Autoilua kannattaa suosia

Henkilöautoliikenne on Suomen suurin CO2-nielumahdollisuus. Sen nykyisillä verotuloilla voitaisiin Suomen CO2-päästöjä pienentää tavoitteeseen nähden moninkertaisesti.

Autoilun 85 % osuus Suomen henkilömatkojen suoritteista on kymmenkertainen julkisen liikenteen 8 % osuuteen verrattuna. Autoilun verot valtiolle ovat noin 8 mrd/v. Julkinen liikenne sen sijaan on tappiollista 2 mrd/v. Yksityisautoilu on yhteiskunnalle selvästi julkista liikennettä edullisempi vaihtoehto.

CO2-päästöjen hinta autoilun 9 % osuudella Suomen CO2-päästöistä on noin 250 milj. euroa vuodessa. Se on laskettavissa esim. kahden ydinvoimalan noin 16 mrd yhteishinnasta jaettuna niiden 60 vuoden käyttöiällä. Ne pienentäisivät CO2-päästöjä saman verran kuin autoilusta Suomessa syntyy.

Luvut osoittavat, että autoilun kokonaisverotus on nyt noin 30-kertainen (= 8 mrd/0.25 mrd) siitä syntyvien päästöjen todelliseen markkinahintaiseen vastuuosuuteen verrattuna. Se tarkoittaa noin 3-kertaista rahamäärää kuin joka tarvittaisiin, jos koko Suomi haluttaisiin muuttaa uusien ydinvoimaloiden avulla sähkön ja lämmön tuotannoltaan kokonaan CO2-vapaaksi.

Polttoaineverojen osuus autoilun verokertymästä on noin puolet, 4 mrd/v. Myös se ylittää moninkertaisesti autoilun CO2-päästöjen markkinahinnan. Bensiinin pumppuhinta sisältää nyt noin kolme neljäsosaa veroja. Se tarkoittaa 300 % verokantaa. Nykyisen 2 euron sijasta esimerkiksi 60 senttiä litralta olisi sekä oikeudenmukaisempi että myös päästötavoitteiden saavuttamisen kannalta parempi vaihtoehto. Päästöjen vähentämisen rahoittamisen lisäksi autokanta uudistuisi vähemmän polttoaneita kuluttavaksi.

Taloudellisia esteitä ydinvoimaloiden hankkimiselle ei ole. Suomi on jo nyt palkkaverotukseltaan maailman korkeimpia maita. Se riittää palveluiden rahoittamiseen. Autoilun vielä kireämpi verotus on täysin ylimääräinen verotulolähde valtiolle. Sitä ei edes tarvita yhteisten palveluiden rahoittamiseksi. Valtion menoista nimittäin huomattavasti suurempi rahamäärä, noin 10 mrd/v, menee perinteisten hallituspuolueiden taustaryhmien ja -henkilöiden hyväksi erilaisina yritysten välistä kilpailua vinouttavina tukiaisina.

Kyseisten tukien tosiasiallisena tarkoituksena on saajiensa vaurastuttaminen muiden yritysten vahingoksi. Sosiaalisia perusteita niille ei ole. Todellisia nimikkeitä kyseisille tukiaisille olisivat esim.

– elinkeinoelämän ja tukkukaupan miljardien piilotuet (noin 80 % maataloustuista)

– kilpailukyvyttömien tuotteiden tuet (tuulivoimalat)

– luonnonvaroja liikaa kuluttavien polttoaineiden tuet (biodiesel ja -bensiini),

– hajanaisen kaupunkirakenteen tuki (julkinen liikenne)

– kalliin asuinrakentamisen tuet (mal-sopimukset ja kerrostalot)

– vuokrien nostamistuki (asumistuet)

– ylimääräiset puoluetuet (AY-liikkeiden osinkojen verottomuus)

Perinteisten puolueiden haluttomuus puhua elinkeinoelämää ja kuluttamista vinouttavista yritystuista  kertoo hyvä-veli-järjestelmän laajuudesta – ja samalla sen purkamisen tärkeydestä.

Oma lukunsa on liikenneministeriön outo into vähentää henkilöautoliikennettä päästöjen vähentämiseksi. Se voi olla seurausta samantyylisistä päivänvaloa kestämättömistä taustakytkennöistä kuin pääpuolueilla.

Julkinen liikenne ei tappiottensa johdosta pysty maksamaan aidosti ainuttakaan päästömaksua. Se pätee koskee raideliikenteelle. Myös se on tappiollista. Raideliikennettä käytetään lähinnä päivisin. Se lisää sähkön tuottamista fossiilisia polttoaineita polttamalla ja siten myös CO2-päästöjä.

Mainittakoon, että julkisen liikenteen 2 mrd/v tuilla voitaisiin vaihtoehtoisesti pienentää Suomen päästöjä noin 4 kertaa enemmän kuin henkilöautoliikenteestä syntyy.

Johtopäätökset:

1) Suomen CO2-päästöt eivät johdu autoilusta vaan sen verojen käytöstä päästöjen vähentämisen sijasta tulonsiirtoihin.

2) Taloudeliset ja ilmatolliset seikat puoltavat siirtymistä julkisesta liikenteestä autoilun suosimiseen. Autoilua kannattaa jatkossa lisätä, ei vähentää. Mitä enemmän autoilua, sitä enemmän päästöjä voidaan vähentää.

3) Julkisen liikenteen tappiollisuus on yhteiskunnan ja ilmaston kannalta haitallista. Sen subventiot kannattaa lopettaa.

4) Sähköautoihin siirtymistä ei kannata edistää tukiaisilla. Sähköautot ovat niin hintavia, että ne vain veisivät ihmisten rahat ja vieläpä ulkomaille. Kotitalouksille ei jäisi rahaa maksaa veroja liikenteestä.

5) Äänestäjät ratkaisevat. Poliitikot ja virkamiehet eivät muutoin muutoksiin ryhdy.

 

Jari Ikänen, energiatekniikan DI; Liike Nyt, Uusimaa – 126 –

Jari Ikänen
Espoo
Ehdolla eduskuntavaaleissa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu