Sosialismin ajan nostalgiaa

Haastan muutkin blogistit mukaan muistelemaan ”vanhoja hyviä aikoja” eli niitä aikoja, jolloin Neuvostoliitto oli voimissaan. Joku toinen – miksen minäkin – voisi kutsua noita aikoja kylmän sodan ajaksi. Joka tapauksessa ne olivat vanhoja hyviä aikoja. (”Se oli sitä surutonta nuoruusaikaa ja Kekkonen ministeri vain”, kuten lauloi Irwin, mutta omat muistoni eivät mene ihan niin kauas.)

Riippumatta siitä, mitä nimitystä tuosta ajasta käytämme (kukin kutsukoon sitä miten haluaa), haastan kanssablogistini kirjoittamaan blogin silloin toisen tällöin, joka kertoo jotain nostagista tuosta menneestä ajasta, jolloin ihmisillä oli usko paremmasta tulevaisuudesta, luottamus solidaarisuudesta ja turvallisuudentunne (silloisen) nykyisyyden suhteen. Mielellään jonkin musiikin tai filminpätkän kera.

Aloitan Aki Kaurismäen elokuvan ”Varjoja Paratiisissa” (1986) loppukohtauksella, jossa lähdetään Neuvostoliiton lipulla varustetulla laivalla risteilylle Tallinnaan. Kyyneleet nousevat silmiini kun katson tuota. Tuntuu, kuin se olisi ollut eilen. Ja silti… Tosiasia on, että vuonna 1986 en tuntenut oloani sen turvallisemmaksi kuin nytkään. Olin esimerkiksi jo lakannut uskomasta siihen, että koskaan tulisin saamaan eläkettä.

Niin tai näin, tammikuussa -87 muutin Norjaan ja siitä alkoi uusi ja pari kertaluokkaa parempi elämä, joka kesti siihen asti, että muutin takaisin Suomeen -99. Sen jälkeen tunnelma romahti samalle tasolle kuin se oli ollut ennen Norjaan muuttoani, tai oikeastaan alemmas. Kysyin itseltäni, olinko tullut vahingossa muuttaneeksi Venäjälle. Siltä ihan oikeasti tuntui henkilöstä, joka 1987 oli muuttanut Suomesta Norjaan ja 1999 Norjasta Suomeen.

Sitä Suomea, josta muutin pois 1987, ei enää ollut olemassa 1999 kun muutin takaisin. Siitä oli vain jonkin sortin kolkko luuranko jäljellä. Ensivaikutelmani Suomesta ajaessani Turun satamasta kohti keskustaa pääsiäisenä -99 oli se, että kylmä tuuli viipotti autioita katuja pitkin tyhjiä kaljalaatikoiden pahveja ja tienvarsimainokset mainostivat Buranaa. Kun aloin katsoa telkkaria, havaitsin heti yhteiskunnallisen kylmyyden ja kovuuden. Kovin jätkä oli se, joka kohteli ihmisiä kaikkein tylyimmin ja häntä ihailtiin ja jäljiteltiin siitä hyvästä. Yritysjohtajat kilpailivat siitä, kenellä oli munaa irtisanoa eniten porukkaa ja kertoa siitä vähimmällä myötätunnolla. Kaikki tuollainen oli ollut Norjassa täysin tuntematonta ja olisi ollut halveksittavaa.

Vuonna -95 olin ollut käymässä Suomessa kesälomalla. Kun ajoimme isäni kanssa Turun satamasta kohti keskustaa, hän näytti minulle yhden rakennuksen ulkopuolella olevaa monenkymmenen ihmisen jonoa ja kysyi, tiedänkö, mikä jono se on. Sanoin, etten tiedä. Kun hän kertoi, että se on leipäjono ja ihmiset jonottavat leipää, purskahdin nauramaan, koska luulin, että se on vitsi. Hän ei sanonut mitään, mutta näin kuitenkin hänen ilmeestään, että se oli kaikkea muuta kuin vitsi.

Kuitenkin, kun nyt katson ja mietin tuota Kaurismäen elokuvaa vuodelta -86, mieleeni tulee, että tuon otoksen aikana Neuvostoliitto oli noin 70 vuotta vanha ja tuo videoklipissä oleva laiva näyttää hyvältä. Neuvostokansa oli kehittänyt itselleen teknologiaa ja omalla työllään, omassa ohjauksessaan ja omassa omistuksessaan soveltanut sitä, rakentanut mitä moninaisimpia vempaimia risteilyaluksista avaruusraketteihin asti. Ja vain muutama vuotta tuon elokuvan jälkeen kaikki romahti. Kansan omaisuus luovutettiin muutamien harvojen oligarkkien käsiin ja tavalliset tallaajat jätettiin oman onnensa nojaan käytännössä puutetta kärsimään. Boris Jeltsin sai juopotella siitä hyvästä, että kansan hyvinvointi uhrattiin. Ja kapitalismin kannattajat kaikissa maissa hurrasivat ”vapaudelle”…

Mutta, muistattehan vielä tuon ajan 1986? Se oli kuin eilen…

Tässä tuo Kaurismäen elokuvan loppukohtaus:

https://www.youtube.com/watch?v=bOYvq-Sj4Ls

 

jannekejo

Keskeisiä kirjoituksiani: <a href="http://jannekejo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267283-keskeisia-kirjoituksiani">Keskeisiä kirjoituksiani</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu