Pidetään huolta Suomen uskottavasta puolustuskyvystä

Venäjän laajamittainen hyökkäyssota Ukrainaan muutti maailmaa ja Eurooppaa. Emme vielä tiedä sodan lopputulemaa mutta se on varmaa, että myös Suomen turvallisuusympäristö on nyt perustavasti muuttunut ja olemme uuden, vakavamman ajan edessä.

Kun sota Ukrainassa aikanaan päättyy, tuskin Venäjän panssarit – siltä osin kuin eivät Ukrainan aroille tuhoudu – aivan välittömästi Suomen rajoja uhkaamaan siirry mutta olemme nyt siinä tilanteessa, että on rehellisesti myönnettävä Venäjän asettavan myös Suomelle vakavan turvallisuusuhan. On valitettavasti aivan mahdollista, että vastaavanlainen sotilaallisella voimalla uhkaaminen ja jopa sen käyttö tulevat muutaman vuoden aikajänteellä kohdistumaan Suomeen.

Ukrainan tilanteessa on toki kyse vuosien kehityskulusta jollaista vastaavaa ei Suomea kohtaan luonnollisestikaan ole olemassa. Tapahtumat voivat kuitenkin edetä nopeastikin ja pitää tunnustaa se, että Itämeri ja myöskin Arktinen ulottuvuus ovat Venäjälle tärkeitä ja niiden merkitys tulee vain korostumaan tulevaisuudessa.

Lisäksi jos seuraava uhkaava skenaario kohdistuukin Suwalkin käytävään/Baltian maihin, on sellaisessakin tilanteessa todennäköisestä, että uhka kohdistuu samalla myös Suomeen. Ahvenanmaa ja Suomen etelärannikko ovat strategisessa asemassa, jos Venäjä joku päivä hyökkäisi Baltiaan. Toki tällöin olisi kyseessä jo Naton ja Venäjän välinen sota.

Kuten kaikki tiedämme, Venäjä ei ole Ukrainassa sotilaallisesti suoriutunut odotustensa mukaisesti, paikoittain aivan surkeastikin, mutta siihen ei kannata tuudittautua, että Venäjän koko sotilaallinen mahti nyt sitten Ukrainassa tuhoutuu. Toivomme toki, että nämä tapahtumat tulevat johtamaan Putinin hallinnon kaatumiseen ja toivottavasti tilalle tulisi sitten jotain parempaa.

Valtiojohdon ja poliitikkojen tärkein tehtävä on nyt varmistaa, että jos edellä mainittu uhkakuva toteutuu, Suomi on siihen niin hyvin varautunut kuin mahdollista. Mitään sen tärkeämpää tehtävää nyt ja tulevina kuukausina ei ole. Mikään muu ei ole arvokkaampaa tai tärkeämpää kuin vapaus ja sen turvaaminen, että elämäntapamme säilyy.

Suomessa on onneksi pidetty hyvää huolta puolustusvoimistamme. Uskottava puolustuskyky on elintärkeä niin hyökkäyksen ennaltaehkäisyssä kuin myös sen torjumisessa, jos pahin tapahtuu. Uskon, että tarvittavat uudet materiaalihankinnat ja puolustusbudjetin korottaminen tulevat saamaan laajan poliittisen kannatuksen.

Oman itsenäisen puolustuskyvyn lisäksi ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme nojautuu tiivistyvään yhteistyöhön liittolaismaidemme sekä Naton ja EU:n kanssa. Suomi on Pohjolan sotilaallinen turva. Myös Ruotsi ja Nato-maa Norja tämän tietävät. Nyt pitää vahvistaa Pohjolan yhteistä puolustusta, mitä vahvempia sotilaallisesti olemme, sitä epätodennäköisempää tänne hyökkäys on. Pitkälle viety puolustusyhteistyö Ruotsin kanssa tulee vain syventymään. Jos pahin tapahtuisi, uskon että Ruotsin kanssa puolustusliitossa me sen kohtaisimme.

Minulla on täysi luottamus tasavallan presidentin ja muun ylimmän valtiojohdomme kykyyn luotsata Suomea tässä tilanteessa eteenpäin. Viime päivien tapahtumat ovat valaneet uskoa tähän ainakin minulla.

Syventyvä konkreettinen puolustusyhteystyö Yhdysvaltojen kanssa – meidän aloitteestamme ja Ruotsi mukana – on erittäin tärkeää. Yhdysvallat on kuitenkin se maa mistä merkittävää sotilaallista apua eniten olisi pahana päivänä saatavilla. Ainakin siis Ruotsin jälkeen eniten. Yhdysvalloista puhuessa toki pitää aina muistaa se, että esimerkiksi seuraavien presidentinvaalien jälkeen valitettavasti voi rapakon takana olla taas erilainen suhtautuminen transatlanttiseen yhteistyöhön.

EU:n yhtenäisyys ja esimerkiksi Saksan uusi vahva rooli ovat myös Suomelle tervetulleita yllätyksiä mitä tämä Venäjän hyökkäys Ukrainaan on aiheuttanut. Näistä kehityskuluista avautuvia mahdollisuuksia vahvistaa myös Suomen turvaa, on syytä pyrkiä edistämään kaikella tavalla.

Syventyvä sotilaallinen yhteistyö Yhdysvaltojen ja Naton kanssa on myöskin tunnustelua polulla kohti Nato-jäsenyyttä. Ainoastaan ylin valtiojohtomme ja muutamat muut keskeiset henkilöt tietävät mitä kulisseissa todellisuudessa tällä hetkellä tapahtuu. Ja hyvä näin.

Näyttää kuitenkin siltä, että päätös sotilaallisesta liittoutumisesta on nyt ajankohtainen ja asiat todellakin etenevät nopeasti. Päätöstä sotilaallisesta liittoutumisesta ei kuitenkaan voida tehdä muutamassa päivässä tai viikossa. Se tulee tehdä, kuten tasavallan presidentti totesi: huolella – ei viivytellen, mutta huolella.

Oma kantani Natoon on Venäjän hyökkäyksen myötä muuttunut neutraalista myönteiseksi. Näillä tiedoilla, jos minulta kysyttäisiin, vastaisin kyllä.

Niiden, joilla on kaikki tieto (Suomen valtiojohto), tulee pohtia tarkkaan monia kysymyksiä. Jos Venäjä syystä tai toisesta uhkaisi Suomea lähivuosien aikana, olisimmeko paremmassa turvassa Naton jäsenenä kuin ilman jäsenyyttä? Jos vastaus on kyllä, tulee pohtia sitä, mitä riskejä itse liittymisprosessi Suomelle tuo. Ovatko nuo riskit sellaisia, jotka kumoaisivat aiemman riskianalyysin Naton tuomasta lisäturvasta? Jos eivät, on mielestäni perusteltua liittyä Naton jäseneksi. Mielellään Ruotsin kanssa yhdessä. Nämä asiat ovat sellaisia, että luonnollisesti kaikki kansalaiset voivat niitä myös pohtia. Ylin valtiojohto tekee kuitenkin päätöksen sellaisen materiaalin pohjalta, jossa kyllä varmasti on turvaluokitus Suojaustaso I ERITTÄIN SALAINEN.

Olen ymmärtänyt presidentti Niinistön puheista, että tämä riskianalyysi, joka varmasti on todellisuudessa paljon monimutkaisempi kuin edellä esittämäni yksinkertaistus ja sisältää lukuisia eri skenaarioita, on käynnissä.

Lisäksi tulee pohjustaa itse liittymisprosessi, varmistaa riittävä kv-tuki turvatakuineen sekä tietenkin kansallinen tuki Suomessa (mahdollisimman laaja poliittinen yhteisymmärrys ja kansan mielipide). Julkisuudessa on ollut ansiokkaita analyysejä siitä miten varsinainen liittymisprosessi voisi edetä.

Kansan mielipide voidaan mittauttaa kansanäänestyksellä tai eduskuntavaalituloksella mutta vaaleja ei varmaankaan ehditä odottamaan ja jos valtiojohto katsoo, että kansanäänestys on liian suuri epävarmuustekijä (joko aikataulusyistä tai hybridivaikuttamisesta johtuen), mielestäni nykyisiä gallupeja hieman pidemmältä ajalta mitattava laajamittainen kyselykannatus ja sen selkeä tulos riittävät samalla kun eduskunnassa muotoutuisi laaja parlamentaarinen tuki päätökselle (ei yksimielinen mutta merkittävä määräenemmistö).

Toisin sanoen olen sitä mieltä, että jos ylin valtiojohto niin parhaaksi katsoo, Natoon voidaan tässä tilanteessa mennä myös ilman kansanäänestystä ja olisin ainakin itse valmis sen hyväksymään. Pitää myös kuitenkin varautua siihen vaihtoehtoon, että lähikuukausina Suomessa järjestettäisiin asiasta kansanäänestys. Senhän saa varsin nopealla aikataululla pystyyn. Onko se järkevää, itse suhtaudun siihen varauksella.

Samalla kun Suomi valmistautuu historialliseen päätökseen sotilaallisesta liittoutumisesta, on ensiarvoisen tärkeää, että edellä mainitut kahden- ja monenvälinen puolustusyhteistyö erityisesti Ruotsin ja myös Yhdysvaltojen ja muiden kumppanimaidemme kanssa sekä Naton ja EU:n puitteissa, etenee määrätietoisesti ja Pohjolan puolustus vahvistuu. Eniten vahvistamme sitä omasta uskottavasta puolustuskyvystä huolehtimalla ja sitä edelleen kehittämällä.

Lisäksi tärkeät teemat kuten huoltovarmuus, kotimainen ruuantuotanto sekä energiariippuvuuden vähentäminen Venäjästä ovat nyt erittäin oleellisia. Kansakunnan yhtenäisyydestä ja kriisien kestokyvystä puhumattakaan. Vahvistetaan siis yhdessä varautumista erilaisiin kriiseihin ja hybridiuhkiin kaikilla tasoilla.