Koronakriisin hoito on yhä vaikeampaa tasapainoilua

Koronakriisin hoito on yhä vaikeampaa tasapainoilua

Koronan kriisinhoito oli keväällä isossa kuvassa onnistunutta niin valtiolla kuin kaupungeissa ja kunnissa. Silloinen kriisinhoito perustui akuutin tilanteen mahdollisimman nopeaan haltuunottoon. Keinot olivat poikkeuksellisia ja kovia, mutta perusteltuja.

Koronakriisi etenee ja muuttaa muotoaan kuitenkin joka päivä.

Olemme niin Helsingissä kuin monessa muussakin paikassa kesän aikana varautuneet sekä kriisistä palautumiseen, että epidemian toiseen aaltoon. Nyt näyttää vahvasti siltä, että nämä tapahtuvat osittain päällekkäin ja lomittain vielä pitkään.

Meidän pitää samanaikaisesti pyrkiä estämään tautitilanteen pahentumista, elvyttää taloudellista toimeliaisuutta, lievittää syntyneitä sosiaalisia – ja terveydellisiä – ongelmia ja ylipäänsä ylläpitää mahdollisimman normaalia elämää. Jos taloudellinen toimeliaisuus romahtaa, tarkoittaa se menetettyjä työpaikkoja, perheiden taloudellisia vaikeuksia ja kasvavia terveysongelmia. Vastuullisen päättäjän on tarkasteltava tätä kaikkea yhdessä.

Kyse on vaikeasta tasapainoilusta maailmassa, jossa kaiken lisäksi aina riittää niitä, jotka haluavat vetää tartuntatulokulmasta tiukempaa linjaa, ja niitä, jotka taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia välttääkseen haluavat vetää vähemmän rajoittavaa linjaa.

Tämän ohella on hyvä mieltää, että poikkeusolojen päätyttyä valta ja vastuu kriisinhoidossa siirtyy yhä enemmän kaupungeille ja kunnille.

Voi kuulostaa oudolta, mutta tilanne on nyt monella tapaa haastavammin hoidettavissa kuin keväällä, vaikka tautitilanne ei läheskään yhtä paha olekaan.

Ensinnäkin on huomattavasti suoraviivaisempaa edetä määräyksillä kuin suosituksilla. On helpompi kategorisesti sulkea ravintolat ja koulut kuin suositella, että ihmiset toimisivat tietyllä tavalla. Kun tautitilanne oli vakavampi ja valmiuslainsäädännön mukainen poikkeustila päällä, selkeille määräyksille olikin tarve. Nyt kun pyritään taudin leviämisen rinnalla minimoimaan myös muita yhteiskunnallisia kustannuksia, näin ei ymmärrettävästi voi tehdä. Vaikeuskerroin kasvaa olennaisesti. Ihmisetkin noudattivat keväällä ohjeita kuuliaisesti. Tällä hetkellä on kuitenkin nähtävissä jo monenlaista taisteluväsymystä.

Mitä tarvittavaan tasapainoiluun tulee, talous ei suinkaan ole ainoa haasteemme. Huomasimme keväällä konkreettisesti, että tiukat rajoitustoimenpiteet aiheuttavat monenlaisia sosiaalisia ja myös uusia terveydellisiä ongelmia. Oirehdintaa oli monenlaisissa väestöryhmissä nuorista asunnottomiin ja ikäihmisistä lastensuojelun asiakkaisiin. Korona on vakava tauti, mutta niin ovat vakavia monet sen torjuntatoimista seuraavat muutkin ilmiöt.

Korona on vakava tauti, mutta niin ovat vakavia monet sen torjuntatoimista seuraavat muutkin ilmiöt.

Vaikeita asioita on yleensä helpompi ratkoa teoriatasolla kuin käytännön elävässä elämässä. Annan yhden esimerkin. Kun tilanne keväällä oli paha, koulut suljettiin. Se oli välttämätöntä mutta sen johdosta aiheutui myös ongelmia. Oppimiserot kasvoivat ja syntyi erilaisia sosiaalisia haasteita. Koti ei ikävä kyllä ole kaikille turvallinen paikka. Vaikka etäopetuksesta oli myös hyviä kokemuksia, opetusviranomaiset ovat yhtä mieltä siitä, että lähiopetusta tulisi vaalia. Jotta tätä voidaan järjestää niin, ettei tauti leviä ja turvavälit voidaan säilyttää, opetusta varten tarvitaan lisää tilaa. Tätä varten Helsingissäkin on etsitty mitä moninaisempia kouluopetuksen lisäkäyttöön soveltuvia tiloja. Yksi ratkaisu monien muiden ohella on ollut ottaa liikuntasalit opetuskäyttöön.

Ratkaisu kuulostaa tähän saakka helpolta, mutta kun Helsingin koulujen liikuntasalit ovat samanaikaisesti äärimmäisen tärkeitä harjoitustiloja liikuntaseuroille ja erilaisille kerhoille, ajaudumme väistämättä hankaliin priorisointi- ja rajanvetokysymyksiin. Juuri nyt näyttää siltä, että kaupunki ei voi tänä syksynä tarjota tiloja urheiluseuroille koulujen liikuntatiloista ihan yhtä laajamittaisesti kuin ennen koronaa. On selvä, ettei tilanne ole optimaalinen. Ratkaisuja joudutaan tekemään myös kiireessä ja kovassa paineessa. Volyymikin on Helsingin kokoisessa kaupungissa melkoinen: yksistään peruskouluja meillä on yli sata ja jokaisessa niissä opetus pitäisi pystyä järjestämään turvallisesti.

Toinen esimerkki elävän elämän vaikeista tasapainoilua vaativasta tilanteesta liittyy testaamiseen. Testaaminen on tällä hetkellä keskeisin osa Suomen koronastrategiaa. Siksi on tärkeää, että oireileva ihminen nopeasti saa yhteyden terveydenhoitoon, pääsee nopeasti testiin, ja että testitulos myös tulee nopeasti. Näin mahdolliset tartunnat voidaan paikallistaa, ja sen jälkeen voidaan jäljittää niitä ihmisiä, jotka ovat mahdollisesti altistuneet, ja tällä tavoin ehkäistä taudin leviämistä.

On selvää, että haasteita ja ongelmia aiheutuu minkä tahansa vaiheen toimiessa epätyydyttävästi. Monet näistä valtakunnallisen hybridistrategian vaiheista ovat kuitenkin henkilöintensiivisiä toimintoja, jotka vaativat korkean osaamisen ammattilaisia. Näitä ammattilaisia ei tässä maassa loputtomasti ole. Helsingissä, jossa vastataan puhelinpalvelusta ja HUS:ssa, jossa vastataan itse testaamisesta, siirretään koko ajan lisää henkilökuntaa näihin pullonkauloihin nyt kun testaustarve on räjähdysmäisesti kasvanut.

Tämä henkilökunta on kuitenkin aina pois muusta terveydenhoidosta tai suun terveydenhuollosta. Moni kiireetön tauti ja vaiva jäävät hoitamatta. Hoito- ja palveluvelka kasvaa. Koronakriisin akuutissa vaiheessa keväällä oli selvää, että koronaa piti priorisoida monen muun terveyshuolen edelle, mutta kuinka kauan näin voidaan menetellä, on huomattavan vaikea kysymys.

On todennäköistä, että korona on vieraanamme vielä pitkään.

On todennäköistä, että korona on vieraanamme vielä pitkään. Joudumme elämään maassa ja maailmassa, jossa ei toivottavasti ole kevään tyyppistä suoranaista kriisiä, mutta joka silti on kaukana koronaa edeltävien aikojen normaalista. Viranomaiset joutuvat tänä aikana tasapainoilemaan monien eri intressien ja sekalaisten odotusarvojen välillä päivittäin. Tuhannet ja tuhannet ammattilaiset tekevät joka päivä kaikkensa, mutta on selvää, ettei kukaan tällaisissa olosuhteissa pysty täydelliseen suoritukseen. Virheitä ja vastoinkäymisiä tulee varmasti.

Kaikki on silti hyvä pistää kontekstiin: Suomi on maana ja Helsinki kaupunki pärjännyt tässäkin kriisissä paremmin kuin melkein mikä tahansa muu paikka maailmassa. Kun vielä oppisimme tekemään aitoa toista kunnioittavaa, ennakoivaa yhteistyötä isosta kuvasta vastaavan valtiovallan ja käytännön ruohonjuuritason toimista vastaavien kaupunkien ja sairaanhoitopiirien välillä, pärjäisimme eteemme väistämättä lähiaikoina tulevissa haastavissa tilanteissa vielä vähän paremmin.

 

Lue koko artikkeli osoitteessa https://vapaavuori.net/2020/08/25/koronakriisin-hoito-on-yha-vaikeampaa-tasapainoilua/

Artikkeli Koronakriisin hoito on yhä vaikeampaa tasapainoilua julkaistiin ensimmäisen kerran Jan Vapaavuori.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu