”Ei työ ihmistä elätä vaan palkka”

Tarkastellaanpa otsikkona olevaa vanhaa sananlaskua. Hallitus toisensa jälkeen hehkuttaa sitä, kuinka monta työpaikkaa se on ”luonut” tai tulee tai pyrkii luomaan. Vaalien alla puolueet käyvät huutokauppaa siitä, paljonko työpaikkoja mikäkin puolue ”loisi” jos saisi paljon ääniä vaaleissa. Mitä merkitystä sillä on?

Riippuen siitä, mistä näkökulmasta asioita katsellaan, otsikon sananlasku näyttäytyy eri vivahteisena.

 

Yksittäisen toimijan näkökulma: Palkka elättää

Jos asiaa tarkastellaan yksittäisen toimijan (yksilö, perhe, yritys tms.) näkökulmasta, niin silloin voi huoletta soveltaa niinsanottua lottovoittajamentaliteettia: Kunhan vain minulla on rahaa, niin tavarat kyllä ilmestyvät kaupan hyllylle ostettaviksi ilman että minun tarvitsee miettiä, miten ja millä ehdoilla ne sinne ilmestyvät.

 

Omillaan toimeentulevan yhteiskunnan näkökulma: Reaaliarvoja tuottava työ elättää

Omillaan toimeentuleva tarkoittaa tässä sellaista yhteiskuntaa, joka tuottaa itse ne hyödykkeet, jotka se kuluttaa. On helppo ymmärtää, että rahaa ei voi syödä, rahaan ei voi pukeutua, rahassa ei voi asua. Jotta yhteiskunta tulisi omillaan toimeen, sen on tehtävä työtä, jonka tuloksena syntyvät ne hyödykkeet, joita yhteiskunta kuluttaa.

Tämä poikkeaa siitä, mitä omillaan toimeentulemisella tavallisesti arkikielessä tarkoitetaan. Tavallisesti sillä tarkoitetaan sitä, että saa pankin seinästä tulemaan niin paljon rahaa että sen rahan voimalla saa töpselistä tulemaan sähköä, bensapumpusta bensaa ja kaupan hyllyltä tavaraa.

 

Kasinoyhteiskunnan näkökulma: Rahanteko riittää; reaaliarvojen tuottaminen voidaan jättää toisten huoleksi

Kasinoyhteiskunta ei tuota pääasiallisesti muuta kuin rahaa ja sillä rahalla se sitten ostaa niitä reaalisia hyödykkeitä, joita se kuluttaa. Rahaa tuolainen kasinoyhteiskunta tekee myymällä vaikkapa erinäisiä finanssipalveluita (rahanvälitys, pörssi ja muut perinteisemmät kasinot) tai sitten ihan puhtaalla spekulaatiolla.

 

Kaupantekoyhteiskunnan näkökulma: Tuotetaan ja myydään joitain reaaliarvoja ja ostetaan tuloilla muita reaaliarvoja muualta

Tämä on yleisin yhteiskuntatyyppi nykyään ja tällainen Suomikin on.

 

Eri yhteiskuntatyyppien itsenäisyysaste

Omillaan toimeentuleva yhteiskunta on itsenäinen ja muut yhteiskuntatyypit ovat riippuvaisia muista ja sen myötä niiden itsenäisyys on hauraampi.

 

Poliitikkojen huoli työpaikkojen määrästä

Nyt voidaan kysyä, miksi suomalaiset poliitikot ovat (olevinaan) huolissaan työpaikkojen määrästä. Jos niinsanotut päättävät poliitikot olisivat huolissaan yhteiskunnan taloudesta, heidän tulisi painottaa sitä, missä määrin reaaliarvoja luodaan eikä niinkään sitä, kuinka monta ihmistä osallistuu niiden luomiseen.

Miksi siis poliitikot puhuvat työpaikkojen määrästä?

Ensinnäkin se on hyvä vaalitäky, koska yksittäisen äänestäjän näkökulma tavallisessa arkipäivässä on hänen henkilökohtainen toimeentulonsa. (Toinen ja valitettava seikka ja toisen tarinan aihe on sitten se, että valitettavan usein yksilö ei kykene nousemaan tuosta näkökulmasta lintuperspektiiviin edes silloin kun hän on puhuvinaan yhteiskunnallisista asioista eikä vain omasta toimeentulostaan.)

Toiseksi poliitikot puhuvat työpaikkojen määrästä, koska yhteiskunnassamme vaikuttaa vielä edelleen voimakas moraalinen eetos, jonka mukaan ihmisen on syödäkseen tehtävä työtä. Raamatunlause (todellakin, se ei ollut Lenin, joka tämän keksi) ”Ken ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä” on vuosisatojen aikana juntattu syvälle kansamme alitajuntaan.

Näin ollen työpaikat eivät ole pelkästään reaalisten arvojen tuottamispaikkoja, vaan ne ovat myös ostovoiman jakelupaikkoja. Ostovoimaa jaetaan palkan muodossa. Ja ostovoimaa on pakko jakaa, koska muuten kukaan ei pysty ostamaan niitä tuotteita, joita valmistettiin. Jos tuotteet jäävät myymättä, niiden tuottaja ei tee voittoa.

Toisen maailmansodan jälkeen tosin alettiin rakentaa hyvinvointivaltiota ja Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen sitä on alettu purkaa.

Hyvinvointivaltion ajatukseen kuuluu se, että ihmisellä on elämisen oikeus, vaikkei hänestä olisi muille taloudellista hyötyä. Nykyään tätä ideaa murennetaan pakottamalla työttömiä tekemään täysin turhaa ja tuottamatonta työtä pelkästään yhteiskuntamoraalin ylläpitämiseksi.

 

Miksi poliitikot eivät puutu siihen, mitä työpaikoilla tuotetaan?

Yksinkertaisesti siksi, että kapitalistisessa yhteiskunnassa tuosta asiasta päättäminen ei kuulu kansalle demokraattisesti eikä siten ole kansan valitsemien poliitikkojen päätösvallassa.

Päätökset siitä, mitä tuotantolaitoksia rakennetaan, mitä niissä tuotetaan, montako ihmistä sinne otetaan töihin jne. on kapitalistisessa yhteiskunnassa yksittäisten kapitalistien päätösvallassa eikä kansan valitsemien edustajien päätösvallassa.

Talouden reunaehtojakin (työelämää säätelevät lait yms.) poliitikot voivat säätää vain niissä puitteissa kuin kapitalistiluokka sallii. Mikäli poliitikot menevät noiden puitteiden ulkopuolelle, kapitalistiluokka raunioittaa maan talouden esimerkiksi viemällä työpaikat ulkomaille ja kapitalistien hallitsema valtamedia huutaa samanaikaisesti suureen ääneen, että se on poliitikkojen vika. Poliitikot tietävät tai aistivat tämän eivätkä siksi edes yritä. Julkisuudessa tällaista kutsutaan taloudellisten realiteettien huomioon ottamiseksi. Käytännössä se näkyy niin että sama politiikka jatkuu vaalikaudesta toiseen ihan riippumatta siitä miten kansa äänestää.

jannekejo

<a href="https://intelligentsija.blogspot.com/">Blogi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu