”Ei työ ihmistä elätä, vaan palkka!” Totta vai tarua? Riippuu näkökulmasta. Tarvitaan järjestelmänvaihto.

Yksityinen sektori ja julkinen sektori

Useimmat tietävät ja ymmärtävät jaon yksityiseen ja julkiseen sektoriin. Yksityisellä sektorilla yksittäiseltä toimijalta ei edellytetä tai odoteta muuta kuin että hän noudattaa lakia ja ajaa omaa ja läheistensä etua.

Mutta mitä julkisen sektorin pitäisi tehdä? Luonnollisestikin sen pitäisi pitää huolta alamaistensa hyvinvoinnista – siitä, että ihmisillä on sellaiset olosuhteet ja sellainen ympäristö, että he voisivat elää hyvää elämää.

Yksityisen ja julkisen sektorin välillä on eroja myös oikeuksien suhteen. Julkisella sektorilla on oikeus säätää lakeja ja kantaa veroja. Yksityisen sektorin toimijoilla ei ole näitä oikeuksia.

Julkisen sektorin on pidettävä huoli myös niistä ihmisistä, jotka eivät pysty pitämään huolta itsestään. Yksityisen sektorin toimijoilla ei ole tätä velvollisuutta – paitsi pienten lasten vanhemmilla/huoltajilla. Mutta esimerkiksi yksityisillä yrityksillä ei ole velvollisuutta pitää huolta työntekijöidensä toimeentulosta. Niinpä laman koittaessa yritykset irtisanovat työntekijänsä ja julkinen sektori alkaa pitää heistä huolta.

Kumpi elättää, työ vai palkka?

Lottovoittajamentaliteetin mukaan – ja tämä on se yksityiselle sektorille kuuluva mentaliteetti – palkka elättää. Idea on se, että kunhan vain rahaa riittää, niin kaupasta voi aina ostaa kaiken mitä tarvitsee.

Tuohon lottovoittajamentaliteettiin ei kuulu sen miettiminen tai siitä huolehtiminen, mistä ne tavarat sinne kaupan hyllylle tulevat. Oletetaan vain asiaa sen enempää ajattelematta, että tottakai kaupan hyllyt notkuvat ostettavien tavaroiden painon alla ja ainoa asia, josta tarvitsee huolehtia, on rahan riittävyys niin että voidaan ostaa ne tavarat.

Julkisen sektorin velvollisuus on kuitenkin miettiä asioita hiukan laajemmin. Julkisen sektorin on mietittävä, mistä ne tavarat sinne kaupan hyllylle tulevat. Näyttää ikävästi sille, että viime vuosikymmeninä julkinen sektori länsimaissa on laiminlyönyt tämän ja heittäytynyt lottovoittajamentaliteetin varaan.

Koronavirusepidemia tuo epäkohdat näkyviin

Niin kauan kun eletään normaalitilanteessa ja asiat hoituvat omalla painollaan, ei poliittisten päättäjien tarvitse osata mitään muuta kuin käydä jatkuvaa vaalikamppailua. Se on ainoa pätevyysvaatimus, joka heille niinsanotuissa läntisissä demokratioissa asetetaan.

Mutta silloin harvoin kun jotain poikkeuksellista tapahtuu ja poliittisten päättäjien pitäisi oikeasti tehdä joitain tärkeitä päätöksiä, sellaiset seikat tulevat näkyviin, joita ei tavallisesti nähdä.

Lyhyesti sanottuna nyt koronaepidemian aikana ja sen takia päättäjät päättivät, että laitetaan suuri osa työpaikoista kiinni ja jaetaan ”kaikille” iso kasa rahaa. Tämä on lottovoittajamentaliteettia puhtaimmillaan: Kuvitellaan, että ihmiset elävät rahasta eikä niistä tuotteista, joita valmistetaan työtä tekemällä.

Ensimmäinen oire, joka viestii ongelmasta, on se, että maatalouden kausityöläisillä on vaikeuksia päästä työpaikoilleen maatiloille. Suomen mittakaavassa kyse on vain paristakymmenestä tuhannesta työläisestä, mutta EU-tasolla kyse on parista miljoonasta työläisestä. Heidän työpanoksensa puuttuminen ei voi olla näkymättä kauppojen hyllyillä ensi talvena.

Mitä omillaan toimeentuleminen ja itsenäisyys tarkoittaa?

Jotkut nationalistisiksi luokitellut puolueet eri EU-maissa ovat jo ottaneet puheeksi, että kansan tarvitsemat tavarat pitäisi tuottaa entistä suuremmassa määrin kotimaassa. Vielä nytkin enemmistö on kai sitä mieltä, että tuollainen on vanhanaikaista hapatusta. Saa nähdä, mitä mieltä ollaan sitten kun ruokakaupassa ei enää raha kelpaa.

Ettei nyt kukaan ymmärtäisi väärin, sanottakoon, että en ole niinsanotun nationalismin kannattaja. Minulle on samantekevää, minkä värinen kukakin on, mistä maasta kotoisin tai millä nimellä kutsuu jumalaansa. Mutta se ei estä minua ymmärtämästä, että joskus joku rasistikin voi sanoa jotain järkevää, kunhan vain puhe on muista kuin rotuasioista. Olen siinä mielessä vanhanaikainen ihminen, että arvioin mielipiteiden järkevyyttä niiden sisällön perusteella enkä sen perusteella, kuka niitä esittää.

Maaliskuussa Euroopan Keskuspankin hahmot julistivat suureen ääneen, että jokaisella on oikeus elämään ja jokaisesta pidetään huoli, maksoi mitä maksoi. Kauniita sanoja, mutta valitettavasti vain sellaisia: tyhjää juhlapuhehöttöä, joka ei tarkoita mitään. Ei ihmisistä rahalla pidetä huolta, vaan työnteolla. Jos huomattava osa yhteiskunnassa tehtävästä työstä kielletään poliittisilla päätöksillä, ei siitä koituvaa vahinkoa voida korvata minkään kokoisella rahavuorella – erityisesti kun työntekoa rajoitetaan käytännössä maailmanlaajuisesti. Marsilaisiltako aiomme ostaa ruokaa rahoillamme?

Yksityisellä sektorilla omillaan toimeentulemisella tarkoitetaan lottovoittajamentaliteetin mukaisesti sitä, että saadaan tulemaan pankin seinästä niin paljon rahaa, että sillä rahalla saadaan tulemaan töpselistä sähköä ja bensapumpusta bensaa ja kaupan hyllyltä ruokaa jne. Mutta jos tuollainen mentaliteetti leviää kokonaisen yhteiskunnan hyvinvoinnista vastuussa olevaan poliittiseen luokkaan, pitää hälytyskellojen soida.

Tarvitaan järjestelmänvaihto

Toisen maailmansodan tapahtumien ja lopputuloksen ansiosta USA ja Neuvostoliitto olivat sodanjälkeisen ajan supervallat. Koska ne edustivat toisilleen vastakkaisia ideologioita, ne toimivat toistensa vastapainona maailmanpolitiikassa.

Noin 30 vuotta sitten kun Neuvostoliitto lakkautettiin, tuo tasapaino menetettiin ja USA:n edustama ideologia sai käytännössä globaalin monopolin. Tuo ideologia on nimenomaan yksityisen sektorin lottovoittajaideologiaa. Euroopassa sen asiamiehenä on EU ja Suomenkin omistava luokka vei maansa EU:iin heti kun tilaisuus tarjoutui.

Sen jälkeen julkistakin sektoria on johdettu aivan kuin se olisi yksityinen sektori ja tämä harhainen politiikka alkaa olla ajanut itsensä niin umpikujaan, että jopa asiaa ymmärtämättömät ihmiset alkavat tuta sen kantapäässään.

On aika palata vanhanaikaiseen järjen käytön aikakauteen, takaisin perusasioihin. On alettava taas pitää huolta siitä, että kaikki tulevat toimeen ja että ihmisten elinolot eivät poikkea toisistaan liikaa yhden yhteiskunnan sisällä. Ja jos oikein fiksuja olemme, alamme miettiä kriittisesti myös sitä, onko kokonaisen yhteiskunnan ja ihmiselämän tarkoitus ylipäätään maksimoida pankkitilillä olevan rahan määrä vai onko se jotain muuta.

jannekejo

Toisinajattelija. Blogiin on turha kirjoittaa sellaista minkä voi lukea valtamediastakin. Jos en päivän aikana ajatellut yhtään uutta ajatusta tai muotoillut vanhoja ajatuksia helpommin ymmärrettävään muotoon, pidän päivää hukkaan heitettynä. Pentti Linkolan poismenon jälkeen kutsun itseäni valtakunnantoisinajattelijaksi. Jos parempi toisinajattelija ilmaantuu, luovun ilosta kiljuen tästä tittelistä. https://valtakunnantoisinajattelija.blogspot.com/ Kirjoitukseni ovat valmiiksikeskusteltuja: olen käynyt niihin liittyvät keskustelut läpi päässäni jo ennen kirjoituksen julkaisemista. Sen takia en viitsi noita keskusteluja enää julkaisemisen takia toistaa edes yhdessä muiden kanssa. Niinpä olenkin estänyt kommentoinnin. Jos jollakulla on sellainen tunne, että hänellä on jotain mielenkiintoista sanottavaa blogitekstini aiheesta, hän voi vapaasti kirjoittaa siitä omaan blogiinsa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu