J´accuse…! Minä syytän…! Avoin kirje suomalaiselle yhteiskunnalle kulttuurisesta omimisesta ynnä muusta

Sunnuntaina oli ilmeisesti Iltalehdellä hiljaisempi uutispäivä. Muutama saamelainen oli kommentoinut Kärppien bilekuvassa näkyvää feikkisaamenpukua sosiaalisessa mediassa. Omassa saamelaiskuplassani asiasta ei käyty suurempaa debattia, eikä kyseessä tosiaankaan ollut mikään kohu – ennen kuin Iltalehti oli ottanut asiakseen liittää minun ja Outi Länsmanin twiitit juttuunsa nostoina muka meneillään olevasta porusta. Kummaltakaan ei kuitenkaan pyydetty kommentoimaan itse asiaa, vaikka kommenttimme oli hyvin keskeisellä sijalla uutisoinnissa.

Minä ja Outi – kaksi täysin tavallista saamelaista – pääsimme siis jälleen kerran tulilinjalle kuuntelemaan suomalaisen valtaväestön rasistista jauhantaa omissa sosiaalisen median kanavissamme. Ei mitään uutta auringon alla siis. Never stop the madness ja kohta vedetään taas!


Mutta hurtti huumori sikseen, lue loppuun, olit sitten saamelaisista mitä mieltä tahansa. Käydään yhdessä läpi kaikki syylliset – siis tarkoitan, perusasiat aiheesta läpi. Jos muuten tässä vaiheessa luet tätä jonain uhrikertomuksena, niin sellainen se ei ole. Olen valtiotieteilijä ja valta-analyysit kuuluvat oppiaineeseeni kuin härkä teuraaksi.

 

J´ACCUSE…! MINÄ SYYTÄN TIETÄMÄTTÖMYYTTÄ JA RAKENTEITA

Kun puhutaan kulttuurisesta varastamisesta ja omimisesta, tarkoituksena ei ole syyllistää yksittäisiä ihmisiä.

En jaksakaan uskoa, että Kärppien pelaajat tässä olisi olleet saamelaisia tahallaan pilkkaamassa. Kun ajatellaan asiaa edes vähän pidemmälle, alamme pääsemään asian juurille: vika on rakenteissa ja niissä, jotka tästä hyötyvät. Ei sen Kiekko-Kallen, joka ajattelee, että onpas hassu naamiaisasu, laitanpa päälleni.

Tarkoituksenani on tuoda esiin niitä vahingollisia vaikutuksia, joita sillä on alkuperäiskansoille. Asia ei ole saamelaisten, tai minun, ykköshuolenaihe. Silti siitä on puhuttava.

Petra Laiti kuvaa blogissaan erinomaisesti kulttuurista omimista blogissaan:

”Kulttuurinen omiminen on ilmiö, jossa valtaväestöön kuuluva hyväksikäyttää yhteiskunnallisesti altavastaajan asemassa olevan vähemmistön kulttuuria, usein tietämättä hyväksikäytettyjen elementtien merkityksestä vähemmistökulttuurissa. Esimerkiksi: Yritys, joka valmistaa feikkejä neljäntuulenlakkeja myy tuotettaan luomalla mielikuvaa ’autenttisesta’ saamelaiskulttuurista, vaikka tosiasiassa tuote koetaan saamelaisten keskuudessa halventavana ja kulttuuria loukkaavana.”

On todennäköistä, että sinäkin rakas lukijani, perustat tietämättäsi mielikuvasi saamelaisista Lapin matkailun luomaan vääristyneeseen kuvaan ja kuvastoon. Toisaalta mielikuvasi saattavat perustua erinäisiin mediassa esiintyneisiin rasistisiin sketsihahmoihin. On todennäköistä, ettet tiedä kuinka monta saamen kieltä Suomessa puhutaan tai että suurin osa saamelaisista ei saa elinkeinoaan poronhoidosta. Saamelaiset saattavat mielikuvissasi olla eksoottisia satuhahmoja tai pidät heitä turhasta loukkaantuvina alkoholisteina. Jos näin on, kannattaa kysäistä itseltä: onko minussa kenties alitajuisesti rasistisia piirteitä?

Hetkinen. ”ENHÄN MINÄ OLE RASISTI!” — Et luultavasti olekaan. Jokaisessa meissä on kuitenkin rasistisia piirteitä ja ajatusmalleja. Kukaan meistä ei ole täydellinen. Kun tämän myöntää itselleen, voi omaa ajatteluaan kehittää ja irtaantua tällaisista ajatusmalleista. Tässäkin on avain asioiden ymmärtämiseksi.

Ennen kuin lähdet sotaretkelle saamelaisia vastaan sosiaalisessa mediassa, kannattaa miettiä ainakin seuraavaa: ”Ymmärränkö oikeasti saamelaisten historiaa tai nykytilaa tarpeeksi, jotta reaktioni on oikeutettu?” Tämän lisäksi kannattaa miettiä, onko oikeasti järkevää täyttää tavallisten ihmisten sosiaalinen media täyteen vihapuhetta ja rasismia naamiaisasun vuoksi. Kelpo oppi kenelle tahansa siis!

Saamelaiset ovat valitettavasti joutuneet kokemaan (ja kokevat edelleen) syrjintää, rasismia ja väkivaltaa kulttuurimme olemassaolon tähden. Nämä feikkipuvut ovat jatkuva muistutus meille siitä, että meidän omia aitoja käsitöitämme ei arvosteta. Tämän lisäksi koemme edelleen syrjintää, jos puemme aidon saamenpuvun päällemme. Kaiken kukkuraksi joku ahne bisnesmoguli tahkoaa rahaa myymällä vääristynyttä ja epäaitoa kuvaa saamelaisuudesta. Tämä on se, mistä lähtökohdasta saamelaiset lähestyvät asiaa. Jos aidot saamenkäsityöt muuten kiinnostavat, niin näitä käsitöitä voi kuka tahansa ostaa.

Kyse on myös suomalaisten asuttajakolonialismista, joka luo pohjavireen keskustelulle. Antroblogi avaa asiaa:

”Kulttuurinen omiminen toimii osana asuttajakolonialistista prosessia tuomalla alkuperäiskansojen kulttuurit valtavirran käyttöön. Mediassa nähdään alkuperäiskansojen symboleita, kuten sulkapäähineitä tai saamenpukuja useimmiten muiden kuin ryhmään kuuluvien käytössä. Näin syntyy kuva alkuperäiskansoista kuolleina kulttuureina tai jopa kuvitteellisina satuhahmoina.”

Me olemme kuitenkin vielä elossa oleva kulttuuri. Vähemmälle huomiolle tässäkin keskustelussa on jäänyt se, että saamelaisten ja suomalaisen valtaväestön välillä on edelleen selvittämättömiä ongelmia, joista osa juontaa juurensa suomalaisen yhteiskunnan aiheuttamista vääryyksistä. Tässä on turha läpikäydä saamelaisen kansan uhrikertomusta. Suosittelen lukemaan vaikkapa juuri ilmestyneen Vastatuuleen -kirjan, jossa saamelaisille vaikeita asioita käydään läpi.

Sipilän hallitus ilmoittikin vuonna 2017 aloittavansa Suomessa sovintokomission työn, jonka tarkoituksena on parantaa valtion ja alkuperäiskansojen suhteita käsittelemällä menneitä epäkohtia. Prosessi on käsittääkseni tällä hetkellä jäissä, mutta en voi korostaa sen merkitystä sille, että saamelaiset pääsevät kolonialismin aiheuttamasta noidankehästä ja uhriasemasta yli.

Se mikä minua huolestuttaa tämänkin keskustelun tiimoilta on, että miten Suomessa voidaan käydä keskustelua historiallisista epäkohdista, jos keskustelu pelkistä naamiaisasuista kohtaa tällaista murskaavaa vastarintaa?

 

J´ACCUSE…! MINÄ SYYTÄN MEDIAA!

Kuten alussa mainitsin, saamelaisyhteisössä kuva ei ole aiheuttanut sen suurempia reaktioita. Miksi siis asiasta nousi kohu?

Oman näkemykseni mukaan Iltalehti etsi hiljaiseen mediasunnuntaihin pientä kohua – siinä onnistuen. Se, kuinka kyseenalaista tällainen toiminta on, ei ole tämän kirjoituksen aiheena. On normaalia, että sosiaalisesta mediasta tehdään nostoja uutisjuttuihin. Tässä nämä nostot näyttivät kuitenkin olevan koko jutun perusta – tästä kertoo jo se, että kommenttejani on aiemminkin nostettu esiin uutisjutuissa, eikä vihapostin määrä ole ollut näin valtava.

Me saamelaiset emme kuitenkaan ole turhasta loukkaantujia. Yritämme suojella elinkeinojamme, luontoa ja kulttuurisia erityispiirteitämme. Taistelemme jatkuvasti vahingollisia stereotypioita vastaan ja haluamme saada hyödyn takaisin hyväksikäytetystä kulttuuristamme. Kuulostaako sinusta kohtuuttomalta? Ei minustakaan.

Kuitenkin sen sijaan, että keskusteltaisiin saamelaisten oikeuksista, kielenmenetyksestä tai sulautumisesta pääväestöön, aletaan keskustelemaan jälleen kerran siitä, että taas ne saamelaiset loukkaantuivat. Ikään kuin saamelaiset olisivat yksi monoliitti, jolla on yksi mielipide. Näin ei todellakaan ole. Minä vastaan itse omista sanomisistani yksityishenkilönä. Olenkin saanut sekä saamelaisilta että suomalaisilta negatiivista palautetta asiaan liittyen – ja vain sen takia, että osoitin tosiasiallisesti hyvin lievää kritiikkiä naamiaisasuista. Siihen minulla on täysi sananvapauden suoma oikeus. Tapahtumien kulkuun minulla taas ei ollut osaa eikä arpaa.

Saara Särmä on ottanut aiheeseen terävästi kantaa kolumnissaan.

”Kulttuuriseen omimiseen kohdistuva kritiikki leimataan usein mielensä pahoittamiseksi ja puolesta loukkaantumiseksi. Kyse ei kuitenkaan ole tunteista. Tai on niistäkin, mutta ei pelkästään. Pikemminkin kyse on kunnioituksesta ja sen puutteesta.”

Särmä osuu naulan kantaan. Kun puhumme loukatuista tunteista, emme puhu enää itse aiheesta. Meidät hiljennetään, näkökulmamme jätetään huomiotta ja meiltä viedään toimijuus ja ääni. Sen jälkeen valtaväestö voi päättää, ettei tässä mitään ongelmaa ole. Pyysinkin Iltalehdeltä mahdollisuutta kommentoida asiaa, sillä mielestäni meidät oli esitetty kohtuuttoman negatiivisessa valossa. Minulle ei tarjottu mahdollisuutta kommentoida valtakunnan mediassa näkökulmiani asiaan – toisin kuin Kärppien toimitusjohtajalle, jota haastateltiin jo jutun tekovaiheessa.

Jo pelkästään tämä on selkeä ja konkreettinen esimerkki mainitsemistani valta-asetelmista: valtaväestöön kuuluvalle, valkoihoiselle, korkeassa asemassa olevalle toimitusjohtajalle annetaan mahdollisuus kommentoida ”kohua”, siinä missä kahta vähemmistöön kuuluvaa yksityishenkilöä käytetään nukkeina osoittamaan, että oletettua loukkaantumista on tapahtunut tai kohu on olemassa. Kohusta sain itse asiassa kuulla vasta suomalaisesta ystävältäni, joka mainitsi asiasta minulle. Jutun levitessä jouduin käyttämään tuntitolkulla aikaa vihapuheen lukemiseen ja poistamiseen, ihmisten kyselyihin ja kommentointiin. Kuulostaako tämä kohtuulliselta?

Särmä onnistuu kiinnittämään huomiota myös toiseen tärkeään seikkaan. Kuten tämäkin tapaus osoitti, naamiaisasuun liittyvä kohu leimataan yksittäistapaukseksi, joka ei muka ole osa systemaattista ja toistuvaa ilmiötä. Kun koko tapaus on kehystetty turhasta loukkaantumiseksi, ei tarvitse mennä kritiikin ytimeen ja pohtia niitä kuuluisia valta-asetelmia. Särmä jatkaa:

”Kriittinen keskustelu ei kuitenkaan ole mikään somekohu, se on tapa tehdä näkyväksi systemaattisia ongelmia.”

Niinpä. Ei kyseessä ole Kärppien mauton naamiaisasu. Kyse on laajamittaisemmasta ongelmasta. Median näkökulmasta jutun ongelmallisuus ei lopu tähän. Valtaväestön lukumäärällinen ylivoima johtaa aina välttämättä siihen, ettei vähemmistöön kuuluvat voi puolustaa asemiaan samalla intensiteetillä kuin mitä valtaväestön edustajat voivat. Ongelma ei ole vain saamelaisten: karjalaiset, romanit sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt kokevat myös jatkuvaa painostusta enemmistöstä. Tämä voi helposti kaventaa sananvapautta, kun vähemmistöön kuuluvat joutuvat itsesensuroimaan ajatuksiaan pelätessään valtaväestön voimakasta someraivoa.

Saamelaisvaikuttaja Pirita Näkkäläjärvi onkin löytänyt tutkielmassaan haastatteluin viisi saamelaisten sananvapautta kaventavaa teemaa: vaientaminen, alistaminen, delegitimisointi, disinformaatio ja epistemologinen tuho. Alla on otteita saamelaisten haastatteluista.

Vahvimpana näistä on vaientaminen vihapuheella, häirinnällä, painostamalla, pelottelemalla ja retorisin vaientamiskeinoin.

”Meitä saamelaisia, ja niitä, joilla on voimavaroja lähteä keskusteluihin ja pitää yllä saamelaisten näkökulmaa, on vähän. Jos me hiljennymme vihapuheen, vähättelyn tai hiljentämisen takia, niin sitten me olemme mennyttä.”

Alistaminen taas näkyy saamelaisen paikan näyttäminen yhteiskunnassa stereotyypittelyin, vähättelyllä sekä pilkalla.

”Rasismin tärkein tehtävä on erotella ihmisiä ja rajata valta pois väärään ryhmään kuuluvilta. Siitä seuraa, että saamelaisista ei tarvitse tietää mitään, heitä ei tarvitse pitää minään, saamelaisia ei tarvitse kuunnella. Kaikki mitä me sanomme leimataan turhaksi valittamiseksi.”

Saamelaisia myös delegitimisoidaan. Tällä tarkoitetaan sitä, että saamelaisilta viedään oikeus puhua omista asioistaan: kun saamelainen saadaan vaikuttamaan riitaisalta, epäoikeudenmukaiselta ja puolueelliselta saamelaisasioissa, ei tarvitse ottaa tosissaan.

 ”Saamelaisen näkemystä ja kokemusta ei haluta kuunnella eikä ymmärtää. Jos saamelainen sanoo jotain, niin sitä vähätellään kauheasti ja se leimataan valittamiseksi ja riidanhaluisuudeksi.”

Kummallista kyllä, myös disinformaatio sai osansa nettikirjoittelussa, kuten väite siitä, että porosaamelaiset olisivat maahanmuuttajia Norjasta. Tämä on merkki siitä, että saamelaisvastaiset voimat pyrkivät pönkittämään saamelaisvihaa sosiaalisessa mediassa. Saamelaisia vastaan levitetään systemaattisesti väärää tietoa erityisesti saamelaisalueella.

”Se kuva saamelaisista ja se miten se rakentuu suomalaisten mielissä, niin se ei ole se kuva, joka saamelaisilla on itsestään.”

Näkkäläjärven mukaan sosiaalinen media onkin tehnyt kuilun saamelaisen ja suomalaisen maailmankuvan välillä läpinäkyväksi. Se aiheuttaa jännitteitä ja kärjistää keskustelua saamelaisiin kohdistuvaksi vihapuheeksi asti. Tämä on jälleen kerran todettu todeksi.

”Suomalaiset tuntuvat ajattelevan, että saamelaisuus on osa suomalaisuutta ja että saamelaiset ovat suomalaisia. Ja siitähän se törmäys varmaan syntyykin. Se hämmentää, kun saamelaiset ovatkin sitten aivan erilaisia.” 

 

J´ACCUSE…! MINÄ SYYTÄN ETUOIKEUKSIA!

Kommentteja lukiessani havaitsin jälleen kerran sen, että suomalaiset pitävät saamelaisia jonakin suomalaisuuden alalajina. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Me olemme erillinen alkuperäiskansa, joka on asuttanut Saamenmaata ennen kansallisvaltioiden syntyä. Faktatietoa saamelaisista löytyy esimerkiksi tästä kirjasta.

Kuten todettua, Suomessa ei edelleenkään tiedetä juurikaan saamelaisista, historiastamme, nyky-yhteiskunnastamme tai Suomen valtion ja saamelaisten välisistä suhteista. Tietämättömyys ja rasismi on myös tämän kirjoituksen taustalla, mutta mikään tiedonvälitys ei ongelmia ratkaise. Meidän on puututtava niihin rasistisiin ja piilorasistisiin asenteisiin, epäkunnioittaviin asenteisiin ja arvoihin ja tunnistaa itsellemme se, että kaikki eivät ole tasa-arvoisessa asemassa myöskään Suomessa.

Tiedän, tiedän. Etuoikeuspuhetta ollaan kuultu jo kyllästymiseen asti, eiköstä niin? Haluan kuitenkin ottaa huomioon alkuperäiskansatutkimuksen professori Rauna Kuokkasen toteamuksia Vastatuuleen -kirjan jälkisanoissa:

”Valkoinen etuoikeus on haasteellinen aihe myös siksi, että valtaväestöön kuuluvia valkoisia ihmisiä ei ole opetettu näkemään alistamisen ja syrjinnän eri muotoja (rasismia, seksismiä, heteroseksismiä, homofobiaa) eivätkä he välttämättä niitä omassa elämässään kohtaa.

Amerikkalainen tutkija Peggy McIntosh selvitti 46 tapaa tunnistaa, miten valkoinen etuoikeus toimii omassa arkipäivässä. – – Vaikka suurin osa saamelaisista on ihonväriltään ”valkoisia”, McIntoshin listassa on lukuisia tapoja, joilla valkoinen etuoikeus toimii myös saamelaisia eriarvoistavasti.”

 

Olen listannut Kuokkasen listasta muutamia, jotka soveltuvat tähän tapaukseen. Vastaa mielessäsi seuraaviin kysymyksiin kyllä tai ei:

  1. Voin avata television tai sanomalehden ja nähdä omaan etniseen taustaani kuuluvia ihmisiä laajasti ja positiivisesti edustettuina
  2. Minua ei koskaan pyydetä puhumaan mistään asiasta koko etnisen ryhmäni puolesta
  3. Voin arvostella hallitusta ja päättäjiä, heidän toimintatapojaan ja päätöksiä ilman, että se leimataan etnisestä taustastani johtuvaksi tavanomaiseksi valitukseksi tai suuttumukseksi

Siinä missä suomalainen valkoihoinen voinee vastata näihin ”kyllä”, saamelaisen kohdalla väite ei todennäköisesti pidä paikkaansa. Siinä eväitä valta-asetelmien pohdintaan.

 

J´ACCUSE…! MINÄ SYYTÄN ITSEÄNI!

En tällä kirjoituksella ole sysäämässä vastuuta sanomisistani näkymättömien rakenteiden syyksi. Minua ja tuskin ketään muutakaan saamelaista kiinnostaa esiintyä uhrina, vaikka olen usein tällaista viittaa meidän päällemme nähnyt laitettavan. On kuitenkin jossakin määrin turhauttavaa, että olen nyt tahattomasti typerällä ja mielestäni oikein nokkelalla kommentillani pönkittänyt kuvaa saamelaisista loukkaantujina. Muutama lause on jälleen kerran laitettu koskettamaan koko etnistä ryhmääni. En voi koskaan puhua koko kansani puolesta. Tuskin voin puhua edes sukuni puolesta. En voi puhua myöskään espoolaisten puolesta. En voi puhua politiikan opiskelijoiden puolesta.

Luulen, ettei koiranikaan halua minun puhuvan puolestaan, sen verran itsepäinen karvapallero on kyseessä. Voin siis puhua vain ja ainoastaan omasta puolestani.

Kritiikkiäni ei tarvitse ottaa vakavasti. Voit elää elämääsi juuri niin kuin haluat. Minulla on kuitenkin täysi oikeus käyttää sananvapauttani ja esittää niin typeriä kommentteja, kuin viiltävääkin kritiikkiä sosiaalisessa mediassa. Kritiikki on aina ensimmäinen askel sille, että muutos tapahtuu. On kuitenkin hämmentävää, miten keskustelu asiasta edelleen jatkuu vuodesta toiseen samankaltaisena. Ehkä olisikin suomalaisen yhteiskunnan ja suomalaisten aika ottaa myös vastuuta tekemisistään.

Tulen muuten jatkossakin olemaan aivan oma itseni sosiaalisessa mediassa: huumorin ystävä, joka ei pelkää sanoa asioita niin kuin ne ovat.

 

Kirjoittaja on valkoihoinen mies ja valtiotieteiden opiskelija Espoosta.

JanneHirvasvuopio

Valtiotieteiden ylioppilas. Kielenmenettejä. Espoolainen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu