Saamelaiskäräjien oppositiolta kova syytös lähetekeskustelussa: vertaa saamelaiskäräjiä Valko-Venäjän diktatuuriin

Saamelaiskäräjien tämän hallituskauden yhdeksi tärkeimmistä teemoista on määritelty saamelaiskäräjälain uudistaminen, josta käytiin tänään lähetekeskustelu lainvalmistelun tueksi saamelaiskäräjien täysistunnossa 17.9.2020.

Tässä kirjoituksessa määrittelen saamelaiskäräjien opposition (opp.) löyhästi koskemaan niitä edustajia, jotka vaativat saamelaismääritelmän laajentamista ja jotka muodostavat ideologisesti samankaltaisen ryhmän. Heidän vastapuolekseen määrittelen saamenmieliset (saam.), jotka haluavat lisätä saamelaiskäräjien itsehallintoa saamelaismääritelmäkysymyksessä. Huomautan, että raja on häilyvä, eivätkä saamelaiskäräjien edustajat ole täysin samaa mieltä saamelaismääritelmästä ja saamelaiskäräjien vaalitavasta näiden kahden epävirallisen ryhmittymän sisällä. Tämä on tietenkin politiikassa täysin luonnollista. Tällainen ajatustasolla tapahtuva kahtiajako on kuitenkin välttämätön saamelaiskäräjien edustajien välisten vuorovaikutussuhteiden ymmärtämiseksi, karkeasta yleistyksestä huolimatta. Muistutan myös, että tämä perustuu omaan yksilölliseen arviooni, joten se on hyvä ottaa hippusella karkeaa merisuolaa.

Tutustu myös Mihku Ilmára Mikan verkostoanalyysipohjaiseen opposition määritelmään.

Kyse saamelaismääritelmästä (eli saamelaiskäräjälain 3 §:stä) on jatkunut niin kauan, kuin saamelaiskäräjät on ollut olemassa. Jo ensimmäisen saamelaiskäräjien presidentin, Pekka Aikion, ensimmäinen hallitus on kritisoinut lakiin liittyvää nk. ”lappalaispykälää” ja tämä linja on jatkunut muuttumattomana tähän päivään saakka.

Viimeinen pyrkimys saamelaiskäräjälain uudistamiseksi tehtiin Sanila-Aikion hallituksen (2015—2018) aikaan. Äänestyksessä saamelaiskäräjälakiehdotuksen kaatamisen puolesta äänestivät nykyisistä saamelaiskäräjien edustajista Anu Avaskari (opp.), Pigga Keskitalo (opp.), Kari Kyrö (opp.), Magreta Sara (saam.) ja Ulla-Maarit Magga (saam.). Jan Saijetsin kaatunutta kompromissiehdotusta puolsivat Veikko Feodoroff (saam.), Tuomas Aslak Juuso (saam.) ja Anne Nuorgam (saam.). Tässä valossa täysistuntokeskustelussa istuvan edustajan Irja Seurujärvi-Karin (opp.) puheet saamelaiskäräjien kykenemättömyydestä kompromissiratkaisuihin osoittautuvat ongelmalliseksi.

Sámi-Vu – Olen kuullut tämän ennenkin

Lähetekeskustelussa puhuttivat saamelaismääritelmän lisäksi vaalitapa ja erityisesti kuntakohtaiset kiintiöt.

Anni Koivisto (saam.) aloitti keskustelun viittaamalla ihmisoikeuksiin ja saamelaisten itsemääräämisoikeuteen sekä siihen, ettei korkeimmalla hallinto-oikeudella tule olla roolia saamelaismääritelmäkysymyksessä. Vastakkaista näkemystä edustavat Anu Avaskari (opp.) ja itsekin saamelaiskäräjille korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä päässyt Kari Kyrö (opp.), joiden mukaan saamelaismääritelmää ei tule muuttaa. Pirita Näkkäläjärvi (saam.) huomautti, että on mahdotonta olla uudistamatta saamelaismääritelmää, koska YK:n ihmisoikeuskomitea on vuoden 2019 ratkaisuissaan velvoittanut Suomea tarkistamaan saamelaismääritelmän itsemääräämisoikeutta kunnioittavaksi. Kyrön mukaan saamelaiskäräjät ovat mitätöineet saamelaiskäräjävaalien tuloksen ja vertasi tilannetta Valko-Venäjän diktaattori Lukashenkan vaalitulosten manipulointiin.

Kyrö ei selvästikään ole päässyt yli siitä, että hänen henkilökohtainen äänisaaliinsa taikka oppositioedustajien yhteinenkään äänimäärä ei edusta äänien enemmistöä. Mikään muu ei selitä tätä katkeraa vuodatusta.

Myös Anu Avaskari (opp.) kritisoi saamelaiskäräjävaaleja, ja pitää paikkakuntakiintiöitä vaalitavan mitätöintinä sekä epädemokraattisina. Tällä hän viittaa siihen, että jokaisella saamelaisalueen kunnalla on alueelliset kiintiöt saamelaiskäräjille. Kiintiöiden kritiikkiin yhtyi Irja Seurujärvi-Kari (opp.), jonka mukaan jos kiintiöt halutaan säilyttää, tulee saamelaisalueen ulkopuoliset ihmiset ottaa huomioon. Leo Aikio (saam.) piti opposition mielipidettä kiintiöiden poistoista mielenkiintoisena, sillä niiden poiston vaikutuksesta Vuotson ja Enontekiön saamelaiset jäisivät käytännössä ilman paikkoja. Tämä johtuu siitä, että näiden alueiden saamelaisten määrä on pieni suhteessa Inariin ja saamelaisenemmistöiseen Utsjokeen.

Onkin mielenkiintoista, että opposition edustajat kritisoivat järjestelmää, jonka tarkoituksena on alueellisten kulttuurivähemmistöjen edustuksen turvaaminen. Avaskari kommentoikin Aikion puheenvuoroon, ettei hänen tarkoituksenaan ole poistaa kaikkia kiintiöitä järjestelmästä.

Pigga Keskitalo (opp.) yhtyi muun opposition kritiikkiin ja toi esiin Norjan puolen tilanteen, jossa saamelaiskäräjien puolueet kampanjoivat vaalien alla saadakseen ihmisiä vaaliluetteloon. Asia ei kuitenkaan ole aivan niin, kuin Keskitalo antoi puheenvuorossaan ymmärtää. Pirita Näkkäläjärvi (saam.) esittikin omassa kommenttipuheenvuorossaan Keskitalon puheenvuoroon asiasta tarkentavan kysymyksen saamelaiskäräjien vs. lakimiessihteeri Kalle Varikselta. Kysymys koski sitä, että Norjan puolella kaikkien äänestäjien tulee jokaisissa saamelaiskäräjien vaaleissa ilmoittautua uudestaan vaaliluetteloon. Varis vahvisti Näkkäläjärven tiedon. Näkkäläjärvi toi myös esiin sen, että Norjan saamelaiskäräjillä on viimeinen sana saamelaismääritelmäkysymyksessä. Suomessa saamelaismääritelmästä päättää viime kädessä suomalainen korkein hallinto-oikeus.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että saamelaiskäräjillä käytävä keskustelu saamelaiskäräjälain uudistamisesta tulee kiertämään samojen kysymysten äärellä kuin ennenkin. Norjan malliin viittaaminen ei ole uutta. Olen jo aiemmissa kirjoituksissani sekä haastatteluissa maininnut sen, etteivät oppositioblokin kaikki väitteet ole tuulesta temmattuja ja että suhteellinen vaalitapa olisi mahdollinen tietyin reunaehdoin myös Suomen saamelaiskäräjillä. Ajatus siitä, että saamelaiskäräjien vaaliluetteloon haettaisiin jokaisiin vaaleihin on mielenkiintoinen. Jos tämä toteutuisi, se voisi purkaa sen symboliikan, jota oppositio ja sen aisankannattajat ovat vaaliluettelon ympärillä käytävään keskusteluun luoneet. Tällainen vaalirekisteröitymiskäytäntö on käytössä esimerkiksi useissa Yhdysvaltojen osavaltioissa sekä Iso-Britanniassa.

Näen, että vaikka pinnallisesti katsottuna lähetekeskustelu kiersi tuttua rataa, oli siinä sellaisia avauksia, joiden voidaan katsoa olevan tulevassa lainvalmistelussa hedelmällisiäkin.


Janne Hirvasvuopio

Kirjoitus perustuu suomenkieliseen tulkkaukseen ja siihen otetaan oikaisupyyntöjä vastaan osoitteeseen janne.k.hirvasvuopio[at]gmail.com

JanneHirvasvuopio

Valtiotieteiden ylioppilas. Kielenmenettejä. Espoolainen saamelainen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu