Toisaalta epävarma kanta voi myös lamaannuttaa Seurujärvi-Karin poliittisia mahdollisuuksia.

Puheenjohtajakisassa ei odotettavissa yllätyksiä?

Puheenjohtajakisassa vahvoilla on juristi ja YK:n alkuperäiskansojen pysyvän foorumin puheenjohtaja Anne Nuorgam sekä Pirita Näkkäläjärvi (KTM, MSc Media & Communications), joka on toiminut mm. Yle Sápmin päällikkönä vuosina 2012-2017 sekä lukuisissa yrityselämän tehtävissä.

Oppositioedustajista Kari Kyrö on todennäköisin puheenjohtajakisaaja. Poliittisesti hän on kuitenkin sidottu oppositioasemaansa eikä ottanut asiaan kantaa suoraan Ylen haastattelussa.

Rauhan retoriikka ja hylättyjen äänten puolue

Yksi kantava vaaliteema oli rauhan tematiikka, jota viljeltiin erityisesti oppositioehdokkaiden vaalimainonnassa sekä mediassa Lapin Kansan pääkirjoituksia myöten. Voidaanko puhua jopa saamelaispopulismista, kun saamelaiskäräjiltä ja saamelaisilta vaaditaan politiikassa ”rauhaa”?

Diskurssien ja narratiivien tarkempaan tutkimiseen ei ole tässä kirjoituksessa tilaa, mutta saamelaisäänestäjiin on selkeästi purrut idea ”sisäisestä rauhasta”. Tavalliselle saamelaiselle ei välttämättä juolahda mieleen, että politiikka on lähtökohtaisesti ristiriitojen ja poliittisten taisteluiden kenttä. Olen verrannut tilannetta suomalaispolitiikkaan: olisi naurettava ajatus, että vihreiden ja perussuomalaisten oletettaisiin olevan asioista eduskunnassa samaa mieltä. Listojen ja puolueiden puuttuminen onkin mielestäni luonut tilaa sille, että suomalaisessa saamelaispolitiikassa voidaan käyttää mitä mielikuvituksellisimpia retorisia keinoja sekä poliittisia positioita oman aseman pönkittämiseen.

Vaalien ongelma ei kuitenkaan ollut rauhan retoriikka, vaan epäselvät äänestysohjeet. Siinä missä ulkosaamelaiset ehdokkaat saivat yhteensä 189 ääntä, hylättyjen puolue sai huipputuloksensa: 297 ääntä. Ääniä hylättiin eniten lähetekirjeiden puuttumisen vuoksi. Määrä on niin huomattava, että sillä on varmasti ollut vaikutusta äänestystuloksiin, kun jopa kaksi edustajaa olivat vain yhden äänen päässä edustajapaikasta.

Jään odottamaan jännityksellä, miten seuraava saamelaiskäräjäkausi lähtee käyntiin.

 

JanneHirvasvuopio

Valtiotieteiden ylioppilas. Kielenmenettejä ja elvyttäjä. Juuret Vuotsossa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu