Vallitseeko Suomessa työnteon pakko?

Viime aikoina on näkynyt muutamia kirjoituksia, joissa on väitetty Suomessa olevan jopa orjuutta ja ainakin pakollista palkatonta työtä (sikäli kuin noilla kahdella nyt on jotain eroa). Noihin kirjoituksiin tulleissa kommenteissa taas tuota on pyritty kiistämään. Yksi keskeisen tärkeä seikka on nähdäkseni jäänyt mainitsematta noissa keskusteluissa ja se seikka käsittelee näkökulmaa, josta asiaa tarkastellaan.

Tässä kirjoituksessa en käsittele niinkään palkatonta työtä, vaan lähinnä palkkatyötä. Kysymys työnteon pakollisuudesta on mielenkiintoinen siinäkin tapauksessa, että työstä maksetaan palkkaa.

 

Kaksi eri näkökulmaa: Yksittäisen toimijan näkökulma ja lintuperspektiivi

Otsikon kysymystä voidaan tarkastella kahdesta eri näkökulmasta.

Yksittäisen toimijan näkökulmasta tarkasteltaessa valitaan (vaikka satunnaisestikin) ensin joku yksittäinen toimija ja kysytään sen jälkeen, onko juuri tämän toimijan pakko tehdä työtä. Tällaiseen kysymykseen on vastattava yleisellä tasolla kielteisesti. Tuo yksittäinen toimija voi niin halutessaan löytää keinot työnteon välttämiseen, vaikkei olisikaan varakas.

Lintuperspektiivistä katsoen kysymys kuuluu, onko Suomessa ylipäätään pakko tehdä työtä vai voitaisiinko työnteko lopettaa Suomessa kokonaan. Vastaus tähän jälkimmäiseen on kielteinen: työntekoa ei voida kokonaan lopettaa Suomessa (sillä varauksella tietysti, ettei olla valmiita lopettamaan koko suomalaista yhteiskuntaa). Suomalaisten toimeentulo riippuu siitä, että Suomessa tehdään tuottavaa työtä (tuon tuoton ei periaatteessa ole pakko olla voittoa kapitalistille; kansalle tuotettavat käyttöarvot kelpaavat ihan hyvin).

 

Tuolileikki (englanniksi musical chairs)

Havainnollistetaan asiaa tuolileikin avulla.

Tuolileikissä on jokin määrä osallistujia ja hieman pienempi määrä tuoleja. Osallistujat ovat seisaallaan niin kauan kun musiikki soi ja sen päättyessä jokainen osallistuja pyrkii istuutumaan tuoliin (yksi osallistuja yhteen tuoliin). Ilman tuolia jääneet ovat hävinneet.

Kysytään nyt, onko tuolileikissä pakko jäädä ilman tuolia vai ei? Kuten ylempänä työnteon pakon osalta, vastaus riippuu siitä, mistä näkökulmasta kysymystä tarkastellaan. Jos valitaan etukäteen tarkasteltavaksi jonkin yksittäisen pelaajan menestys, voidaan todeta, että ei ole mitään pakkoa sille, että juuri hän jäisi ilman tuolia. Voisimme varmuuden vuoksi laittaa hänet vaikka tuolileikkivalmennuskurssille, jossa häntä valmennetaan kaappaamaan itselleen tuoli keskimääräistä tehokkaammin. Tällöin hän todennäköisesti saisi itselleen tuolin.

Mutta tarkoittaako tuo sitä, että jos laitamme kaikki pelaajat tuollaiselle valmennuskurssille, niin silloin kukaan ei jää ilman tuolia? Ei tietenkään. Se, että osa pelaajista jää ilman tuolia, seuraa suoraan pelin säännöistä. Säännöt vain eivät kerro ennen leikin alkua, ketkä pelaajat tulevat jäämään ilman tuolia, mutta kertovat kyllä, että jotkut pelaajat tulevat jäämään ilman tuolia.

 

Muodissa olevan taloustieteen version silmänkääntötemput

Nykyisin muodissa oleva taloustieteen versio – tai ainakin siihen vetoavat poliitikot ja ”asiantuntijat” – esittävät erinäisiä silmänkääntötemppuja, jotka perustuvat juuri noiden kahden mainitun näkökulman sekoittamiseen. Lyhyesti tuollaisten silmänkääntötemppujen epälogiikkaa voisi luonnehtia virhepäätelmällä ”Jos kuka tahansa, niin silloin jokainen”.

(Tuollaisen päätelmän virheellisyyttä ei pitäisi olla kovin vaikea ymmärtää. Esimerkiksi vaikka kuka tahansa voisi päästä Suomen Presidentiksi, on päivänselvää, että kaikki eivät voi päästä Suomen Presidentiksi; vakansseja on yksinkertaisesti liian vähän.)

Esimerkiksi nykyisessä yhteiskunnassa palkkatyön etsiminen on ylläkuvaillun tuolileikin tapaista puuhaa. Palkkatyöpaikkoja ei ole riittävästi suhteessa niitä haluaviin työnhakijoihin, eikä työnhakuvalmennuskurssit muuta tätä tosiseikkaa. On jo etukäteen päivänselvää, että kaikki työnhakijat eivät saa töitä – olivatpa he miten hyvin valmentautuneita tahansa. Epäselvää on etukäteen vain se, ketkä jäävät ilman työtä ja ketkä ei.

Tuosta huolimatta meille väitetään, että työllisyys paranisi sillä, että työläiset kilpailisivat keskenään entistä kiivaammin vapaista työpaikoista. Tuo on yhtä hullumaista kuin väittäisi, että tuolileikissä tuolien lukumäärä kasvaa, jos pelaajat yrittävät voittaa entistä kovemmin.

 

Johtopäätös

Vallitseeko siis Suomessa työnteon pakko vai ei? Kyllä vallitsee, mutta sitä pakkoa ei ole etukäteen kohdistettu kehenkään yksittäiseen henkilöön. Se, ketkä joutuvat tekemään / saavat tehdä työtä, ratkeaa markkinoilla tapahtuvan kilpailun kautta. Selvää on vain se, että jotkut joutuvat/pääsevät tekemään töitä ja jotkut toiset ei.

jannekejo

Keskeisiä kirjoituksiani: <a href="http://jannekejo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267283-keskeisia-kirjoituksiani">Keskeisiä kirjoituksiani</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu