Anonyymit Kyseenalaistajat –vertaistukiryhmä

Kaikki alkoi harmittomasta rentoutumisesta silloin tällöin yhdessä ystävien kanssa viikonloppuisin ja lomalla. Keskustelimme yhteiskunnallisista asioista ja kyseenalaistimme muutamia ilmeisimpiä seikkoja – niitä samoja, joita kaikki muutkin kyseenalaistivat ja joita näki telkkarissakin kyseenalaistettavan.

Tällä kyseenalaistamisella oli kuitenkin minuun erityisen suuri vetovoima ja aika pian aloin tehdä sitä arkisinkin työpäivän päätteeksi. Minulle tuli siitä hyvä olo, se auttoi minua rentoutumaan ja tuntui, että nukuin yöni paremmin tällä tavalla.

Nopeasti tilanne eteni siihen, että aloin kyseenalaistaa joka päivä, usein jo aamusta alkaen. Vähitellen kyseenalaistamiseni sai sellaiset mittasuhteet, että minun piti alkaa peitellä sitä perheenjäseniltäni ja työkavereiltani. Aloin kyseenalaistaa salaa. Ajatukseni pyörivät jatkuvasti kyseenalaistamisen parissa: Mitkä olisivat sellaisia yleisesti hyväksyttyjä totuuksia, joita en ole vielä kyseenalaistanut ja miten voisin ne kyseenalaistaa?

Se oli painajaismaista! Kaipasin vanhaa hyvää normaalia elämää, jossa kaikki oli ongelmatonta eikä minun tarvinnut ajatella mitään.

Yhtenä päivänä sitten mieleeni tuli idea: en varmaan ole ainoa. Voisimme perustaa vertaistukiryhmän vaikkapa nimellä Anonyymit Kyseenalaistajat. Kertoisimme toisillemme oman elämäntarinamme ja tukisimme toisiamme elämään päivän kerrallaan kyseenalaistamatta mitään.

”Hei! Minä olen Janne ja olen kyseenalaistaja…”

Tukea valtiovallalta?

Jos vähitellen paljastuu, että yhteiskunnassamme on sankoin joukoin ihmisiä, jotka kärsivät kyseenalaistamisesta, valtiovalta voisi ehkä tulla apuun ja kustantaa meille — olin sanomaisillani uudelleenkoulutusleirin — kokoontumistilat, joissa voisimme auttaa toisiamme vapautumaan kyseenalaistamisesta.

Laitetaan loppuun vielä ikäänkuin päivän mietelauseeksi Martin Niemöllerin runo, jossa kuvaillaan natsi-Saksan aikaisia asioita. Siihen aikaan kyseenalaistaminen ei ollut muodissa.

»Ensin ne tulivat hakemaan kommunistit
enkä puhunut mitään
koska en ollut kommunisti.

Sitten ne tulivat hakemaan sosialistit
enkä puhunut mitään
koska en ollut sosialisti.

Sitten ne tulivat hakemaan ammattiyhdistysaktiivit
enkä puhunut mitään
koska en ollut ammattiyhdistysaktiivi.

Sitten ne tulivat hakemaan juutalaiset
enkä puhunut mitään
koska en ollut juutalainen.

Sitten ne tulivat hakemaan minut
eikä ollut enää ketään
joka olisi puhunut puolestani.»


Lue myös:

jannekejo

https://valtakunnantoisinajattelija.blogspot.com/

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu