Saamelaiskäräjät vastustavat yhtenä rintamana Saamenmaata uhkaavaa kaivostoimintaa

Saamelaiskäräjät käsittelivät kaivospolitiikkaa kolmannessa täysistunnossa 18.9.2020. Pääministeri Marinin hallitusohjelmassa on kirjaus, jonka mukaan kaivoslakia on uudistettava.

Hallitusohjelman mukaan uudistuksen lähtökohtana on mm. ympäristönsuojelun tason sekä paikallisen hyväksyttävyyden ja vaikuttamismahdollisuuksien parantaminen. Saamelaisten kohdalla on epämääräinen kirjaus, jonka mukaan alkuperäiskansojen oikeudet otetaan huomioon merkittävissä kaivoshankkeissa nykyisen lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Käytännössä kyseessä on erityisesti erilaiset luvat. Niistä hallitusohjelma toteaa, että malminetsintäoikeuden lupaprosesseja, käytänteitä ja mahdollisia rajoittamistarpeita luonnonsuojelualueilla selvitetään. Tällä tarkoitetaan, että hallitus on sitoutunut näiltä kohdin vain selvittämään asiaa, mutta ei ole sitonut käsiään asian suhteen.

Saamelaiskäräjillä alustuksen kaivoslain uudistuksen lähetekeskustelulle piti saamelaiskäräjien elinkeinosihteeri Sarita Kämäräinen.

Ensimmäiseksi Kämäräinen huomautti, että Pekka Vihervuoren (OTT) kaivostoimintaa ohjaavan lainsäädännön toimivuuden arvioinnissa ei esitetty perustavanlaatuisia muutoksia kaivoslakiin suhteessa saamelaisiin. Kämäräinen huomautti, että vaikka selvitystä varten on kerätty sidosryhmäpalautetta, Vihervuori ei tavannut saamelaiskäräjiä eikä raportissa nähty perustelluksi ehdottaa kaivoslakia koskevia muutoksia, jotka koskettavat saamelaisia.

Syytä kuitenkin olisi ollut.

Kämäräinen huomauttaa, että kaivoslaki on esimerkiksi kullankaivun vaikutusten arvioinnin kohdalta nurinkurinen, sillä saamelaiskäräjät joutuvat tekemään työtä, joka tosiasiassa kuuluisi kullankaivajille. Hän huomautti, ettei saamelaiskäräjien lausunnoilla ole ollut lupamenettelyissä merkitystä, minkä lisäksi kullankaivajat ovat kiertäneet lakiin merkittyjä valtausalueen kokoa koskevia rajoituksia tekemällä useita vierekkäisiä varauksia. Toisaalta hän kiinnitti huomiota siihen, että kaivosviranomaisten harkintavalta on ollut erittäin laaja, sillä laki on kirjoitettu löyhästi. Ongelmaksi onkin muodostunut se, että vaikka nykyisen lain kirjaukset ovat periaatteellisesti vahvoja, niiden soveltamisessa ja tulkinnassa on suuria ongelmia.

Ei kaivoksia Suomen Käsivarteen: kansalaisyhteiskunnan ja politiikan leikkauskohdassa

Saamelaispolitiikka ei ole perinteisesti ollut eristyksissä saamelaisesta kansalaisaktivismista ja taiteesta. Vaikka politiikka on vähitellen eriytynyt omaksi lohkokseen, saamelaiset katsovat edelleen asioita hyvin kokonaisvaltaisesti. Ei olekaan ihme, että saamelaiskäräjien poliitikot toimivat kansalaisyhteiskunnassa aktiivisesti.

Lähetekeskustelu lähtikin käyntiin keskustelusta Ei kaivoksia Suomen Käsivarteen -liikkeen adressin käsittelyllä. Saamelaiskäräjien edustajista liikkeessä toimivat aktiivisesti saamelaiskäräjien presidentti Tuomas Aslak Juuso ja Pirita Näkkäläjärvi, joka otti ensimmäisen puheenvuoron kaivoslakia koskevassa lähetekeskustelussa.

Kansalaisliike keräsi muutamassa kuukaudessa lähemmäs 40 000 nimeä adressiin, jonka viestinä on, että allekirjoittaneet eivät halua kaivostoimintaa Käsivarteen, jonka elinvoima perustuu puhtaaseen luontoon ja sen kestävään käyttöön. Adressin pani aluille Enontekiöllä sijaitsevan Erkunan siidan jäsen, Minna Näkkäläjärvi, joka sai nopeasti taakseen laajan vapaaehtoisten joukon kalastajista konsultteihin ympäri Saamenmaata ja Suomea.

Ei kaivoksia Suomen Käsivarteen -liikkeen työ jatkuu nyt kaivoslain uudistuksen parissa. Liikkeen edustajat Minna Näkkäläjärvi, Anni-Helena Ruotsala, Janne Hirvasvuopio sekä Pirita Näkkäläjärvi pitivät tämän viikon alussa vietetyssä työ- ja elinkeinoministeriön kaivoslakia koskevassa kuulemistilaisuudessa puheenvuorot.

Voit lukea Minna Näkkäläjärven puheenvuoron tästä, Anni-Helena Ruotsalan lausunnon tästä, Pirita Näkkäläjärven tästä ja Janne Hirvasvuopion puheenvuoron tästä. 

Pirita Näkkäläjärvi vaati tilaisuudessa, että saamelaisalueesta tulee tehdä kaivosvapaa no-go -alue, ja että saamelaisille tulee turvata aito vaikuttamismahdollisuus kaivoksia koskevassa päätöksenteossa saamelaisalueella. Näkkäläjärvi otti esiin myös sen, että pelkkä kuntia koskeva kaavoitusmonopoli ei riitä turvaamaan saamelaisten oikeusasema.

Vaikuttavan puheenvuoron saamelaisten oikeuksista piti myös saamelaiskäräjien varapuheenjohtaja Anni Koivisto, jonka mukaan suomalainen kaivospolitiikka ei ole hääviä. Suurimmat puutteellisuudet liittyvät hänen mukaansa paikallisten osallisuuteen ja kaivosten jälkihoitoon sekä siihen, ettei Saamenmaa ole turvassa kaivoksilta. Koivisto peräänkuuluttikin kaivoslakia, joka suojaa saamelaista kulttuuria ja kieltä.

Saamelaiskäräjien toinen varapuheenjohtaja Leo Aikio kiinnitti erityistä huolta Saamenmaan erityisen herkkään luontoon ja totesi, että kaivostoiminnasta aiheutuvat vaikutukset ovat niin suuria, etteivät ne mahdu saamelaiseen ajatteluun. Aikion mukaan kaivoslakiin tulisi saada saamelaiskulttuurin heikentämiskielto ja kokonaisvaltainen vaikutusten arviointi.

Kyseessä ei ollut huoli vain poroelinkeinosta. Sekä Karen-Anni Hetta että Asko Länsman ottivat puheenvuoroissaan kantaa puhtaiden kalavesien puolesta, joita Länsman vertasi saamelaisten kultasuoniin. Hetta muistuttaa myös, että Lapin paliskunnan alueella koneellinen kullankaivu on lisääntynyt räjähdysmäisesti, ja että Vuotson alue on jo aiemmin menettänyt tekoaltaiden alle suuren osan laidunmaistaan. Hetta toteaakin jämäkästi, että vaikka alueen saamelaiset ovat oppineet elämään vaikutusten kanssa järjestämällä poronhoitoa uudelleen, tekoaltaiden vaikutuksista kärsitään edelleen. Kullankaivussa tulisikin hänen mukaansa keskittyä kokonaisvaltaisiin ympäristöarviointeihin.

Magreta Sara muistuttaakin, että Lemmenjoella kullankaivu on jo kielletty. Onkin huomioitava, että Vuotson kultaryntäys johtuu osittain juuri Saran mainitsemasta seikasta, sillä koneellinen kullankaivu loppui Lemmenjoen kansallispuistossa vuonna 2020. Saran mukaan maailmalla on esimerkkejä alkuperäiskansojen ahdingosta, sillä kaivoksilla on niille hyvin konkreettisia vaikutuksia. Saran lisäksi saamelaiskäräjien presidentti Tuomas Aslak Juuso painotti saamelaisten perustuslaillisia oikeuksia ja huomautti, ettei perustuslakia ole otettu tarpeeksi hyvin huomioon. Juuson mukaan viranomaistoiminta pitäisi selkeyttää laissa ja hän kritisoi Tukesin (Turvallisuus- ja kemikaalivirasto) toimintaa, jossa viranomainen sekä myöntää että valvoo antamiaan lupia.

Myöskään saamelaiset nuoret eivät ole jääneet kaivosasioissa passiivisiksi. Onhan kyseessä monen saamelaisnuoren tulevaisuudesta. Nuorisoneuvoston puheenjohtaja Anni-Sofia Niittyvuopio mainitsi kokouksessa, että nuorisoneuvostolla on selvä linja kaivostoimintaa kohtaan: niillä ei ole tilaa Saamenmaalla. Nuorisoneuvosto onnistuikin kesällä kokoamaan hallituspuolueiden nuorisojärjestöjen rivit suoriksi saamelaisaluetta koskettavissa kaivosasioissa, ja he kirjoittivat asiasta yhteisen kannanoton, jossa nuoret tuomitsevat kaivostoiminnan saamelaisten kotiseutualueella.

Kaikki puheenvuoron ottaneet saamelaiskäräjien jäsenet ja puheoikeutetut peräänkuuluttivat kokonaisvaltaista uudistusta, jossa saamelaisten oikeudet otetaan paremmin huomioon. Kaivoslain uudistusta pidetään saamelaisten keskuudessa yhtenä merkittävimpinä lakiuudistuksena.

Sen sijaan oppositioedustajista yksikään ei ottanut kantaa kaivoslain uudistukseen. Jos en täysin väärässä ole, edustajat eivät enää tässä vaiheessa myöskään olleet kokouksessa paikalla. Onkin kuvaavaa, että tunteita herättävä saamelaiskäräjälain uudistus toki siirrettiin ensimmäiseen päivään opposition vaatimuksesta, mutta koko saamelaisten perinteisten elinkeinoja uhkaavaa kaivoslakia ei edes kommentoida. On muistettava, että politiikassa vaikeneminen voi olla myös kannanotto.

 

Janne Hirvasvuopio

Kirjoittaja on Ei kaivoksia Suomen Käsivarteen liikkeen aktiivi, joka on erittäin huolissaan kaivoslain uudistuksen suunnasta

JanneHirvasvuopio

Valtiotieteiden ylioppilas. Kielenmenettejä. Espoolainen saamelainen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu