Virusepidemian asettama dilemma poliittisille päättäjille ja sen ratkaisu

Koronavirusepidemia ja sen tähän astinen hoito asettaa niinsanottujen läntisten demokraattisten maiden poliittiset päättäjät vakavan dilemman eteen, johon ratkaisun löytäminen on poliitikon poliittisen elämän ja kuoleman kysymys. (Ruotsi mainittakoon taas kerran kunniakkaana poikkeuksena. Siellä asioita ajateltiin etukäteen eikä poljettu itseään samaan suohon kuin muut maat.)

Tuossa dilemmassa on kyse seuraavasta:

Ensinnäkin: Päättävät poliitikot eivät voi koskaan tulla myöntämään – olipa syytä tai ei – että poikkeustilan julistaminen ja sen nojalla tehdyt toimenpiteet olivat tarpeettomia. Niiden kustannukset – jotka eivät ole luonteeltaan pelkästään taloudellisia – ovat niin valtavat, että niin suurta virhearviointia ei ole poliittisesti mahdollista myöntää.

Siksi poliitikkojen on hamaan ikuisuuteen asti pidettävä kynsin hampain kiinni siitä väitteestä, että poikkeustilatoimenpiteet olivat välttämättömiä virusepidemian vastaisessa taistelussa.

Toiseksi: Toisaalta poliittiset päättäjät tietävät, että yhteiskuntaa ei ole varaa sulkea toistamiseen lyhyen ajan sisällä.

Vaarana ei ole pelkästään talouden totaalinen romahtaminen sinänsä, vaan myös siitä kumpuavat muut vaikutukset: paikalliset mellakat, terrorismi ja yleinen kapina, mahdollisesti uusi voimakas kansanliike kohti kokonaista vallankumousta.

Ongelman ydin noiden kahden edellämainitun seikan valossa: Kun koronavirusepidemian toinen aalto saapuu ensi talvena, miten poliittiset päättäjät aikovat selittää kansalle, että yhteiskuntaa ei tarvitsekaan sulkea toisen aallon takia, vaikka se ensimmäisen aallon takia oli pakko sulkea?

Eikä vaikeutena ole pelkästään selityksen antaminen. Vieläkin suurempana vaikeutena on se, että kun toisen aallon aikana ei yhteiskuntaa suljeta ja siitä huolimatta ei mitään katastrofia tapahdu, käykin ilmi, että mitään poikkeustilaa ei olisi tarvittu ensimmäisenkään aallon aikana. Tällaista havaintoa ei voida sallia. On keksittävä jokin keino välttää se, että tuollaista huomattaisiin.

Ratkaisu: Ratkaisu yllä esitettyyn ongelmaan on jo keksitty ja siitä kerrottiin rivien välistä YLE:n uutisartikkelissa 16.5.2020. Tuossa uutisessa kerrottiin asiantuntijoiden suulla, että toista aaltoa ei ehkä tulekaan.

Tämä tarjoaa poliittisille päättäjille sen mahdollisuuden, että kun toinen aalto tulee, siihen jätetään reagoimatta ja teeskennellään, että mitään toista aaltoa ei koskaan tullutkaan. Terveydenhuollon raportoimia tartuntatapauksia kommentoidaan sanomalla, että ne ovat yksittäistapauksia.

Koska koronavirus ei oikeasti ole juurikaan tavallista flunssavirusta vaarallisempi, ei kansa huomaa mitään outoa tapahtuvan. Ei olisi huomannut tämän ensimmäisenkään aallon aikana, ellei siitä olisi tehty mediatapahtumaa ja ellei poliitikot olisi panikoineet poikkeustilajulistuksillaan ja -toimenpiteillään.

Itse asiassa poliitikot voivat jopa kääntää vaikean tilanteen voitoksi ja väittää, että se toisen aallon tulematta jääminen johtui juuri poliitikkojen päättävistä toimista ensimmäisen aallon aikana. Kansa haluaa uskoa tämän, koska se saisi kansan tekemät uhraukset näyttämään hyödyllisiltä. Samalla poliittiset päättäjät näyttävät entistä(kin) pätevämmiltä. ”Kaikki” voittavat…

Mikä voisi mennä pieleen? Pieleen voisi mennä lähinnä se, että rokoteteollisuus laittaa poliitikot seinää vasten ja vaatii, että koko kansa on rokotettava tai muuten ei tulla uudelleenvalituiksi. Ja siihen rokottamispakkoon pitäisi keksiä hyvä tekosyy.

Yksi ajateltavissa oleva ”kompromissi” olisi se, että teeskennellään, että toinen ja kolmas ja neljäs aalto jäivätkin tulematta ja sitten kun rokote on vihdoin valmis, lietsotaan paniikki uudelleen ja saadaan kansa uskomaan, että tulossa oleva viides aalto on niin raamatullisen mittakaavan harmageddon, että kaikki kansa on rokotteelle pantava. Ja kansa uskoo, tottakai, sillä mitäpä kansa ei uskoisi, jos se on kerran lehden sivuille präntätty…

Ja taas kerran ”kaikki” ovat tyytyväisiä: rokotetehtailijat tienaavat biljoonansa, poliitikot tulevat uudelleenvalituiksi, mediapohatat rikastuvat, kansalla on sirkushuvia ja jos oikein hyvin käy, leipääkin. Ja jos lasku jääkin jonkun maksettavaksi, niin kuka siitä piittaa…

jannekejo

Toisinajattelija. Blogiin on turha kirjoittaa sellaista minkä voi lukea valtamediastakin. Jos en päivän aikana ajatellut yhtään uutta ajatusta tai muotoillut vanhoja ajatuksia helpommin ymmärrettävään muotoon, pidän päivää hukkaan heitettynä. Pentti Linkolan poismenon jälkeen kutsun itseäni valtakunnantoisinajattelijaksi. Jos parempi toisinajattelija ilmaantuu, luovun ilosta kiljuen tästä tittelistä. https://valtakunnantoisinajattelija.blogspot.com/ Kirjoitukseni ovat valmiiksikeskusteltuja: olen käynyt niihin liittyvät keskustelut läpi päässäni jo ennen kirjoituksen julkaisemista. Sen takia en viitsi noita keskusteluja enää julkaisemisen takia toistaa edes yhdessä muiden kanssa. Niinpä olenkin estänyt kommentoinnin. Jos jollakulla on sellainen tunne, että hänellä on jotain mielenkiintoista sanottavaa blogitekstini aiheesta, hän voi vapaasti kirjoittaa siitä omaan blogiinsa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu