Gallupdemokratia tuo virtuaalipuolueet

YLE uutisoi tänään siitä, miten ruotsalaiset äänestäjät ovat tuskastuneita hallitusneuvottelujen pitkittymiseen ja kritisoivat sitä, että puolueet ovat lukinneet itsensä liikaa tiettyihin asemiin jo ennen vaaleja. Siis mitä?? Äänestäjät kritisoivat puolueita siitä, että ne haluavat pitää kiinni antamistaan vaalilupauksista tai että ne ylipäätään antoivat mitään vaalilupauksia? Näinkö alas on pohjoismaisessa demokratiassa vajottu?

Mitä äänestäjät sitten (muka) haluavat? Että puolueet eivät lupaa mitään eivätkä pidä kiinni mistään, vaan muodostavat hallituksen ja toteuttavat sitten yhteistuumin mitä vain politiikkaa, jota ylhäältäpäin (lue: elinkeinoelämä) sanellaan?

 

Puolueiden ideologiat ennenvanhaan ja niiden puuttuminen nykyään

Ennenvanhaan puolueilla oli kullakin ideologia, joka saneli kyseisen puolueen politiikan rajat. Puolue ei osallistunut yhteistyöhön, joka olisi vesittänyt puolueen ideologian saneleman sisällön.

Nykyään kehitys on mennyt jo pitkälti siihen (vaikkei YLE:n haastattelemien ruotsalaisten mielestä vieläkään riittävästi), että puolueilla ei ole mitään ideologiaa, vaan niille vaalitaistelu on ikäänkuin harmitonta urheilua ja parlamentissa sitten tehdään mitä vain päätöksiä, joita todelliset vallanpitäjät eli taloudellisen vallan omistajat sanelevat ”realistiseksi” tai ”vastuulliseksi” tai ”välttämättömäksi”.

Miksi äänestäjät suostuisivat tuollaiseen? Onko niin, että jonkin tietyn puolueen kannattamisessa ei ole enää kyse sen tärkeämmästä valinnasta kuin jonkin jalkapallo- tai jääkiekkojoukkueen fanittamisessa? Onko vaaleista ja gallupeista tullut yhtä harmitonta viihdettä kuin urheilusta? Muistaako vielä joku, mikä oli politiikan tarkoitus joskus muinoin?

 

Ideologioiden puutteen seuraukset

Jos tilanne todella on sellainen kuin miltä näyttää, eli että puolueet haluavat vain edustajansa parlamenttiin toteuttamaan mitä tahansa politiikkaa, niin mitä käytännön merkityksiä sillä voisi olla politiikan tekemiseen? Tilanne vaikuttaa siltä, että kaikki puolueet haluavat toteuttaa samaa politiikkaa. Mutta mitä politiikkaa? Siihen vaikuttaa kaksi seikkaa. Ensinnäkin se, mitä taloudellisen vallan omistajat (elinkeinoelämä) sanelee ja toisaalta se, mitä mediassa julkaistavat gallupit väittävät kansan haluavan (huomaa, että siitä ei ole takeita, että median väitteet kuvastavat kansan todellisia tuntoja; esimerkiksi tämän kirjoituksen alussa mainitussa YLE:n artikkelissa kerrotaan viiden äänestäjän edesottamuksista eikä ole mitään takeita siitä, että äänestäjien enemmistö olisi heidän kanssaan samaa mieltä).

Jos kaikki puolueet haluavat tehdä samaa politiikkaa, olemme tosiasiallisessa yksipuoluejärjestelmässä.

 

Suomen Kapitalistisen Talouskasvupuolueen nousu ja tuho

Olen muutaman kerran aiemmin maininnut, että Suomessa on jo tosiasiallinen yksipuoluejärjestelmä, jossa ainoa todellinen puolue on Suomen Kapitalistinen Talouskasvupuolue, joka esiintyy eduskunnassa 9 eri piilonimellä. Tuolle puolueelle kaksi asiaa ovat pyhiä:

  1. Talouden on oltava kapitalistinen

  2. Talouden pitää kasvaa

Kaikki muut asiat ja arvot uhrataan näiden kahden asian alttarille. Tuollainen poliittinen linja on kuitenkin tuhoon tuomittu monestakin syystä. Kaksi pääasiallista syytä, jotka molemmat tulevat päivä päivältä vahvemmin esiin julkisuudessakin, ovat se, että maapallon luonto ei kestä tuollaisten arvojen toteuttamista enää kovin pitkään ja toisaalta se, että ihmisluonto ei siedä jatkuvasti kasvavaa eriarvoistumista enää kovin pitkään.

Tuo Suomen Kapitalistinen Talouskasvupuolue nousi Neuvostoliiton lakkauttamisen jälkeen kun kansalle uskoteltiin, että ideologioiden taistelua ei enää ole ja että nyt elämässä on kyse pelkästään kulutuksen maksimoimisesta. Nyt, vain noin 30 vuotta myöhemmin, alkaa olla yhä useammille päivänselvää, että tuollainen ideologia on pidemmän päälle elinkelvoton.

 

Miten tämä kaikki liittyy virtuaalipuolueisiin ja mitä virtuaalipuolue ylipäätään tarkoittaa?

Virtuaalipuolue ei ole muodollisesti puolue ollenkaan. Virtuaalipuolueella on nettisivu ja läsnäolo sosiaalisessa mediassa, mutta sitä ei ole rekisteröity puoluerekisteriin eikä välttämättä edes yhdistysrekisteriin.

Virtuaalipuolue julkaisee ohjelmansa ja ihmiset voivat puhua siitä. Jos riittävän moni innostuu edes jostain ohjelmakohdasta, asia kantautuu oikeiden puolueiden korviin ja ääntenkalastuskiimassaan ne alkavat ajaa kyseistä ohjelmakohtaa. Jos kerran oikeilla puolueilla ei nykyään ole ideologioita, ei niillä ole mitään syytä olla ajamatta mitä tahansa asiaa, jota moni äänestäjä kannattaa.

Näin ollen toteutettavaan politiikkaan voi vaikuttaa muodostamatta virallista puoluetta. Kunhan asia saa kannatusta (tai kunhan valtamediassa luodaan vaikutelma siitä, että asia saa kannatusta), jo olemassa olevat puolueet alkavat sitä ajaa. (Mietipä esimerkiksi sitä, miten kaikista puolueista on tullut ”vihreitä” muutamassa vuosikymmenessä ja ”maahanmuuttokriittisiä” viimeksikuluneen vuosikymmenen aikana.)

Huomaa, että virtuaalipuolueille ideologia on välttämätön asia toisin kuin virallisille puolueille. Virtuaalipuolue ei ole ehdolla vaaleissa, joten sille ääntenkalastelussa ei ole mitään mieltä. Siksi virtuaalipuolue voi ujostelematta ilmaista vilpittömiä yhteiskunnallisia näkemyksiä murehtimatta sitä, ovatko ne (jo ensi vaaleihin mennessä) suosittuja vai eivät. Ideologian olemassaolo ja sen ilmaiseminen on ainoa virtuaalipuoleen olemassaolon tarkoitus.

Virallisille puolueille taas ääntenkalastelu on kaikki kaikessa ja siksi ne ovat pitkälti luopuneet ideologioista tarpeettomina ”painolasteina” ja ”joustavuuden esteinä”.

Virallisista puolueista on tullut tuuliviirejä, ja virtuaalipuoluiden tehtävänä on toimia tuulena.

 

Katso myös:

Suomen populistinen vasemmistopuolue OiVa:

http://oikeavasen.net/

jannekejo

Keskeisiä kirjoituksiani: <a href="http://jannekejo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267283-keskeisia-kirjoituksiani">Keskeisiä kirjoituksiani</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu