Tilastojen valossa kaikki hyvin – tarina pikkukylästä, sen ongelmista ja niiden ratkaisuista

Olipa kerran 10 hengen pikkukylä, jossa 9 ihmistä tienasi 1000 euroa kuussa kukin ja yksi tienasi 11000 euroa kuussa. Kyläläisten keskiansio oli siis 2000 euroa kuussa ja kun otetaan huomioon, että välttämättömät minimielinkustannukset olivat 1500 euroa kuussa, tulot olivat tilastokeskiarvon mukaan selvästikin aivan riittävät.

Jostain syystä kuitenkin 90% kyläläisistä ruikutti jatkuvasti tulojen riittämättömyydestä. Ilmiön syytä pohditutettiin jollain isolla summalla rahoitetulla ajatuspajalla ja selitykseksi löydettiin silkka perisuomalainen kateus: tavallinen tallaaja ei vain sietänyt sitä, että joku häntä menestyneempi tienasi 11 kertaa niin paljon kuin hän itse.

Ajatuspaja ehdotti ongelmaan käytännöllistä ratkaisua: lopetetaan tulojen julkistaminen. Kun ihmiset eivät tiedä, paljonko joku muu tienaa, niin sitten on vaikea olla kateellinen. Näin toimittiin, mutta jostain ihmeen syystä ruikuttaminen alhaisista tuloista ei lakannutkaan. Teetettiin uusi selvitys.

Tuossa uudessa selvityksessä ajatuspaja löysi uuden selityksen alhaisista tuloista ruikuttamiselle: mediaan, jota kyläläiset seurasivat, oli infektoitunut kahdenlaista propagandaa. Toisaalta siellä oli punavihermädättäjätoimittajia ja toisaalta Putinin trolleja ja nämä kaikki lietsoivat tyytymättömyyttä.

Tähän ongelmaan ajatuspaja ehdotti ratkaisuksi sitä, että tyytymättömyyden lietsonnasta tehtäisiin rangaistava rikos. Näin toimittiin, mutta jostain ihmeen syystä tämäkään ei saanut ruikuttamista loppumaan. Edelleen noin 90% kyläläisistä valitti muka liian alhaisista tuloista.

Vähitellen se 10% kyläläisistä, joka ei valittanut tuloistaan, alkoi myös hermostua tilanteeseen. Hän koki kyllä tulonsa sinällään riittäviksi, mutta häntä risoi se, että hänen piti maksaa niin paljon veroja. Itse asiassa hänen 11000 euron tuloistaan kokonaista 4500 euroa meni veroihin, jotka sitten jaettiin sosiaalitukina niille muille kyläläisille heidän saamansa 1000 euron päälle! Siitähän tuli yhteensä kokonaista 1500 euroa jokaiselle! Tuon rahan he sitten kiikuttivat sen 11000 tienaavan omistaman firman tilille maksuksi ruoasta ja asunnon vuokrasta ja muista elämän välttämättömyyksistä. Ne 9 muuten olivat töissä tuossa firmassa ja tuottivat sitä 1000 euron palkkaa vastaan juuri ne tuotteet, jotka he sitten ostivat 1500 eurolla. Sen lisäksi he sitä samaa palkkaa vastaan tuottivat tuossa firmassa muita tuotteita, jotka myytiin muualle 11000 eurolla.

Taas teetettiin mietintö ajatuspajalla, joka tuli siihen tulokseen, että ei suurituloisten pitäisi maksaa niin paljon veroja. Se nimittäin vähentää suurituloisten työnteon houkuttelevuutta. Lisäksi ajatuspaja totesi, että pienituloisille ei pitäisi maksaa sosiaalitukia, sillä se vähentää pienituloisten työnteon houkuttelevuutta.

Niinpä siis tehtiin vero- ja sosiaalitukiuudistus. Suurituloisen ei enää tarvinnut maksaa veroja eikä pienituloiset enää saaneet sosiaalitukia.

Nyt pienituloisten tulot eivät enää riittäneet välttämättömiin elämisen tarpeisiin, joten he lopettivat työnteon kannattamattomana ja siirtyivät metsikköön puolukoita poimimaan. Firma menetti täten työntekijänsä, joten työt jäivät tekemättä ja tuottamatta jäivät niin ne kyläläisten tarvitsemat kulutustavarat kuin ne muuallekin myytävät tavarat. Firma meni konkurssiin, kylässä ei enää tuotettu mitään ja kukaan ei enää tienannut mitään. Mutta teorian mukaan kaikki oli kuitenkin tehty ihan oikein. Markkinatalous on puhunut, pulinat pois!

Epilogi – mikä meni pieleen?

Kylän tilanne oli lintuperspektiivistä katsottuna alussa hyvä. Kyläläiset tuottivat kaiken tarvitsemansa ja vielä yli puolet lisääkin. Mihin homma kaatui? Se kaatui siihen, että se yksi kyläläinen, joka tuotannosta määräsi, vaati saada enemmän voittoa kuin koko kylä pystyi yhdessä tuottamaan.

Se kaatui myös siihen, että kylän poliittiset päättäjät eivät ymmärtäneet, miten talous oikeasti toimii. He eivät ymmärtäneet, että jos työväenluokka ei pysty palkoillaan ja sosiaalituillaan ostamaan tarvitsemiaan kulutustavaroita, tuotanto pysähtyy ja sen jälkeen ei tuoteta edes voittoa kapitalistille. Tuo voitto ja kulutustavarat nimittäin tuotetaan samassa prosessissa tai sitten ne jäävät tuottamatta.

Kylän poliittiset päättäjät ajoivat vain kapitalistin voitonpyynnin toteutumista eivätkä ottaneet huomioon, että se voitto voidaan tuottaa vain sillä edellytyksellä, että työväenluokka tulee tuloillaan toimeen. Homma kaatui myös siihen, että kylän poliittiset päättäjät uskoivat konsulttina käytetyn ajatuspajan ideologisia harhoja, jotka tulivat näkyviin edelläkuvatuin tavoin.

jannekejo

Keskeisiä kirjoituksiani: <a href="http://jannekejo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267283-keskeisia-kirjoituksiani">Keskeisiä kirjoituksiani</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu