Saamelaisten totuus- ja sovintokomission komissaarikamppailu vihellettiin poikki ensimmäisessä erässä

Saamelaiskäräjät valitsee neljännessä täysistunnossaan kaksi komissaaria totuus- ja sovintoprosessiin. Kolttasaamelaiset ovat jo valinneet oman edustajansa prosessiin. Valtioneuvoston on tarkoitus asettaa riippumaton ja itsenäinen viisijäseninen komissio, jonka tavoitteena on käydä läpi saamelaisia koskevan historian tapahtumat ja oppia niistä.

 

Saamelaiskäräjien merkittävin päätös vuodelle 2020 liittyy saamelaisten totuus- ja sovintoprosessin kahden komissaarin valintaan, mistä kertoo myös ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr.) läsnäolo täysistunnossa.

Ovatko saamelaiset kuitenkaan yksimielisiä prosessista ja mitkä ovat sen kuumimmat poliittiset kiistakysymykset?

Saamelainen sovintoa tutkiva tohtorikoulutettava Helga West (Biennaš-Jon Jovnna Piera Helga) näki jo komission mandaatissa hälytysmerkkejä. West viittaa tekstissään alkuperäiskansatutkimuksen professorin Rauna Kuokkasen (Jovnna Jon Ánne Kirstte Rávdná) artikkeliin, jonka mukaan komission tavoitteet eivät ole uskottavia erityisesti sen vuoksi, että Suomi valtiona on heikentänyt saamelaisten oikeuksia viimeisten vuosikymmenten aikana. Tällä Kuokkanen viittaa metsähallituslakiin, kaivoslakiin, Tenojoen kalastussopimukseen, Jäämeren ratahankkeeseen, laissa määrättyyn saamelaisten neuvotteluvelvoitteen täytäntöönpanoon sekä heikentyneeseen itsemääräämisoikeuteen.

Saamelaiskäräjien edustaja ja kolttasaamelaisten luottamusmies Veikko Feodoroff huomauttikin täysistunnossa, että totuus- ja sovintoprosessin aikana ei pitäisi olla voimassa samaan aikaan saamelaisten oikeuksia heikentäviä lakihankkeita. Haavisto taas yhtyi käräjien näkemykseen siitä, että historialliset vääryydet ja nykyinen syrjintä kuuluu totuus- ja sovintokomission työhön, mutta ei ottanut kantaa muiden ministeriöiden alaisiin lakihankkeisiin.

Haavisto mainitsi ulkoministeriön myös seuraavan Venäjän puolen saamelaisten tilannetta huolestuneena. Venäjän saamelaisten tilanne onkin edelleen heikko ja saamelaisaktivisti Jevgeni Yushkov (Евгений Юшков) polttomurhattiin viime marraskuussa. Saamelaisten yhteistyöelin Saamelaisneuvosto on aloittanut keräyksen Yushkovin perheen tukemiseksi.

Totuus- ja sovintoprosessin tavoitteen tulee olla rakenteiden korjaaminen

Totuus- ja sovintoprosessin yhteydessä käräjät käsitteli myös pitkälti saamelaisten psykososiaalisen tuen tarvetta prosessin aikana. West esittää erinomaisen näkemyksen siitä, että luonteeltaan poliittisen prosessin pääasiallinen tarkoitus ei voi olla yksilöiden, vaan rakenteiden korjaaminen. Vertaan tilannetta vammaisten tilanteeseen: jos valtion tekemien historiallisten ja nykyisten vääryyksien sovitteleminen perustuisi vain yksilön kokemiin traumaattisiin kokemuksiin, se voisi jättää vammaisten jokapäiväisten rakenteellisten ongelmien, kuten vaikkapa esteellisyyden tuomat haasteet, varjoonsa.

Saamelaiskäräjien varapuheenjohtaja Anni Koivisto (Koivu-Jusse Ánne) huomauttaa, että psykososiaalisen tuen tarve ei ole prosessissa toteutunut saamelaisten toivomalla tavalla itsemääräämisoikeuden, saamelaisen kulttuurin ja kielen kannalta. Koivisto muistuttaa myös, että saamelaisten sosiaali- ja terveyspalveluissa on edelleen lukuisia ja merkittäviä puutteita mielenterveyspalveluista lähtien.

Psykososiaaliseen tukeen liittyykin kysymys saamelaisten epäluottamuksesta valtiota kohtaan, jota prosessissa ei olla kyetty mielestäni huomioimaan. Minulle on edelleen epäselvää, ymmärretäänkö kolonisaation prosessien jatkumoa suomalaisessa yhteiskunnassa ja onko asiaa edistäneillä (hyvää tarkoittavilla) suomalaisilla tahoilla ymmärrystä siitä, minkälaisia yksityisiä ja vaikeita asioita keskusteluissa voi tulla esille.

Vaikka näen totuus- ja sovintoprosessin askeleena oikeaan suuntaan, olisi se mielestäni tullut jo alkujaan irrottaa yksilökeskeisistä lähtökohdista. Poliittisesti olisi kuitenkin ollut mahdotonta olla osallistamatta saamelaisia prosessin vaiheisiin, oli siinä ongelmakohtansa tai ei.

Prosessiin sitouduttiin jo saamelaiskäräjien edellisen toimikauden aikana, mutta nykyisellä edustajistolla ollut mahdollisuus pysäyttää prosessi niin halutessaan. Poliittisesti tilanne oli kuitenkin jo niin pitkälle, ettei saamelaiskäräjillä ollut pelivaraa perääntyä menettämättä kasvojaan.

Opposition komissaariehdokas: yhden äänekkään ryhmän mielipide

Mikään väestö ei ole yksimielinen, oli kyseessä sitten saamelaiset tai suomalaiset. Tämä viisaus pätee myös totuus- ja sovintoprosessin komissaarivalintoihin.

Saamelaisille on järjestetty kuulemistilaisuuksia komissaarivalintoihin liittyen, mutta osallistuminen näihin tilaisuuksiin ei ole ollut erityisen aktiivista. Tämä ei ole mitenkään epätavallista ja kynnys kuulemistilaisuuksiin osallistumiseksi on tavallisestikin hyvin korkea, minkä lisäksi koronapandemia on vaikuttanut osallistujamääriin. Saamelaisille on kuitenkin annettu mahdollisuus esittää näkemyksensä komissaariehdokkaiden valintaan myös kirjallisesti sekä puhelimitse, joten tältä kohdin prosessi on todennäköisesti saavuttanut tavoitteensa haasteista huolimatta.

Kuulemistilaisuuksissa jokainen yhdeksästä komissaariehdokkasta on saanut tuen ilmaisuja. Niistä ei voi päätellä saamelaisten kantaa, vaan ne ovat lähinnä otanta mielipiteistä. Tällaisissa prosessissa painottuukin kaikkein aktiivisimpien ja saamelaisen kulttuurin ytimessä elävien näkemykset, jolloin marginalisoitujen sekä poliittisesti passiivisten ihmisten ääni ei välttämättä pääse kuuluviin. Tämä ei kuitenkaan ole erityisesti saamelaisten ongelma, vaan liittyy enemmän osallistamisen luonteeseen.

Yhteensä tuen ilmaisuja tuli 55 ja eniten (14) niitä sai Marjaana Aikio (KTM). Emme siis puhu laajoja massoja liikuttaneesta asiasta, mistä kertoo myös se, että monelle tavalliselle saamelaiselle on ollut epäselvää, mitä komissaarin tehtäviin kuuluu.

Opposition ehdottama komissaariehdokas Juha Joona (OTT) sai 12 tuen ilmausta. Täysistunnossa annettujen opposition puheenvuorojen mukaan Joona nauttii saamelaisten keskuudessa ”laajaa kannatusta”, vaikka todellisuudessa hän sai 21,8 %:ia tuen ilmaisuista, joista suuri osa lienee opposition itsensä antamia. Opposition edustajia olikin mukana erityisesti suomenkielisessä kuulemistilaisuudessa, mutta Joonan marssitusyritys alkoi jo nimeämisvaiheessa. Tällöin opposition jäsenet sekä heidän taustajärjestönsä pyrkivät nimeämään Joonan mahdollisimman usein luodakseen mielikuvan laajasta kannatuksesta.

Inarinsaamelaisten neuvottelukunnan puheenjohtaja Leo Aikio ehdotti Miina Seurujärveä (FM) komissaariksi ja perusteli ehdotustaan muun muassa Seurujärven kielenelvytystyön sekä inarinsaamelaisiin liittyvän erityisosaamisen vuoksi. Seurujärvi oli saanut saamelaisilta 9 tuen osoitusta, joissa painottui hänen diplomaattisuutensa, luonteenpiirteensä, yleinen luottamus sekä inarinsaamenkielen taito.

Anu Avaskari vastusti Seurujärven nimitystä sillä perusteella, että hän kuuluu vihreiden valtuustoryhmään Inarissa. Leo Aikio taas vastusti Joonaa, sillä hänet on nimetty keskustan edustajaksi saamelaiskäräjälain muutosta valmistelevaan toimikuntaan.

Mitä komissaareilta sitten vaaditaan?

”Totuus- ja sovintokomission jäsenet ovat laajaa luottamusta nauttivia henkilöjä saamelaisten ja suomalaisen yhteiskunnan keskuudessa. Jäsenet ovat riippumattomia eivätkä edusta sitä tahoa, joka on heitä esittänyt tai heidät valinnut. Komissiossa tulee olla jäseniä, joilla on erityisosaamista saamelaisten oloista, kielestä ja kulttuurista. Komission nimittämisessä huomioidaan tasapuolisesti eri saamen kieliryhmät. Komission nimittämisessä pyritään ottamaan huomioon sukupuolten tasapuolinen edustus.”

On selvää, että molemmat henkilöt ovat poliittisia. Tämä ei vielä itsessään tarkoita sitä, etteivätkö he voisi olla riippumattomia. Kuulemistilaisuuksissa monet saamelaiset olivat pitäneet epäpoliittisuutta tärkeänä, mutta yhteisymmärrystä ei ollut siitä, että mitä poliittisuudella tarkoitetaan. Itse näen poliittisuuden komissaaritapauksessa nimenomaan liittyvän saamelaispolitiikkaan, sillä kunnallispolitiikkaan ei välttämättä liity saamelaispoliittisia intressejä. Seurujärvi siis on toki kunnallispoliitikko, mutta hän on yhtä vähän saamelaispoliitikko kuin Joonakin.

Seurujärven toimimista kunnallispolitiikassa ei voi kiistää, mutta se on erikoinen kritiikin aihe, kun samaan aikaan oppositio esittää tilalle keskustataustaista Joonaa.

Ongelmallisempaa onkin mielestäni se, että Joona istuu saamelaiskäräjälain muutosta valmistelevassa toimikunnassa. Saamelaiskäräjälaki ja siihen liittyvä saamelaismääritelmä on ollut poliittinen kiistakysymys saamelaiskäräjien koko olemassaolon ajan. Joona osallistuu keskeisimmän saamelaispoliittisen kysymyksen käsittelyyn puolueen nimeämänä jäsenenä, eli hän käytännössä toteuttaa keskustan tahtoa. Tämä jos jokin osoittaa saamelaispoliittisen kytköksen. Mielestäni Joonan osallistuminen saamelaisia koskevaan poliittiseen prosessiin tekee hänestä jäävin. Seurujärven ainoa synti taas on siinä, että hän on kiinnostunut toimimaan paikkakuntansa sekä inarinsaamelaisten hyväksi vihreiden sitoutumattomana jäsenenä.

Huomenna tulemme siitä kuulemaan opposition pyrkimyksiä politisoida prosessia entisestään. Ennustan, että kuulemme ainakin sen, että inarinsaamelaisia syrjitään (koska päätöstä ei tehdä opposition tahdon mukaisesti), demokratiaa halveksutaan (kuten jokaisessa täysistunnossa, miten, sitä ei kukaan vielä tiedä) ja että enemmistö tekee päätöksiä vähemmistön puolesta (eli oppositiota vastaan).

Keskustelu komissaariehdokkaista jatkuu perjantaina (18.12).

Janne Hirvasvuopio

JanneHirvasvuopio

Valtiotieteiden ylioppilas. Kielenmenettejä. Espoolainen saamelainen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu