Is there anybody out there?

Tuo kysymys tulee mieleeni aina vain useammin. Sekä se toinen samalta albumilta peräisin oleva oleellinen kysymys: ”Is there anybody in there?”

Kyseinen albumi on Pink Floyd’in vuonna 1979 julkaisema The Wall. Siitä on tehty elokuvakin, jonka olen nähnyt monta kertaa, ensimmäisen kerran muistaakseni vuonna 1985. Se on kuitenkin sen verran synkkä, että en oikeastaan halua katsoa sitä muuten kuin silloin kun olen jo muutenkin masentunut.

Otsikon kysymys tulee mieleeni erityisesti aina silloin kun esitän tällä palstalla jotain tärkeää, oivaltavaa ja mielenkiintoista, jota ei tällä eikä muillakaan palstoilla ole ennen esitetty (tai sitten se on hukkunut heinäsuovan alle) – ja siitä huolimatta käytännössä kukaan ei reagoi siihen.

Tuollaisessa tilanteessa alan miettiä, miksi kirjoitukseeni ei reagoida. Onko se käsittämätön? Pidetäänkö sitä vaarallisena? Tai – tätä en tosin ole enää moneen vuoteen epäillyt, mutta joskus aikanaan epäilin – pidetäänkö sitä niin itsestäänselvänä, ettei sitä vaivauduta kommentoimaan?

Mitä useampi vuosi kuluu ja mitä enemmän tuota mietin, sitä vähemmän kuvittelen ymmärtäväni syytä tuohon arvoitukseen.

Kuulin tuon Pink Floyd’in albumin ensimmäistä kertaa vajaa 40 vuotta sitten. Kun nyt mietin, mitä silloin ajattelin ajatustenvaihdosta ihmisten kanssa, se tuntuu melkein sci-filtä. Tuolloin kuvittelin, että tarvitsee vain sanoa, mitä ajattelee ja asia on sillä selvä. Kuinka monta kertaa olenkaan joutunut pettymään näinä vuosina! Nykyään olen pikemminkin vakuuttunut siitä, että jos haluaa tulla oikein ymmärretyksi, ei missään nimessä saa sanoa sitä mitä ajattelee, vaan pitää sanoa jotain muuta. Mutta mitä muuta? Siinäpä se ongelma… Miten saada muut väärinkäsittämään minut oikein?

Tuohon liittyy myös sellainen seikka, jonka huomasin jo kolmisenkymmentä vuotta sitten, että ihmisten kanssa kommunikoidessa ei suinkaan riitä sanoa, mitä mieltä on, vaan lisäksi – ja tähän oikeastaan menee suurin osa ajasta ja energiasta, jos sen hyvin haluaa tehdä – on kerrottava, mitä mieltä ei ole. Jos et kerro täydellisesti ja täsmällisesti, mitä mieltä et ole, sinun oletetaan olevan kaikkea sitä mieltä, mistä et ole erikseen irtisanoutunut.

Simpsoneissa oli joskus jakso, jossa Bart meni johonkin rock-konserttiin ja vahingossa löi vieressä istunutta tyyppiä frisbeellä päähän. Tyyppi oli niin huumeissa, ettei siihen juuri reagoinut. Bart pyysi anteeksi ja se toinen kysyi, miksi. Bart sanoi, että frisbeellä lyömisen takia. Toinen kysyi että minkä frisbeen. Tuokin tarina tulee toisinaan mieleeni tällä palstalla ”keskustellessani”.

Miksi muuten en ole sallinut keskustelua omassa blogissani? Siksi, että minun blogitekstini ovat valmiiksikeskusteltuja. Olen käynyt keskustelut läpi omassa mielessäni jo ennen blogitekstin julkaisemista ja siksi en jaksa enkä viitsi niitä keskusteluja enää toistaa julkaisemisen jälkeen. Plus että haluan välttää turhanaikaisen v*ttuilun, vaikka sitten silläkin kustannuksella, että veisin joltakulta tilaisuuden esitellä omaa typeryyttään kaikelle kansalle. Luotan siihen, että sellaisia tilaisuuksia on riittävästi tarjolla muutenkin somessa.

Mistä minulle nyt tuli kimmoke kirjoittaa tällainen tarina just tänään? Johtolangat siihen on annettu yllä. Yksinkertaista, rakas Watson…

………………

Pink Floyd: Is there anybody out there:

https://youtu.be/F23JTmyyI_Y?t=2641

Pink Floyd: Is there anybody in there:

https://youtu.be/F23JTmyyI_Y?t=3148

jannekejo

Toisinajattelija. Blogiin on turha kirjoittaa sellaista minkä voi lukea valtamediastakin. Jos en päivän aikana ajatellut yhtään uutta ajatusta tai muotoillut vanhoja ajatuksia helpommin ymmärrettävään muotoon, pidän päivää hukkaan heitettynä. Pentti Linkolan poismenon jälkeen kutsun itseäni valtakunnantoisinajattelijaksi. Jos parempi toisinajattelija ilmaantuu, luovun ilosta kiljuen tästä tittelistä. https://valtakunnantoisinajattelija.blogspot.com/ Kirjoitukseni ovat valmiiksikeskusteltuja: olen käynyt niihin liittyvät keskustelut läpi päässäni jo ennen kirjoituksen julkaisemista. Sen takia en viitsi noita keskusteluja enää julkaisemisen takia toistaa edes yhdessä muiden kanssa. Niinpä olenkin estänyt kommentoinnin. Jos jollakulla on sellainen tunne, että hänellä on jotain mielenkiintoista sanottavaa blogitekstini aiheesta, hän voi vapaasti kirjoittaa siitä omaan blogiinsa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu