Itäsaksalaiset kaipaavat DDR:ää

Alla on pari linkkiä artikkeliin ja videoklippiin vuodelta 2009, joissa kerrotaan, että enemmistö entisistä DDR:läisistä on sitä mieltä, että elämä entisessä sosialistimaassa oli parempaa kuin elämä nykyisessä kapitalistisessa Saksassa, ja haastatellaan muutamia heistä

Moni DDR:n arjen omasta kokemuksestaan muistava kaipaa vanhoja hyviä sosialismin päiviä, jolloin ihmisten ei tarvinnut murehtia toimeentulosta. Työpaikka, koulutus, terveydenhuolto ja muiden perustarpeiden tyydyttäminen oli taattu valtion toimesta. Ihmisten välistä kanssakäymisen tunnelmaa leimasi yhteistyö ja toveruus keskinäisen kilpailemisen sijasta.

Videoklipillä yksi entinen itäsaksalainen kertoo, että aikanaan ihmiset DDR:ssä unelmoivat siitä, että voisivat matkustella vapaasti. Nyt, hän kertoo, mikään laki ei estä minua matkustamasta, mutta työttömänä minulla ei ole siihen varaa. En edelleenkään voi matkustella vapaasti.

Myös linkitetyssä lehtiartikkelissa puhutaan tuosta matkustusasiasta ja päädytään siihen, että ”vapaassa” markkinataloudessakin ihmisellä on matkustelunvapaus vain siinä määrin kuin hänellä on rahaa. Haastateltavalla miehellä itsellään on varaa matkustella, mutta hän kykenee silti näkemään, että monella muulla ei ole. Videoklipillä taas haastatellaan miestä, joka ei kykene tuota näkemään, vaan tuntuu kuvittelevan, että niin pian kuin jotain asiaa ei ole lailla kielletty, jokainen pystyy sen tekemään.

On mielenkiintoista, että näissä videoklipeissä ja artikkeleissa on niin voimakkaana läsnä myös selvä huolestuneisuus siitä, että joku voi pitää entistä DDR:ää parempana kuin nykyistä kapitalistista Saksaa (EU:ta); nykyinen ”virallinen totuus”, jossa ihmetellään sitä, että joku voi muistaa DDR:ää lämmöllä ja pitää sitä nykysysteemiä parempana. Joissakin puheenvuoroissa tuota kaipuuta pyritään jopa psykologisoimaan. Väistämättä tulee mieleen idea siitä, että toisinajatteleminen on sairautta. Tälläiseen suuntaan meidän ”vapaa” markkinataloutemme näyttää kehittyvän.

Tämä kertoo myös median toimintatavasta. Silloin kun ei voida välttää kertomasta jotain epämiellyttävää totuutta (tässä tapauksessa sitä, että moni DDR:läinen on valmis kertomaan, että elämä DDR:ssä oli parempaa kuin nykyisessä kapitalistisessa Saksassa), se pyritään kertomaan sellaisesta näkökulmasta käsin tai sellaisessa asiayhteydessä, että se menettäisi todellisen merkityksensä tai vaikuttaisi jopa päinvastaiselta tai vähintäänkin saisi harmittoman kuriositeetin tunnelman.

Konkreettisesti tässä DDR-asiassa ihmetellään, miksi juuri entiset DDR:läiset muistelevat niin lämmöllä DDR:ää, ja selitykseksi tarjoillaan psykologisia selityksiä eikä sitä, että nämä ihmiset yksinkertaisesti tietävät mistä puhuvat. He ovat eläneet sekä DDR:ssä että nykysaksassa ja osaavat verrata, toisin kuin he, jotka eivät ole eläissään sosialistimaassa eläneet.

Lähteitä:

Majority of Eastern Germans Feel Life Better under Communism

Many Eastern Germans Still Mourn the Demise of Communist East Germany

jannekejo

Keskeisiä kirjoituksiani: <a href="http://jannekejo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267283-keskeisia-kirjoituksiani">Keskeisiä kirjoituksiani</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu