Sosialidemokratia toimi hyvin niin kauan kun kapitalistiluokan kurissapito voitiin ulkoistaa Neuvostoliitolle

Nykyaikainen sosialidemokratia syntyi 1800-luvun lopulla kun vallankumouksellisesta marxilaisesta työväenliikkeestä erosi yksi haara, joka oli sitä mieltä, että kapitalistista talousjärjestelmää ei tarvitse korvata sosialistisella, vaan riittää tehdä pieniä uudistuksia työläisten hyväksi kapitalistisen järjestelmän puitteissa.

Sosialidemokratia pystyy jakamaan hyvinvointia vain siinä määrin kuin kapitalistiluokka sallii

Kun sosialidemokratia ei kyseenalaista kapitalistista talousjärjestelmää, taloudellinen valta jää kapitalistiluokalle ja sosialidemokraattisessa valtiossa poliitikot pystyvät jakamaan kansalle taloudellista hyvinvointia vain siinä määrin kuin kapitalistiluokka sallii.

Tästä kumpuaa sosialidemokraattinen näkemys, että kapitalisteilla ja työläisillä on yhteinen etu: Mitä paremmin kapitalisteilla menee, sitä enemmän siitä tippuu murusia työläisillekin. Ronald Reagan ilmaisi asian aikanaan sanomalla, että kun hevosille ammennetaan kauroja, niin siitä varisee vähän varpusillekin.

Suomessa moni haikailee vanhoja hyviä Kekkosen aikoja

Mikä niissä ajoissa oli niin hyvää verrattuna nykyaikaan? Se, että kapitalistiluokan harjoittama riisto pysyi kohtuuden rajoissa – ei pelkästään Suomessa, vaan koko Länsi-Euroopassa ja jopa Amerikassa asti.

Miksi se riisto pysyi kohtuullisena? Siksi, että Neuvostoliitto muodosti silkalla olemassaolollaan pelotteen länsimaiden kapitalistiluokalle. Kapitalistiluokan pelkona oli se, että jos riisto olisi liian ankaraa, työväenluokka voisi yrittää vallankumousta Neuvostoliiton tuella.

Neuvostoliiton lakkauttaminen poisti kapitalistiluokkaa hillinneen pelotteen

Kun Neuvostoliitto lakkautettiin, länsimaiden kapitalistiluokan ei enää tarvinnut pelätä työväenluokan vallankumousyrityksiä; ilman Neuvostoliiton tukea niillä ei ajateltu olevan menestymisen mahdollisuuksia.

Kapitalistinen riisto nousi uusiin korkeuksiin ja sosialidemokraattiselle valtiolle jäi vähemmän jaettavaa tavalliselle kansalle. Koska sosialidemokratia jo lähtökohtaisesti määrittyi sen kautta, että se ei haasta kapitalistista talousjärjestelmää, ei sosialidemokraatit voi tehdä muuta kuin vedota voimattomasti kapitalistien hellämielisyyteen ja toivoa samalla, että talouden suhdanteet kohentuisivat – asia, joka ei ole edes kapitalistien käsissä.

Sosialidemokraattisessa valtiossa poliitikot eivät hallitse taloutta yhtään sen enempää kuin meteorologit hallitsevat säätilaa.

Kapitalismin saavuttaman monopoliaseman seuraukset alkavat tuntua alati useamman kantapäässä

Alati suurempi osa kansasta alkaa olla tyytymätöntä politiikkaan, jota on toteutettu noin 30 vuotta eli siitä lähtien kun kapitalistinen talousjärjestelmä sai käytännössä globaalin monopolin.

Yksi luonnollinen seuraus kapitalismin monopolista on se, että demarien politiikkaa on aina vain vaikeampaa erottaa vaikkapa Kokoomuksen politiikasta.

Valtamedia on kuitenkin onnistunut pitämään kansan tietämättömänä siitä, mistä ongelmat oikeasti johtuvat, ja tilalle on syntipukeiksi asetettu maahanmuutto, terroristit, ilmastonmuutos ja mitä vielä. Mitä tahansa, mutta ei itse kapitalistista talousjärjestelmää kiinteästi määrittäviä toimintamekanismeja.

Aivan kuten 1930-luvun Saksassa kansan tyytymättömyys vasemmistolaisen vaihtoehdon puuttuessa kanavoitui natsipuolueeseen, nykyään EU:ssa kansan tyytymättömyys vasemmistolaisen vaihtoehdon puuttuessa kanavoituu oikeistopopulistisiin puolueisiin.

Näyttää pahasti siltä, että juuri muuta ei ole tehtävissä kuin valmistautua siihen, että yhteiskunta ajaa itsensä päin seinää ja että sen jälkeen otettaisiin järki käteen ja rakennettaisiin siltä pohjalta nykyistä parempi yhteiskunta.

jannekejo

<a href="https://intelligentsija.blogspot.com/">Blogi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu