Onnekseni ehdin nuoruudessani tutustua Tukholmaan, Osloon ja Lontooseen – silloin kun se oli vielä vapaasti sallittua

Matkustelin 1970-2010 –luvuilla Tukholmassa, Oslossa ja Lontoossa. Tuohon aikaan se oli sallittua ilman sen kummempia rajoituksia. Turusta meni risteilyalus Tukholmaan kaksi kertaa vuorokaudessa ja matkustaminen oli sallittua kenelle tahansa ilman mitään rajoituksia tai muodollisuuksia. Riitti kun meni terminaaliin hiukan ennen laivan lähtöä ja maksoi matkalipun hinnan – parikymmentä euroa – ja astui laivaan. Nykyajan nuorten voi olla vaikea uskoa, että tuollainen vapaus (jota nykyään kai vastuuttomuudeksi kutsutaan) on voinut vallita noinkin läheisessä menneisyydessä. Minulla oli onni saada nauttia siitä.

Tukholma

Tukholmassa laiva saapui satamaan joko lähempänä tai kauempana keskustaa riippuen siitä, millä laivalla matkustettiin. Turusta meni itse asiassa kaksi laivaa kahdesti päivässä – Silja ja Viking – Tukholmaan. Vikingillä pääsi niin lähelle keskustaa, että se oli kävelymatkan päässä. Siljan terminaalista piti kävellä puolisen kilometriä metroasemalle ja ostaa matkalippu Ruotsin kruunuilla ja matkustaa joitakin pysäkinvälejä keskustaan.

Tukholman keskustassa oli monia suosikkinähtävyyksiä. Gamla Stan eli vanha kaupunki oli yksi ehdoton suosikki. Siellä oli kapeita katuja ja vanhoja taloja ja pieniä putiikkeja.

Keskustassa aivan Gamla Stanin pohjoispuolella oli juna-asema, josta meni juna muun muassa Osloon. Kun muutin Osloon tammikuussa 1987, lähdin illalla Turusta laivalla Tukholmaan, jonne saavuin aamuvarhaisella ja sitten jatkoin iltapäivällä junalla Osloon, jonne saavuin illalla.

Tuohon maailmanaikaan ihmiset esiintyivät julkisesti kaduilla omilla kasvoillaan. Kukaan ei käyttänyt kasvomaskia. Ihmisestä näki päältä, mikä oli hänen tunnelmansa. Niin hymy kuin irvistys oli paljain silmin nähtävissä. Siitä syntyi välittömyyden ja avoimuuden tunne.

Tukholmasta jäi mieleeni montakin asiaa, mutta mainitsen tässä vain yhden. Noin vuonna 1986 lähdin hetken mielijohteesta päiväksi Tukholmaan. Asuin Turun ylioppilaskylässä ja noin tuntia ennen laivan lähtöä mieleeni juolahti, että lähdetäänpä käymään Tukholmassa. Hyppäsin bussiin, menin satamaan ja laivaan ja seuraavana aamuna olin Tukholmassa. Kävelin päivän verran ympäriinsä ja kiinnitin huomiota muun muassa siihen, että aikuisilla pyöräilijöillä oli kypärä päässä. Se näytti minusta hassulta. Olin Suomessa tottunut siihen, että vain lapset käyttävät pyöräillessä kypärää.

Oslo

Muutin Osloon tammikuussa 1987 ja aloin tehdä töitä lehdenjakajana. Tässä työssäni tutustuin perusteellisesti Oslon keskustaan. Kävi jopa niin, että keskellä yötä joku taksikuski pysähtyi kysymään minulta neuvoa, missä se-ja-se osoite mahtaa olla ja ylpeänä voin kertoa, että osasin neuvoa.

Asuin Oslossa ja myöhemmin Oslon lähistöllä 12 vuotta, kunnes 1999 keväällä onnettomuudekseni muutin takaisin Suomeen. En sano siitä sen enempää tällä kertaa. Totean vain, että kulttuurishokki oli aikamoinen. Olin Norjassa tottunut samansorttiseen solidaarisuuteen, joka Suomessa oli vallinnut 1980-luvulla, mutta takaisin muuttaessani kohtasin Suomessa jäätävän ja kivikovan jokainen-on-oman-onnensa-seppä –mentaliteelin, jollaista en ollut ennen elämässäni kohdannut. Tuntui surulliselta. Aivan kuin sitä Suomea, josta muutin pois 1987 ei olisi enää ollut olemassa. Niin kuin ei ollutkaan.

Lontoo

Kävin Lontoossa ensimmäisen kerran 1977 ollessani Englannissa 3 viikkoa kielikurssilla. Tuon reissun aikana Björn Borg voitti Wimbledonin tennisturnauksen. Samaan aikaan vietettiin kuningatar Elisabeth II:n 25-vuotisen vallassaolon juhlallisuuksia.

Vuosina 2012-14 kävin Lontoossa uudelleen useaan kertaan ja tutustuin kaupunkiin paremmin. Joka reissullani kävin myös Highgate Cemetery –hautausmaalla Karl Marxin haudalla kunnioittamassa hänen muistoaan.

Lontooseen olin tutustunut virtuaalisesti jo etukäteen tutkimalla kaupungin karttaa ja lukemalla kaupungin historiaa, joka juontaa juurensa Rooman vallan ajalta. Vuonna 1666 riehunut Lontoon suuri palo sai aikaiseksi tunnelmia, jotka muistuttavat nykyisin Euroopassa nähtäviä ”maahanmuuttokriittisiä” tuntemuksia. Suosittelen lukemaan Wikipediasta Lontoon suurta paloa koskevan artikkelin. Tuo palo muuten laittoi stopin ruttoepidemialle, joka oli vaivannut jo pitkään. Toivotaan, että meidän nykyistä ”ruttoepidemiaa” eli koronavirusta ei tarvitse suurpalolla tukahduttaa.

Nostalgiaa

Tällaisia muistoja nousi mieleeni näinä vaikeina aikoina, jolloin näyttää siltä, että ne vapaudet, joihin me lapsina ja nuorina totuimme, ovat meiltä katoamassa koronavirusepidemian verukkeella ja sen jälkeen ties millä muulla verukkeella. Muutamien vuosien kuluttua meillä on uusi nuorien sukupolvi, joka ei ole sellaisia vapauksia eläissään kokenut ja kuuntelevat silmät pyöreinä ja korvat höröllään tällaisia vanhemman sukupolven muisteloja – sikäli kuin niitä on tuolloin yhä lupa kertoa.