Isoja päätöksiä edessä – Nato olisi ”riittävin” turva Suomelle

Tasavallan presidentti totesi eilen 26.3. Ylen Ykkösaamussa, että Nato-jäsenyyden suurin hyöty Suomelle olisi sen tuoma ennaltaehkäisevä vaikutus. Eli siis aseellista hyökkäystä Suomea kohtaan ennaltaehkäisevä vaikutus.

Kysyttäessä olisiko Nato-jäsenyys Suomelle riittävä turva, presidentti vastasi, että sitä enempää tai isompaa turvaa ei taida olla olemassa. Ainakin riittävin turva se olisi.

Konkreettinen vaihtoehto Nato-jäsenyydelle lienee merkittävästi syvennettävä kahdenvälinen puolustusyhteistyö erityisesti Ruotsin ja Yhdysvaltojen kanssa, joita toki aiotaan jatkaa myös vaikka pääratkaisumme olisi Nato. Esimerkiksi Nato-maa Norjalla on myös kahdenvälinen puolustusyhteistyösopimus Yhdysvaltojen kanssa ja Norja on ollut aktiivinen puolustusyhteistyökumppani Ruotsin ja Suomen kanssa.

Presidentti toi esille myös toisen konkreettisen Nato-jäsenyyden hyödyn. Se liittyy Niinistön mukaan Suomen imagoon turvallisena maana, jolla olisi elinkeinoelämän kannalta positiivisia vaikutuksia.

Nato-jäsenyyden hakemiseen liittyy myös riskejä. Presidentin mukaan tilanne Suomen ja Venäjän rajalla jännittyisi sen myötä pysyvästi. Lisäksi Venäjä voisi tehdä vasta-askeleita, joihin Suomen täytyy olla varautunut.

Valtioneuvosto antaa lähiaikoina eduskunnalle selonteon turvallisuusympäristömme muutoksista ja niiden seurauksista Suomelle. Kokonaisharkinta Nato-jäsenyyden hyödyistä ja riskeistä joudutaan tekemään osittain julkisuudelta piilossa.

Tämä on luonnollista koska aihepiiri sisältää luonnollisesti myös Suomen kansallisen turvallisuuden kannalta salaiseksi luokiteltua tietoa. Kansanedustajat valiokunnissa saavat laajat tiedot, kaikista laajin lienee kuitenkin vain TP-UTVA:lla. Julkisuuteen asiasta viestitään niin paljon kuin mahdollista.

Eduskunnan laaja parlamentaarinen kanta selvitetään kesään mennessä selontekokäsittelyn kautta. Puolueet pitävät kevään mittaan myös omia kokouksiaan, joissa on odotettavissa puolueiden virallisten linjojen täsmennyksiä tilanteen mukaisiksi. Esimerkiksi oman puolueeni Keskustan puoluevaltuusto on koolla Vaasassa 9.–10.4.

Arvioita eri vaihtoehdoista ja niiden riskeistä tehdään siis monella tasolla. Lähtien kansalaiskeskustelusta, puolueorganisaatioista ja selontekokäsittelystä eduskunnassa aina ylimpään valtiojohtoon.

Päätökset tehdään kuitenkin siellä missä kaikki viranomaisilta saatu tieto ja myös vastuu ovat. Olen varma, että kun aika on kypsä, tulemme myös kuulemaan hallituksen ja erityisesti presidentin kannan siihen mitä seuraavaksi Suomen tulisi tehdä.

Siltä pohjalta mitä tietoja julkisuudessa on, itse kannatan Suomen Nato-jäsenyyttä. Monen muun suomalaisen tavoin, Venäjän laajamittainen hyökkäys Ukrainaan muutti mielipidettäni.

Nato-jäsenyys ei ole yksistään täydellinen ratkaisu mutta ennaltaehkäisevä vaikutus pahimman varalle sillä olisi suuri. Kehittyipä turvallisuustilanne Euroopassa mihin suuntaan tahansa, kynnys kohdistaa aseellinen hyökkäys Suomeen on korkeampi, mikäli kuulumme Natoon kuin jos olisimme yksin sen ulkopuolella. Yksin emme saa jäädä.

Venäjä on osoittanut, että se on valmis käyttämään laajaakin sotilaallista voimaa omien tavoitteidensa saavuttamiseen. Ukrainan kohdalla oli toki kyse vuosien kehityskulusta jollaista vastaavaa ei Suomea kohtaan luonnollisestikaan ole olemassa. Tapahtumat voivat kuitenkin edetä nopeastikin ja pitää tunnustaa se, että Itämeri ja myöskin Arktinen ulottuvuus ovat Venäjälle tärkeitä ja niiden merkitys tulee vain korostumaan tulevaisuudessa.

Nato-jäsenyyteen ei pidä kuitenkaan tuudittautua, vaikka se olisikin toinen kahdesta turvallisuutemme takaavista pääratkaisusta. Toinen pääratkaisu olisi edelleen jatkossakin omaan uskottavaan puolustuskykyymme satsaaminen. Se on kaikista tärkeintä. Samalla kaikkia mahdollisia kahden- ja monenvälisiä puolustusyhteistyön syventämisen mahdollisuuksia tulisi edistää kuten viime aikoina onkin tehty.

Nato-jäsenyyttään pohtiva saatikka aikanaan liittymishakemuksen mahdollisesti jättävä Suomi on altis Venäjän vastatoimille. Toisaalta mittava sotilaallisen voiman kasaaminen Suomen rajoille ja sillä uhkaaminen lienevät ainakin joksikin aikaa poissuljettuja Venäjän asevoimien ollessa sidottuna heidän kannaltaan huonosti menevään sotaan Ukrainassa.

Hybridivaikuttaminen kaikissa muodoissaan sekä presidentin haastattelussaan esille nostamat kovat keinot (raja- ja alueloukkaukset) ovat kaikki mahdollisia. Meidän pitää olla valmiina kaikkeen. Lähtien kyberhyökkäyksistä ja informaatiovaikuttamisesta sabotaasiin ja jopa erilaisiin iskuihin. Pahimmissa skenaarioissa esimerkiksi kykyä puolustaa Ahvenanmaatakin saatetaan testata. Uskon, että turvallisuusviranomaisemme ja puolustusvoimat ovat valmiina. On tärkeää myös vahvistaa Suomen huoltovarmuutta sekä yhteiskunnan kriisikestävyyttä.

On myös hyvä todeta realiteetit. Suomi on jo nyt altis hybridivaikuttamiselle. Ottaen huomioon myös kansan Nato-myönteiseksi kääntyneen mielipiteen, ei ole realistista ajatella, että vaikka kansallinen päätös olisikin tässä kohtaa olla hakematta Nato-jäsenyyttä, etteikö asia pysyisi tapetilla. Jos nyt päätettäisiin olla hakematta jäsenyyttä, vuoden 2023 eduskuntavaalit ja vuoden 2024 presidentinvaalit olisivat NATO-vaalit.

Venäjä voisi kohdistaa koska tahansa myöhemminkin hybridivaikuttamista Suomeen varsinkin, jos se näkisi, että painostuksella ja uhkailulla se voisi vielä vaikuttaa varsinaiseen päätökseen eikä vain ilkeyttään rankaista siitä. Toki vaikutus saattaisi olla päinvastainen mutta Venäjä voisi tätä kuitenkin yrittää.

Ehkä tästäkin näkökulmasta parempi olisi nyt vain tehdä reilusti päätös, kaikki vaihtoehdot ja riskit tarkkaan huolellisesti analysoiden sekä samalla vastatoimiin varautuen, ja hakea Nato-jäsenyyttä.