Yleisradio ja EU

On hämmentävää, kuinka monet nimenomaan EU-vastaisuudella ratsastavan puolueen kansanedustajat ja kannattajat vetoavat EU-lainsäädäntöön silloin, kun kyseessä on meidän kaikkien suomalaisten omistaman kansallisen Yleisradion aseman heikentäminen.

Katselin eilen A-studiota, jossa ruodittiin Ylen roolia mediakentässä. Tuossa neuvonpidossa kaupallisen median edunvalvoja kertoi Medialiiton EU:lle tekemästä Yle-valituksesta, joka aikaansai huomautuksen EU:lta, ja nyt eduskunta on pakotettu tekemään muutoksia Yle-lakiin. Kaikeksi onneksi alussa mainitsemallani puolueella ei ole riittävää kannatusta yhteisen kansallisen mediayhtiömme alasajoon noiden EU-säännösten varjolla. Jos (täysin teoreettisesti) sen Yle-kannalla olisi eduskuntaenemmistö, voin kuvitella, että siinä tapauksessa EU:lle haistatettaisiin pitkät ja siirryttäisiin Unkarin ja Puolan tielle mediasensuurissa ja median poliittisessa ohjailussa. Silloin Yle varmasti taas kelpaisi.

Melkoisen ristiriitaista: EU kelpaa tarvittaessa vaikka Suomen kansan etuja vastaan, muuten ei.

Epäilin monen muun tavoin EU-hanketta ennen Suomen liittämistä siihen harhauttavilla mielikuvilla ja lupauksilla (mm. ei yhteisvaluuttaa, ei pankkien ja suuryritysten etuja kansalaisia vastaan ajava, vaan kansojen välinen yhteisö), ja epäilykseni osoittautuivat todeksi. Suhtaudun EU:iin edelleen kriittisesti siitä huolimatta, että perussuomalaiset ovat omineet EU-kritiikin ja aikaansaaneet virheellisen vaikutelman yhtäläisyysmerkeistä EU-kritiikin ja puolueensa välillä. Mutta kun EU:iin on liitytty, on viisaampaa keskittyä sen kehittämiseen ja muuttamiseen kuin luopua eurooppalaisesta yhteistyöstä kokonaan.

Mitä YLEen tulee, EU osoittaa jälleen ajavansa yksityisten omistajien (joista iso osa on ulkomaisia) etua Suomen kansalaisia vastaan. Kysymys on tietenkin rahasta, jolle EU on valmis uhraamaan sisällön. Suomen kansan etu on saada edullisesti ja vähävaraisten (700 000 henkeä) myös ilmaiseksi journalistista ja kulttuurista mediasisältöä pelkkien sään ja vaaratiedotteiden lisäksi – jyrkimmät YLE-vastustajathan vaativat YLEltä jopa ainoastaan niitä.

On tietysti totta, että Yleisradion sisällöstä käydään poliittista taistelua, ja kokoomus on osoittanut (demarien jälkeen) omineensa YLEn näyteikkunan, uutis- ja ajankohtaistoimituksen, jonka keskimääräinen journalistinen taso ei ole tällä hetkellä kaksinen – ilahduttavin poikkeuksin toki. Muun YLEn tarjonta onkin sitten tasapuolisempaa, paitsi eräiden mielestä, niiden, jotka vaativat kaiken YLEn ohjelmiston noudattavan pelkästään heidän mielihalujaan. Yksikin selvästi poikkeava (varsinkin vasemmistolainen) lausahdus saa heidät leimaamaan koko YLEn johonkin suuntaan puolueelliseksi. Jotkut jopa pitävät YLEä vasemmistolaisena, mutta heidän kellojensa ymmärrän jätättävän puolisen vuosisataa. Niihin aikoihin eduskuntakin oli vasemmistoenemmistöinen.

Puolueeton Yle tai mikä tahansa media on absurdi ajatus. Ajatelkaapa ”puolueetonta” ohjelmaa: ranskalaisia viivoja, väljähtynyttä piimää, mitäänsanomatonta huttua. Jotakin sinne suuntaan on nähtävissä hömppäohjelmissa, jotka ovat kaupallisen median heiniä. Sellaisen karsiminen YLEn tarjonnasta onkin asiallista. Mutta lähes kaikki ohjelmasisältö on jollain tavalla puolueellista, ei toki aina puoluepoliittisesti.

Sen sijaan tasapuolisuus on eri asia. YLEn ohjelmistokokonaisuus vastaa melkoisen tasapuolisesti kansan mielialoja – ehkä lukuun ottamatta siltä täysin tyhjänpäiväistä sisältöä vaativaa kansanosaa (ja sitä erityisasemassa olevaa uutis- ja ajankohtaistoimitusta). Yksittäisten ohjelmien tasapuolisuutta on niin ikään hölmöä vaatia – paljon tärkeämpää on se, että ohjelmisto on kokonaisuudessaan monipuolista, ja kaikenlaiset äänet pääsevät kuuluviin, lain puitteissa tietenkin. (Tässä yhteydessä sopii myös kysyä, onko tasapuolisuutta asettaa totuus ja valhe samalle viivalle)

Sen sijaan, että kaikkien suomalaisten omistaman laitoksen toimintakykyä heikennettäisiin, on meidän YLEn omistajien vastustettava puolueiden valta-asemaa, joka nyt näkyy talon uutis- ja ajankohtaisohjelmissa. Ja aina vain vaadittava laadukkaampaa journalismia ja sisältöä.

YLE ei tarkoita monopoliasemaa, vaan vaihtoehtoa maamme muuten umpikaupalliselle medialle, joka toimii valtaosin mainosrahoitteisesti. Pelkästään mainosrahoilla toimiva mediakenttä olisi todellinen painajainen. Sitä, että kaupallisen median mainosrahoista yhä isompi osa valuu ulkomaille, mm. Facebookille ja Googlelle, ei YLEn toiminnan heikentäminen tai sen itsenäisyyden horjuttaminen auta yhtään.

Jälleen kerran on muistutettava siitä, että kaikki mainosrahat (pari miljardia vuodessa) maksaa Suomen kansa. Ne eivät tipahda taivaalta vaan otetaan kukkaroistamme ja pankkitileiltämme. Niillä toki rahoitetaan paljon hyvääkin erinäisten omistajien voittojen lisäksi, myös laadukasta journalismia, mutta miten ne eroavat verotuksesta? Oikeastaan vain avoimuuden osalta: verot maksamme tietäen – myös Yle-veron – mainos”verot” taas tietämättämme.

 

 

jannekuusi
Sitoutumaton Helsinki

Kirjailija, elokuvaohjaaja. Kyseenalaistan kaiken – itsenikin, jos sille päälle satun. Varsinkin itsestäänselvyydet joutuvat säälimättä suurennuslasini alle. – Viimeisin työni on romaanitrilogian "Sukupuu" kolmas, itsenäinen osa "Silmästä silmään" (LIKE), ilmestynyt huhtikuussa 2018. Tarkoitus on julkaista 2021 kaksi romuautofiktiota: omakohtaisiin kokemuksiini pohjaavat "400 kekkosta" ja elokuva-alasta nimellä "Apinan vuosi". Elokuvapuolella edellinen isompi työni oli dokumenttielokuva näyttelijä Matti Pellonpäästä (Boheemi elää). – Lisää https://fi.wikipedia.org/wiki/Janne_Kuusi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu