Avoimen talouden käsitteeseen sisältyvä ristiriita

Avoimella taloudella tarkoitetaan sellaista taloutta, joka käy kauppaa itsensä ulkopuolisten kumppaneiden kanssa. Esimerkiksi kun sanotaan, että Suomi on avoin talous, tarkoitetaan, että Suomi käy kauppaa itsensä ulkopuolisten kumppaneiden kanssa; ostaa niiltä ja/tai myy niille.

Avoimesta taloudesta puhuttaessa rajoitutaan kuitenkin käytännössä tavallisesti tarkastelemaan vain sitä avointa taloutta, josta kulloinkin on puhe; esimerkiksi Suomea ja Suomen taloutta.

Jos hiukan pohditaan noita kahta tarkastelutapaa, niin huomataan ristiriita noiden kahden tarkastelun välillä.

Yhtäältä tunnustetaan, että Suomella on itsensä ulkopuolisia kauppakumppaneita, mutta toisaalta näitä ei oteta mukaan talouden tarkasteluun. Ulkopuoliset kauppakumppanit ovat vain anonyymejä ”joku muu” -resursseja, joita tavallisesti pidetään rajattomina ja ehtymättöminä.

Tosiasiassa on kuitenkin niin, että kun joku myy, joku toinen ostaa ja kääntäen. Osto ja myynti ovat yksi ja sama vaihtotapahtuma, jolla on kaksi osapuolta ja josta osapuolet käyttävät eri nimeä. Toinen osapuoli kutsuu vaihtotapahtumaa ostoksi ja toinen osapuoli myynniksi. Mutta kahdesta nimestä huolimatta kyseessä on yksi ja sama vaihtotapahtuma. Se ei voi tapahtua ilman kummankin osapuolen osallistumista; ei voi myydä ilman, että joku ostaa eikä voi ostaa ilman, että joku myy. Ja ostaja maksaa saman summan, jonka myyjä saa maksuksi. Ostaja ostaa saman hyödykkeen, jonka myyjä myy.

Avoimesta taloudesta puhuttaessa ja sellaista tarkasteltaessa vedetään kuitenkin käytännössä johtopäätöksiä ikään kuin yhden osapuolen (eli sen avoimen talouden, jota kulloinkin tarkastellaan – vaikkapa Suomen) toimet eivät vaikuttaisi siihen toiseen osapuoleen. Ja tämä on juuri avoimen talouden käsitteen ydin ja ainoa olemassaolon oikeutus. Se johtaa kuitenkin harhaanjohtaviin johtopäätöksiin – mitä isommasta taloudesta on kyse, sitä harhaisempiin.

Oikeasti taloudessa yhden tahon tulo on toisen tahon meno. Yhden tahon ostosumma on toisen tahon myyntisumma. Tämä pätee jokaiseen vaihtotapahtumaan erikseen ja siksi myös kaikkien vaihtotapahtumien summaan. Kaiken kaikkiaan siis ostoja tehdään samalla summalla kuin myyntejä. Näin ollen yhden tahon ylijäämä mahdollistuu vain toisten tahojen alijäämän kautta.

Avoimen talouden tarkastelun kautta saadaan kuitenkin todellisuutta vääristeltyä sen näköiseksi, että yhden tahon (eli sen avoimen talouden, jota kulloinkin tarkastellaan) toimilla ei ole vaikutusta tuon avoimen talouden vastapuoliin eli niihin ulkopuolisiin kauppakumppaneihin. Niitä pidetään ehtymättömänä runsaudensarvena, josta voidaan ammentaa rajattomasti.

Pikkulapsille opetetaan rahankäyttöä niin että raha tulla tupsahtaa viikkorahana vanhemmilta ilman mitään esihistoriaa ja kun lapsi ostaa rahalla jotain, niin raha lakkaa olemasta ilman mitään jatkohistoriaa. Aikuisille opetetaan samaa tarinaa sillä erolla, että viikkorahan ja vanhempien tilalla on palkka ja työnantaja tai sosiaalituki ja Kela.

Tuollaisen tarinan sisäistäneet aikuiset eivät näe, että se raha, jonka he saavat palkkana, on se sama raha, jolla he edellisellä palkalla ostivat hyödykkeitä. Raha kiertää. Kun nuo aikuisiksi kasvaneet pikkulapset valitaan vaaleilla hoitamaan maan taloutta, he kuvittelevat edelleen, että menoja voi karsia ilman, että tulot pienenevät. He kuvittelevat, että ”joku muu” maksaa laskun eivätkä tule ajatelleeksi, että kaikki ne ”jotkut muut” yrittävät tarkalleen samaa temppua. Vaalikarjakin uskoo siihen lapsena opittuun tarinaan ja kyselee, paljonko maksaa maahanmuutto yms. posketonta.

Avoimen talouden doktriiniin kuuluu se, että rikastuminen ostamalla ja myymällä on mahdollista. Muutamalle harvalle se onkin. Mutta uskonnoksi tuo doktriini muuttuu siinä vaiheessa kun aletaan uskoa, että kaikki voivat rikastua ostamalla ja myymällä ja että yhden tahon ylijäämä ei ole minkään muun tahon alijäämää ja kun tätä tarjotaan ratkaisuksi jopa maailman köyhyysongelmaan.

Jos vain Suomi (tai vain EU) yrittäisi rikastua muiden kustannuksella, niin se saattaisi toimiakin. Mutta kun käytännössä kaikki (avoimet) talousalueet yrittävät tehdä samaa, temppu ei enää toimikaan. Maapallo on suljettu talous. Yhden tahon ylijäämä on toisten tahojen alijäämä.

jannekejo

Keskeisiä kirjoituksiani: <a href="http://jannekejo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267283-keskeisia-kirjoituksiani">Keskeisiä kirjoituksiani</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu