Kakkostyypin diabeteksen parantaminen ruokavaliolla

Insuliinin tehtävä elimistössä (kaksi moodia)

Insuliini on hormoni, joka toimii ikäänkuin ”kytkimenä”, joka kytkee elimistön ravinnon varastoimismoodiin kun veren insuliinitaso on korkea ja ravintovarastojen purkamismoodiin kun veren insuliinitaso on alhainen.

Tuo varastoimismoodi tarkoittaa tilannetta, jossa ravintoaineita (mm. sokeria eli glukoosia) siirtyy verestä elimistön soluihin. Ravintovarastojen purkamismoodissa aiemmin varastoitua energiaa (enimmäkseen rasvan muodossa) käytetään energianlähteenä.

Arkipäiväisemmin sanottuna ja pelkästä energianäkökulmasta katsottuna tuo varastoimismoodi tarkoittaa lihomista ja purkamismoodi laihtumista. Normaalisti nämä moodit vaihtelevat päivän kuluessa. Pitkän ajanjakson lihominen tai laihtuminen riippuu luonnollisesti siitä, kumpi moodi on enimmäkseen voimassa.

Ravinnon varastoiminen on ehdottoman välttämätöntä terveyden kannalta. Pelkän energian lisäksi varastoidaan myös muita tärkeitä aineita kuten mineraaleja ja hivenaineita.

Myös varastojen purkaminen on ehdottoman tärkeää, vaikkei yhtä akuutisti. Ihminen voi olla vuosikausia melkein jatkuvassa varastoimismoodissa ilman, että siitä näyttäisi seuraavan lihomista vakavampaa haittaa. Mutta lopulta ongelmat ilmaantuvat mitä moninaisimpien ”kroonisten” sairauksien muodossa. Kakkostyypin diabetes on yksi näistä ”kroonisista” sairauksista. Lainausmerkit sen takia, että kakkostyypin diabetes ei oikeasti ole krooninen, vaan parannettavissa – vaikkeikaan nykyisillä virallisilla hoitokeinoilla.

Kakkostyypin diabeteksellä ei ole mitään tekemistä ykköstyypin diabeteksen kanssa

Diabetesta kutsuttiin ennenvanhaan sokeritaudiksi, koska yhtenä keskeisenä oireena on veren epänormaalin korkea sokeritaso. Tuo korkea sokeritaso on kuitenkin vain oire eikä itse sairaus. Siksi noiden molempien sairauksien kutsumista samankaltaisella nimellä on harhaanjohtavaa kun niillä on täysin toisistaan poikkevat – lähinnä vastakkaiset – syyt.

Tyypin yksi diabeteksessa haima ei tuota insuliinia ja tämän takia sokeri ei siirry verestä elimistön soluihin. Tyypin kaksi diabeteksessa haima tuottaa valtavat määrät insuliinia, mutta elimistön solut eivät reagoi siihen normaalilla herkkyydellä – useimmiten juuri siksi, että tuota insuliinia on ollut valtavat määrät veressä melkein jatkuvasti vuosien ajan ja siksi elimistön solut ovat turtuneet sille.

Kummassakin tapauksessa veren sokeritaso on koholla, mutta aivan eri syistä.

Ykköstyypin diabetesta pitää hoitaa antamalla potilaalle insuliinia. Se on luonnollinen ratkaisu tilanteessa, jossa ongelmana on se, että elimistö ei itse tuota insuliinia.

Sen sijaan kakkostyypin diabeteksen hoitaminen insuliinilla on kuin hoidettaisiin krapulaa alkoholilla. Hoitotuloksetkin ovat samanlaisia: annosta kasvatetaan vuodesta toiseen, kunnes potilas lopulta kuolee joko tähän tautiin tai johonkin muuhun. Parantumista ei tällä hoitometodilla ole vielä tähän päivään mennessä nähty.

Kakkostyypin diabetes juontaa juurensa siitä, että veressä on ollut liian paljon insuliinia liian pitkään. Siksi elimistö on turtunut insuliiniin eikä se saa tehdyksi tehtäväänsä. Tätä tilaa kutsutaan insuliiniresistenssiksi.

Kakkostyypin diabetes alkaa kehittyä jo vuosikausia ennen kuin verikoe näyttää verensokerin olevan normaalia korkeammalla tasolla. Vuosikausien ajan elimistö saa pidettyä verensokerin tason normaalina tuottamalla aina vain enemmän ja enemmän insuliinia. Veren insuliinitaso alkaa siis nousta vuosikausia ennen kuin veren sokeritaso. Mutta verikokeissa ei tavallisesti mitata insuliinitasoa ja siksi taudin kehittymisen varhainen havaitseminen jää tekemättä. Vasta sitten kun haima tuottaa maksimimääränsä insuliinia eikä sekään enää riitä sokerin siirtämiseksi verestä elimistön soluihin – koska solut ovat jo niin turtuneet insuliinille – veren sokeritaso kohoaa ja ongelma havaitaan verikokeessa.

Luonnollinen hoitometodi kakkostyypin diabeteksen parantamiseksi on sairausprosessin kääntäminen vastakkaiseksi: elimistön insuliiniherkkyys on palautettava pitämällä ruokavalion avulla huolta siitä, että insuliinia ei ole veressä liian paljon liian pitkään.

Jotta tämän voisi toteuttaa käytännössä, on tiedettävä, mikä saa insuliinitason nousemaan ja laskemaan.

Hiilihydraatin, proteiinin ja rasvan vaikutus insuliinin eritykseen

Veren insuliinitaso nousee ja laskee sen mukaan, mitä on syöty ja juotu ja kuinka kauan aikaa sitten.

Hiilihydraatin (lähinnä sokeri, hedelmät, viljatuotteet, juurekset) nauttiminen nostaa veren insuliinitasoa voimakkaasti. Proteiinin nauttiminen nostaa insuliinitasoa, mutta vähemmän kuin hiilihydraatin nauttiminen. Jos proteiinia nautitaan enemmän kuin tarvitaan lihasten uusimiseen (noin 1 gramma per painokilo päivässä), elimistö muuttaa ylimäärän rasvaksi tai peräti sokeriksi. Rasvan nauttiminen ei aiheuta insuliinin eritystä. Tämä on tärkeä tieto, jolla on käytännön merkitystä ruokavalion kannalta, kuten jäljempänä nähdään.

Kun syömisestä tai juomisesta, joka on aiheuttanut insuliinitason nousua veressä, kuluu aikaa, insuliinitaso alkaa hiljalleen palata kohti normaalia (alhaista). Mitä herkempi elimistö on insuliinille, sitä nopeammin insuliini saa tehtävänsä tehdyksi ja sitä nopeammin insuliinitaso laskee takaisin alas.

Terveellä nuorukaisella insuliinitaso laskee takaisin lähtötasolle muutamassa tunnissa, kun taas keskiverto keski-ikäisellä länsimaissa takaisin lähtötasolle pääseminen voi kestää toistakymmentä tuntia. On selvää, että jos seuraava ateria tai välipala tai drinkki nautitaan ennen tuon ajan kulumista, ei insuliini palaa takaisin lähtötasolleen.

Hoidon periaate lyhyesti

Edellämainitun valossa on helppo ymmärtää, että hoidon keskeiset elementit ovat nämä kaksi:

Ensinnäkin on syötävä ja juotava mieluiten sellaista ravintoa, joka ei nosta veren insuliinitasoa voimakkaasti.

Toiseksi on annettava elimistölle tilaisuus laskea insuliinitaso normaaliksi aterioiden ja juomisten välillä. Tämä on mahdollista vain pitämällä riittävän pitkä tauko jokaisen kahden syömis- ja juomiskerran välillä.

Se, kuinka pitkä tauko on riittävän pitkä, riippuu elimistön insuliiniherkkyydestä. Jos olet jaksanut lukea tätä kirjoitustani tähän asti, se viittaa siihen, että epäilet itselläsi tai jollakulla läheiselläsi olevan kehittymässä tai kehittynyt kakkostyypin diabetes. Siinä tapauksessa kannattaa olettaa, että aterioiden välille tarvitaan pitkät tauot. Ei siitä terveellekään mitään haittaa ole, joten tämä on täysin riskitön oletus.

Vuorokautinen 16-22 tunnin paasto

Maksaan (ja pienemmässä määrin lihassoluihin) varastoituu hiilihydraattia glykogeenin muodossa. Maksa sitten vapauttaa tuota hiilihydraattia vereen pikkuhiljaa aterioiden välillä. Myös maksasta vereen tullut hiilihydraatti saa aikaiseksi insuliinin erittymistä. Maksan varastot riittävät eri arvioiden mukaan noin 10-15 tunniksi.

Jotta voisi luottaa siihen, että veren insuliinitaso ehtii palautua normaalin alhaiselle tasolle, on parasta olla syömättä vähintään 16 tuntia yhteen menoon joka päivä. Toisin sanoen kaikki syöminen ja muun kuin veden juominen hoidetaan noin 8 tunnin aikana (esimerkiksi klo 12-20 tai mikä nyt kenellekin tuntuu parhaalta ”aikaikkunalta” (kuten kai nykysuomeksi sanotaan)). Helpoiten tuohon pääsee joko jättämällä aamupalan kokonaan väliin tai sitten hivuttamalla sen ajankohtaa pikkuhiljaa kohti keskipäivää.

Tuohon on yllättävän helppo päästä ja tottua. Jo vuosia sitten siirryin käytäntöön, että syön vain klo 15 ja 18. Siitä sitten tilanne kehittyi puoli-itsekseen siihen, että syön vain kerran päivässä, tavallisesti noin klo 17-19. Pureskelen ruokani hyvin, syön kiireettömästi ja tarpeeksi ja siksi tuo ateria kestää helpostikin puolitoista tuntia tai enemmänkin. Normaalisti en juo päivän kuluessa muuta kuin vettä. Toisinaan juon kahvia tai juopottelen vielä rankemmin. Useimmiten en.

Tyypillinen ateriani alkaa tuoresalaatilla, jossa on jäävuorisalaattia, valkosipulia, tuoretta inkivääriä, auringonkukan siemeniä, turkkilaista maustamatonta jugurttia ja mausteeksi tilliä ja oreganoa. Seuraava ruokalaji on usein 4 raakaa kananmunaa. Sen jälkeen vuorossa on vaikkapa sardiineja oliiviöljyssä. Jos syön lihaa, kanaa tai isompaa kalaa tai maksaa tai munuaisia, jätän nuo munat ja sardiinit väliin. Sitä seuraava ruokalaji on täysrasvaista kypsytettyä juustoa. Lopuksi syön vielä kourallisen manteleita. Jos mieleni tekee jälkiruokaa, sekoitan muutaman ruokalusikallisen kookosöljyä ja kaakaojauhetta (sokeroimatonta, tietysti) ja syön tuon ”suklaan” teelusikalla. Se maistuu kitkerältä mutta ei ollenkaan pahalta. Jos joku kysyy, miksen makeuta sitä mitenkään, tapanani on vastata, että se johtuu siitä, että olen fundamentalisti eikä uskontoni salli sellaista. Sillä ei ole väliä, onko tuo vitsi vai ei; vastaus yleensä kelpaa.

Mitä sitten jätän syömättä? Leivät, keksit, pullat, patongit, perunat, riisit, maissit, kuskukset, makaroonit, spaghetit, pastat, kastikkeet, murot, kiisselit, vanukkaat, vellit, putingit, karkit, suklaat, jäätelöt, limsat… Jääkö tuossa hirvittävän monipuolisesti ravintoa saamatta? Pelkkää hiilihydraattia hiilihydraatin päälle! (Seuraavan kerran kun/jos joskus menen sairaalaan yli yöksi, otan omat eväät mukaan tai sitten paastoan.) Ai niin, hedelmät jätän myös syömättä. (Oletko koskaan kiinnittänyt huomiota siihen, että esimerkiksi omenatuoremehussa on yhtä paljon sokeria kuin Coca-Colassa?) Ja lopuksi mainittakoon, että minäkin olen vain ihminen ja toisinaan jätän noudattamatta tätä ruokavaliota orjallisesti. Vaihtelu virkistää, vaikkei kaikenlainen vaihtelu välttämättä terveellistä olekaan.

Pidemmät paastot (insuliini, immuniteetti, kasvuhormoni, kantasolut)

Jos haluaa vielä dramaattisempia terveysvaikutuksia, kannattaa tehdä silloin tällöin myös pidempiä paastoja. Paaston pidetessä ensin alenee verensokeritaso, sitten insuliinitaso, sitten alkaa immuunipuolustus vahvistua, autofagia eli huonosti toimivien ja vaurioituneiden solujen ja mitokondrioiden yms. tuhoaminen voimistuu, elimistön oma kasvuhormonin tuotanto kasvaa jopa yli 10-kertaiseksi ja lopulta elimistön oma kantasolutuotanto kasvaa ja saavuttaa maksimitasonsa noin 3 vuorokauden paaston kuluttua ja jää korkealle tasolle paaston loppuun asti.

Minulla on tapana jättää yhtenä päivänä viikossa syömättä kokonaan ja kerran kuukaudessa jättää kokonaan syömättä 4 päivänä peräkkäin. Noina paastopäivinä juon pelkästään vettä enkä syö mitään.

Tässä pari lyhyttä videoklippiä, joissa esitellään tarkemmin se, missä aikataulussa nuo mainitut terveysvaikutukset tapahtuvat paaston aikana.

https://www.youtube.com/watch?v=vhmtoAYVRSo

https://www.youtube.com/watch?v=mjNChGkQLRo

Vähähiilihydraattinen tai peräti ketogeeninen ruokavalio (ketonit)

Edellä kuvaamani oma ruokavalioni on tyypillinen vähähiilihydraattinen ruokavalio. Kuten huomataan, vähähiilihydraattisen ruokavalion ei tarvitse sisältää paljon proteiineja eikä edes paljon rasvoja niin kauan kuin kropan omat läskivarastot ovat sormella puristaen mitattavissa.

Jos hiilihydraatin määrä jää kovin alhaiseksi, sanotaan vaikka alle 30 tai peräti alle 20 grammaa päivässä, kyseessä on ketogeeninen ruokavalio.

Ketogeeninen ruokavalio tarkoittaa niin vähähiilihydraattista ruokavaliota, että elimistö alkaa tuottaa rasvasta ketoneja. Ketonit ovat vesiliukoisia ravinnonlähteitä, joita pystyvät käyttämään niin lihakset kuin aivotkin.

Ketonien määrää voi mitata virtsasta. Siihen tarkoitukseen myydään halpoja testiliuskoja netissä. Mielenkiintoista on se, että ketonien määrä virtsassa kertoo epäsuorasti myös insuliinin määrästä veressä. Jos insuliinin määrä on korkea, ei ketoneja juuri pysty muodostumaan. Korkea ketonien määrä kertoo siis matalasta insuliinin määrästä. Insuliinin määrän mittaaminen kotikonstein on vaikeaa tai ainakin hirvittävän kallista, mutta ketonien määrän mittaaminen erittäin halpaa ja helppoa.

Voita aamukahvin joukkoon?

Aiemmin jo mainittiin, että rasvan nauttiminen ei aiheuta insuliinin erittymistä. Jos laittaa aamukahvin joukkoon sokeria tai maitoa tai kermaa, paasto katkeaa. Mutta jos laittaa aamukahvin joukkoon voita (tai vaikka kookosöljyä), paasto ei katkea – ainakaan siinä mielessä, että verensokeri-/insuliinivuoristorata käynnistyisi. Mutta jos et kaipaa mitään lisuketta kahvisi joukkoon tai et peräti kaipaa kahvia ylipäätään, niin älä suotta aloita nyt. Aina parempi, jos voit olla ilman etkä tunne jääväsi mistään paitsi.

Käytännön kokemuksia

Olemme minä ja muutama ystäväni sekä muutama tällä palstalla kommentoiva kokeneet, että paljonkin koholla olleet veren sokeri-, rasva- ja kolesteroliarvot ovat normalisoituneet muutamassa kuukaudessa (ehkä nopeamminkin, jos vain uusi verikoe olisi otettu pikemmin) kun ruokavaliosta on jätetty turha hiilihydraatti pois ja korvattu se kunnollisilla rasvoilla.

Kunnolliset rasvat tarkoittavat luonnollisia eli niitä rasvoja, joita syötiin ennenkuin alettiin tehdä kasvisöljyjä rypsistä tai maissista tai soijasta yms. Kunnollisia rasvoja ovat esimerkiksi oliiviöljy, voi, rasvaiset juustot, rasvaiset kalat, kananmunan keltuainen (huom! terveellisintä syödä raakana; kolesteroli ja proteiinikin muuttuu kuumennettaessa), sellainen läski, jota ei ole kasvatettu kasvuhormonin, antibiootin ja insuliinin voimalla (mutta sellaiseen läskiin ei tavallisella tallaajalla taida olla varaa).

Ihan oikeiden lääkäreiden ohjauksessa ja valvonnassa on saavutettu loistavia tuloksia kakkostyypin diabeteksen hoidossa, mutta ei suinkaan ”virallisia” hoito-ohjeita noudattamalla. Suosittelen tutustumaan esimerkiksi kanadalaisen nefrologin Jason Fung’in luentoihin tästä aiheesta. Hän on myös kirjoittanut kirjan ja auttanut lukuisia ihmisiä toipumaan kakkostyypin diabeteksesta ihan viikkojen kuluessa. Laitan pari linkkiä, joilla pääsee alkuun. Vaikka mainitsen tässä vain yhden lääkärin/tutkijan, se ei suinkaan tarkoita, etteikö lukuisia muitakin olisi. Jopa Suomessa. Mutta Suomessa tuollaiset henkilöt vaiennetaan paljon tehokkaammin kuin suuressa maailmassa.

https://www.youtube.com/results?search_query=jason+fung+diabetes

https://www.amazon.co.uk/Diabetes-Code-Prevent-Reverse-Naturally/dp/1771642653

 

jannekejo

Ilmaisia oppitunteja, helmiä sioille. Toisinajattelija. Blogiin on turha kirjoittaa sellaista minkä voi lukea valtamediastakin. Jos en päivän aikana ajatellut yhtään uutta ajatusta tai muotoillut vanhoja ajatuksia helpommin ymmärrettävään muotoon, pidän päivää hukkaan heitettynä. Pentti Linkolan poismenon jälkeen kutsun itseäni valtakunnantoisinajattelijaksi. Jos parempi toisinajattelija ilmaantuu, luovun ilosta kiljuen tästä tittelistä. https://valtakunnantoisinajattelija.blogspot.com/ Kirjoitukseni ovat valmiiksikeskusteltuja: olen käynyt niihin liittyvät keskustelut läpi päässäni jo ennen kirjoituksen julkaisemista. Sen takia en viitsi noita keskusteluja enää julkaisemisen takia toistaa edes yhdessä muiden kanssa. Niinpä olenkin estänyt kommentoinnin. Jos jollakulla on sellainen tunne, että hänellä on jotain mielenkiintoista sanottavaa blogitekstini aiheesta, hän voi vapaasti kirjoittaa siitä omaan blogiinsa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu