Ruotsissako tilanne täysin hallinnassa?

Kotimaamme maahanmuuttoon pureutuessa on muutamasta syystä olennaista käyttää vertailukohtana länsinaapuriamme Ruotsia. Myönteisesti kaikenlaista maahanmuuttoa kohtaan suhtautuvien mielestä varsinkin Ruotsi on (humanitaarinen) priimusesimerkki, joka kykenee kotouttamaan minkä tahansa määrän pakolaisia ja vieläpä kääntämään tämän taloudelliseksi edukseen. Tämän johdosta sen harjoittamaa politiikkaa tulisi seurata tarkoin ja oppia ottaen.

Toiset, kuten minä, puolestaan vertaavat Suomen harjoittamaa maahanmuuttopolitiikkaa Ruotsiin siksi, että meidän pitää kaikin keinoin välttää sama karu kohtalo, eli olla toistamatta samoja virheitä. Ruotsi on myös läheisin maa, jossa on esiintynyt muualta Eurooppaa tuttua lähiömellakointia, jossa osallisia ovat olleet suurimmaksi osaksi maahanmuuttajat tai maahanmuuttajataustaiset henkilöt.

Sama kehityskulku ja siihen vaikuttavat taustatekijät on selvästi havaittavissa: tulijoiden kantokyvyn ylittävä määrä, ghettoutuminen ja radikalisoituminen.

Asuttaakseen alati kasvavan siirtolaisvirran tulee Ruotsissa valmistaa satoja tuhansia uusia asuntoja. Ketään ei asuteta hyvällä tahdolla tai pyhällä hengellä. Asuntojen laatuunkin tulee kiinnittää huomiota, sillä tavanomainen kerrostalokolmio ei riitä täyttämään runsaslukuisten muslimiperheiden tarpeita. Tähän uuteen haasteeseen herättiin alkuvuoden korvilla Suomessakin. En usko, että ruotsalaismuslimit ovat vaatimattomampia kuin suomalaisveljet ja -sisaret:

    "Islaminuskoisen kodissa on tärkeää, että naiset voivat välttyä miesten katseilta tarvittaessa. Esimerkiksi ruokaa voi laittaa kätevämmin ilman huivia, mutta silloin keittiön tulee olla suljettu tila. Jos perheeseen tulee vieraita, miesvieraiden olisi ihanteellista käyttää omaa sisäänkäyntiä. Tytöt ja pojat eivät saisi asua samassa huoneessa enää yli 7-vuotiaina."

Oma asiansa on se, esittävätkö vaatimuksia kaikki muslimit vai ainoastaan ne, jotka ovat tulleet Suomeen töiden perässä ja kykenevät näin ollen elättämään itsensä sekä perheensä. Tässä on vissi ero, mikäli muistetaan, että humanitaaristen syiden johdosta maahanmuutossa on ollut taustalla kauhua, kärsimystä ja kuolemanriski.

Moisen jälkeen voisi kuvitella, että mikä tahansa kortteeri otetaan nöyrästi kiitollisena vastaan – ottaen lisäksi huomioon asuntojen yleistason missä päin Suomea tahansa. Mikä tahansa suomalaisasunto on kuin viiden tähden hotelli pakolaisleiriltä tai kehitysmaan maaseudulta henkensä kaupalla paenneelle.

On käsittämätöntä jouston ja suhteellisuudentajun puutetta, mikäli kyseisessä tilanteessa aletaan vinkua joitain erityisiä suunnitteluratkaisuja. Onko pakolaisleirien telttoihin montakin eri sisäänkäyntiä ja ovatko ne jaettu erillisiin suljettuihin tiloihin esim. yli 7-vuotiaita lapsia sekä ruokaa laittavia naisia varten?

Tästä tuli mieleen eräs asiaan olennaisesti liittyvä kaksoisstandardi, yksi niistä monista. Kukaan ei uskaltaudu kyseenalaistamaan humanitaarisen maahanmuuttajan kertomia kurjia kokemuksia lähtömaastaan ja matkan varrelta. Sen sijaan jos joku kertoo kurjista kokemuksistaan Ruotsin maahanmuuttajaenemmistöisissä lähiöissä, kuten Tukholman Tenstan ja Rinkebyn lisäksi Malmön Rosengårdissa, koko juttu torpataan.

"Ruotsissa kaikki on i-h-a-n-a-a, koska siellä on paljon maahanmuuttajia", kuuluu dogma.

Puoluetoveri Silvia Kosken kirjoitus kommenttiosioineen maaliskuun alkupuolelta todisti tämän täydellisesti. Itse kukin on käynyt Ruotsissa, eikä mitään ole tapahtunut. Tämän vuoksi mitään pahaa ei voi tapahtua missään päin Ruotsia. Kaikki kerrotut kokemukset ovat valhetta, liioittelua ja propagandaa. Koska dogma sanoo, että Ruotsissa kaikki on ihanaa.

Pahuus kolmannessa maailmassa kuitenkin on syntyisin pahoista ihmisistä pahoine tekoineen. Miksi vastaavat pahat ihmiset eivät saisi aikaan pahoja asioita myös Euroopassa?

Ruotsin rikollistilastot nimittäin ovat muuttuneet joidenkin rikostyyppien osalta parissa kymmenessä vuodessa kuin peilikuvaksi entisajoista. Tämän linkin takana verrataan Ruotsia Yhdysvaltoihin. Seksuaalirikoksissa Ruotsi pistää jenkkejä päihin selvin lukemin ja kansainvälisesti vertailuluku on korkeampi vain Bermudassa, Swazimaassa, Lesothossa, Botswanassa ja ylivoimaista kärkipaikkaa pitävässä Etelä-Afrikassa. Wikipediasta löytyy kuvaaja koskien sitä, millainen kasvu raportoitujen seksuaalirikostapausten osalta on käynyt vuodesta 2005 viime vuoteen.

Tässä puolestaan on Paavo Tajukankaan kirjoitus Tenstan ja Rinkebyn profiilista, joskin on pakko myöntää, että se on laadittu melko pitkälti tietynväriset kakkulat nokalla. Joukosta poimittavat erilliset faktat, kuten se, että 20 000 hengen alueella on vain yksi huoltoasema, eikä ensimmäistäkään ruotsalaista elintarvikeliikettä, kertoo siitä, kuinka hurjan metamorfoosin alue on kokenut. Se ei enää ole ruotsalainen kaupunginosa. Se on kehitysmaalainen saareke Ruotsin maaperällä – aivan eri kulttuuriympäristön enklaavi.

Tärkeimpänä huomiona tämä alleviivaa sitä ksenofobiseksi tuomittua käsitystä, jonka mukaan kyllin voimakkaalla humanitaarisella maahanmuutolla saavutetaan se, että kohdealueista tulee ensimmäisessä vaiheessa etninen sulatusuuni ja myöhemmin kopio lähtömaasta. Siirtämällä kyllin runsaasti lähi-itäläisiä ja afrikkalaisia alueelle x Euroopassa, tulee alueesta x, tässä tapauksessa Tenstasta ja Rinkebystä, lähi-itäläis- ja afrikkalaistyyppinen alue.

Se tietenkin on makuasia, onko tämä hyvä vai huono asia. Voihan jonkun mielestä olla tavoittelemisen arvoinen tila, ettei alueella x myydä polttoainetta kuin yhdessä paikassa ja kaikkien elintarvikeliikkeiden tarjonta on lihan ja muidenkin artikkeleiden osalta yksipuolinen.

Tois puol' Pohjanlahtte peli on jo menetetty, mutta positiivinen signaali kuitenkin on se, kuinka enemmistö ruotsalaisista on vihdoinkin tarkastanut mielipidettään maahanmuuttoa koskien. Lisäksi on pantava merkille, että tämä on tapahtunut varsin kattavasti koskien lähes kaikkia ikäryhmiä. Tilannetta kartoitti Den Nya Välfärden, DNV, melko tuoreessa kyselytutkimuksessaan:

    En majoritet tycker att invandringen är för stor. 58 procent anser detta, vilket kan jämföras med att 8 procent tycker att den är för liten. 34 procent tycker att den varken är för stor eller för liten.
    (Vapaa suomennos: Enemmistö on sitä mieltä, että maahanmuutto on liian suurta. 58 % katsoo näin, verrattuna siihen, että 8 prosentin mielestä se [maahanmuutto] on liian pientä. 34 % on sitä mieltä, että sitä [maahanmuuttoa] ei ole liian paljon eikä liian vähän.)

Lisäksi todetaan, kuinka yleinen mielipide on jyrkentynyt lähes kaikissa ryhmissä. Tämä koskee kumpaakin sukupuolta ja kaikkia muita ikäryhmiä paitsi alle 29-vuotiaita nuoria, joiden keskuudessa ei ole havaittu selvää muutosta aiempiin, vastaaviin tutkimuksiin nähden.

Kuten sanottua pelkään kuitenkin pahoin, että herääminen on tulossa aivan liian myöhään. Maan harjoittama maahanmuuttopolitiikka on ehtinyt olla liian pitkään tuuliajolla ja luvalla sanoen aivan väärissä käsissä. Muistutellen vaikkapa ex-pääministeri Reinfeldtistä, joka uhosi Pohjoismaihin mahtuvan loputtomasti tulijoita.

Sen lisäksi maan poliittinen toimintakulttuuri, kuten ainoan nykyisen maahanmuuttopolitiikan vastavoiman, ruotsidemokraattien, sulkeminen pois päätöksenteosta merkitsee sitä, että sillä tulisi olla yli 50 % kannatus, jotta maassa alettaisiin panna toimeen muutoksia parlamentaarisessa järjestyksessä.

Positiiviset tulokset pelkästä kyselytutkimuksesta eivät vielä paljon lohduta, koska valtionjohto kuuntelee kansaa kenties vielä penseämmin kuin Suomessa, ja maassa vallitsee katsoakseni vielä voimakkaampi ja syvästi elitistinen yhden totuuden politiikka.

Ruotsin yleinen turvallisuustilanne herättää myös kysymyksiä. Viime perjantaina juuri Tukholman Tenstan kaupunginosassa heilui polttopulloja ja kiviä heitellen n. 50 nuorukaisen lauma. Poliisi meni paikalle aseistautuneena, ampui varoituslaukauksia ja lopulta tilanne laukesi siten, että henkilövahingoilta vältyttiin. Olivatpa Tenstassa (ja toisaalla sen jälkeen jatkuneissa yhteenotoissa) vahingontekoon osallistuneet keitä hyvänsä, on jotain Svea-mammalla pahasti pielessä.

Kun katselen Aftonbladetista oheen liitettyjä kuvia, en haluaisi todistaa vastaavaa näkyä parvekkeeltani.

Uutisista ja käytävästä keskustelusta tulee väistämättä ensimmäisenä mieleen se, että yhteiskunta on tullut välinpitämättömämmäksi väkivaltaa kohtaan. Tyhmempi voisi kuvitella, että mikäli mikä tahansa tapaus vaatii poliisin interventiota aseineen ja samassa yhteydessä löytyy joukkoväkivaltaa varten tarkoitettuja välineitä, kuten tässä tapauksessa Molotovin cocktaileja, nostettaisiin kansallista valmiustasoa.

Tyhmempi voisi kuvitella, ettei kukaan, etenkään kukaan länsimaalainen, pidä tällaista normaalina meininkinä siitä huolimatta, että ihmishenkiä ei menetetty.

Tämä kaikki Ruotsin kehitys sekasortoisempaan suuntaan on huolestuttavaa siksi, että se on tapahtunut niinkin lähellä Suomea. Omaa asennoitumista voi henkilökohtaisesti testata seuraavalla analogialla: Mikäli jokin ryhmittymä juuri sinun kotikaupungissasi tai -kunnassasi pitäisi hallussaan polttopulloja – tuhon aiheuttamiseen tarkoitettuja esineitä siis –, tai mikäli siellä paljastuisi poliisitutkinnan johdosta ISIS:n inspiroimaa terrori-iskun suunnittelua, olisitko huolissasi vai et?

Kyllä, Melbournen tapauksessa suunnittelijat olivat teini-ikäisiä poikia, jos joku pitää sitä(kin) väheksymiseen oikeuttavana elementtinä. Teini-ikäisiä olivat myös Eric Harris (18) sekä Dylan Kleboldkin (17) ja tuhoa syntyi.

Etsisitkö tapahtumista nuorten syrjäytymiseen ja yhteiskunnan piilorasistisiin rakenteisiin nojaavia nyansseja selittämään kaiken, vai haluaisitko, että valtiovalta tekisi kaikkensa lieventääkseen väkivallan riskiä? Aktiivinen toiminta ja ehkäisy vai hyssyttely, väheksyntä, keskustelun vieminen sivuraiteille ja muodikas yhteiskunnan syyllistäminen?

jannemuhonen
Perussuomalaiset Jyväskylä

Tärkeimmät arvoni, joihin kirjoituksissanikin pohjaan, ovat oikeudenmukaisuus ja kansallismielisyys. Niistä minulla on omat vakiintuneet käsitykseni.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu