Arkadianmäen hiekkalaatikko

’Hiekkalaatikko’-termi

Tietotekniikassa käytetään ’hiekkalaatikko’-termiä kuvaamaan isommasta ympäristöstä eristettyä miniympäristöä, jossa voidaan tehdä sitä taikka tätä aiheuttamatta vaaraa todella tärkeille asioille. Esimerkiksi jokin tietokoneohjelma voidaan suorittaa nettiselaimen puitteissa, jolloin ohjelma, vaikka olisikin haittaohjelma, ei pääse tekemään sen suurempaa vahinkoa kuin mihin itse selainohjelma pystyisi.

Eduskunta hiekkalaatikkona

Eduskunta on eräänlainen hiekkalaatikko, jossa kansan valitsemat edustajat voivat tehdä päätöksiä tietyissä puitteissa. Noita puitteita on olemassa erilaisia ja ne kaikki rajoittavat eduskunnan päätöksentekovapautta. Yksi merkittävä puitteistus on se, että eduskunta ei voi tehdä päätöksiä, jotka ovat ristiriidassa EU:n sääntöjen kanssa. Yksi kaikkein tärkeimmistä EU:n perusperiaatteista – kenties koko EU:n olemassaolon motivoiva periaate – on se, että EU:n alueella noudatetaan niinsanottua markkinataloutta eli kapitalistista taloutta.

Hiekkalaatikon tärkein puitteistus – kapitalistinen talousjärjestelmä

Tuo puitteistus – kapitalistisesta taloudesta kiinnipitäminen – on se, joka tuntuu tavallisen tallaajan kantapäässä kovimmin ja josta julkisuudessa puhutaan kaikkein vähimmin eli ei ollenkaan. Tuo puitteistus verhotaan termiin ”taloudelliset realiteetit” tai ”talouden realiteetit”, jotka tosiasiallisesti tarkoittavat kapitalistiluokan etuja. Kansanedustajat, joiden tehtävänä on siis antaa kasvot niille päätöksille, jotka seuraavat kapitalistisen talouden toimintamekanismeista, perustelevat noita päätöksiä sillä, että heidän on otettava huomioon ”taloudelliset realiteetit” (eli siis kapitalistiluokan edut).

Puitteistus saatu aikaiseksi intensiivisellä propagandalla

Taloudesta ei julkisuudessa puhuta koskaan kapitalistisena taloutena, vaan pelkästään taloutena – aivan kuin se talousjärjestelmä, joka on käytössä yhteiskunnassamme, ei olisi aivan tietynlainen talousjärjestelmä; aivan kuin muita vaihtoehtoja ei olisi olemassa. 1980-luvulla Margaret Thatcher ja Ronald Reagan rummuttivat julkisuudessa, että kapitalismille ei ole olemassa vaihtoehtoa. 30 vuodessa tuo aivopesu on juurtunut kansan selkäytimiin niin tukevasti, että aktiivisen rummutuksen tilalle on tullut hiljaisuus. Vanha rummutus kaikuu ihmisten pääkopissa samaan tahtiin, mutta ei kuulu ulospäin muutoin kuin silloin harvoin kun joku toisinajattelija pitää hiljentää vakuuttamalla, että kapitalismille ei ole vaihtoehtoa.

Talouden kuvailu luonnonvoimana

Talouden (taaskin jätetään mainitsematta, että kyseessä on nimenomaan kapitalistinen talous) tilaa seurataan, kuvaillaan ja ennustetaan kuin säätilaa ikään. Tällä tavalla saadaan luotua ja ylläpidettyä vaikutelmaa, että talous on jokin ihmisen vallan ulkopuolella oleva luonnonvoima. Kapitalistinen talous onkin, mutta sosialistinen ei. Sosialistinen talous on yhteiskunnassa valtaa käyttävän työväenluokan puolueen hallittavissa. Kapitalistinen talous ei ole kansanedustajien hallittavissa.

Kapitalistisessa yhteiskunnassa ihmisten mielistä häivytetään pois se, että on olemassa monenlaisia talousjärjestelmiä. Yhdessä sukupolvessa ihmiset on saatu uskomaan, että on olemassa vain yhdenlaista taloutta – kapitalistista taloutta – ja että se ei ole demokraattisesti hallittavissa, vaan jopa eduskunnan on vain alistuttava tuon talouden ”realiteetteihin”, jotka siis tarkoittavat kapitalistiluokan etua, vaikkei tätä koskaan julkisuudessa ääneen sanotakaan.

Kapitalismin kriisiytyminen johtaa totalitarismiin – todennäköisemmin fasismiin kuin sosialismiin

Kun ihmiset eivät muusta tiedä, he eivät osaa muuta kaivata. Mutta kun kapitalistinen talous ei pysty lunastamaan antamiaan lupauksia ja keskiluokkaiset ihmiset alkavat pelätä oman henkilökohtaisen taloutensa heikkenemistä, yhteiskunta kriisiytyy. Ihmiset alkavat syyttää poliitikkoja heikkoudesta ja alkavat vaatia vahvaa johtajuutta.

Koska kansalle ei voida kertoa, että ongelmien syyt ovat käytössä olevan talousjärjestelmän ytimessä – seuraavat suoraan sen toimintaperiaatteista – kansalle pitää tarjota jotain tekosyitä taloustilanteen heikkenemisen selittämiseksi. Tekosyyksi kelpaavat niin maahanmuutto kuin terrorismi kuin ilmastonmuutos. Mitä tahansa muuta, mutta ei itse talousjärjestelmän toimintaperiaatteet, jotka ovat se tosiasiallinen syy.

Jos kansa tietäisi ja ymmärtäisi, miten kapitalistinen talous oikeasti toimii, kansa voisi vaatia tilalle toisenlaista talousjärjestelmää – lähinnä sosialismia. Mutta kun kansa ei tiedä eikä ymmärrä, tilalle vaaditaan vain samaa kuin ennenkin mutta vielä ankarampina annoksina. Kun kapitalismista pidetään kiinni kynsin hampain talouden kriisiytyessä, tuloksena on fasismiin ajautuminen.

Fasismi ja sosialismi ovat molemmat diktatuureja. Fasismi on kapitalistiluokan diktatuuria ja sosialismi on työväenluokan diktatuuria. Kapitalistien osuus väestöstä on noin 1% luokkaa ja työväenluokan osuus noin 99%. Kapitalistisen yhteiskunnan propagandan onnistumisesta kertoo se, että suuri osa työväenluokkaan kuuluvista ihmisistä valitsisi (valitsee?) mieluummin fasismin kuin sosialismin.

Diktatuuri ja diktatuuri

Ikävä valinta: Natsi-Saksa vai Pohjois-Korea?

jannekejo

Keskeisiä kirjoituksiani: <a href="http://jannekejo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267283-keskeisia-kirjoituksiani">Keskeisiä kirjoituksiani</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu