Onko Jehovan todistaja -perheiden lastenkasvatus terveellä pohjalla?

Tämän kirjoituksen johdannossa käsitellään ensin ns. ”normaalin” suomalaisen perheen lastenkasvatusta lyhyesti. Ja sen jälkeen verrataan Jehovan todistajien lastenkasvatusta yleiseen kasvatuslinjaan.

 

”Normaalin” perheen lastenkasvatus

Yleensä lapsen vanhemmat rakastavat lasta hyvin paljon ja huolehtivat hänestä hyvin. Vaikka lastenkasvatus on haastavaa ja jokaisessa perheessä on omat ongelmansa, vanhemmat haluavat tarjota lapselle turvallisen ympäristön kasvaa ja kehittyä. Vanhemmat huolehtivat lapsen ravinnosta ja seuraavat hänen terveydentilaansa. Kun lapsi aloittaa koulunkäynnin, vanhemmat ovat siitä kiinnostuneita ja pyrkivät tukemaan koulunkäyntiä olemalla yhteydessä opettajaan ja käymällä vanhempainilloissa.

Valtaosa lasten vanhemmista tarjoaa lapsilleen heidän kehitystasoaan ja ikäänsä vastaavaa viriketoimintaa. Lapsille hankitaan leluja, pelejä ja kirjoja. Ja jos lapsella on musikaalisia taipumuksia, hänelle hankitaan jokin soitin. Lapsille annetaan myös mahdollisuus urheiluharrastuksiin. Monet lapset pelaavat jalkapalloa tai jääkiekkoa.

Yleensä lapsille muodostuu oma kaveripiiri luonnostaan, jos naapurustossa asuu muita lapsia. Vanhemmat eivät normaalisti pyri kontrolloimaan sitä, keitä lapset valitsevat kavereikseen. Valintaan ei yleensä vaikuta esim. se, mihin kirkkoon tai uskonyhteisöön muut lapset kuuluvat.

Kun lapset kasvavat ja ovat jo murrosikäisiä nuoria, vanhemmat huolehtivat heidän koulunkäynnistään ja opiskelustaan edelleen. Yleensä nuoret saavat itse vaikuttaa urasuunnitelmiinsa. Suomessa koulunkäynti on pääasiassa ilmaista, joten köyhän perheen lapsikin voi lähteä jopa yliopistoon opiskelemaan, jos hänellä on halua ja jos hänen koulumenestyksensä on ollut riittävän hyvää.

Lastenkasvatus voitaisiin tiivistää näin: Suomessa lapsille tulevaisuus on auki. Vanhemmat tukevat lapsiaan ja haluavat, että lapset sijoittuvat yhteiskuntaan ja heistä tulee hyviä veronmaksajia.

 

Jehovan todistaja -perheiden lastenkasvatusmetodit

Jehovan todistaja -perheissäkin vanhemmat yleensä rakastavat lapsiaan hyvin paljon. Hekin huolehtivat lastensa ravinnosta ja haluavat varmistaa lapsilleen turvallisen elämän. Mutta Jehovan todistaja -perheillä on täysin erilaiset tavoitteet lastenkasvatuksessa kuin ”maailmallisilla” normaaleilla perheillä.

Kun ”normaalissa” perheessä lastenkasvatuksen tavoite on huolehtia lapsen omasta positiivisesta kehityksestä ja sopeutumisesta yhteiskuntaan, Jehovan todistajien perheissä lapsesta halutaan ihan pienestä pitäen muovata Jehovan todistajien järjestön palvelija ja orja. Hänen elämältään odotetaan sitä, että hänestä tulisi ”kokoajanpalvelija”, joka käyttää lähes kaiken aikansa järjestön palvelemiseen. Kaikki muut asiat ovat alisteisia järjestölle.

Jehovan todistaja -perheen lastenkasvatusta ohjaavat Vartiotorni-lehden ja muiden julkaisujen ohjeet, neuvot ja vaatimukset. Kaikki ohjeet ovat kirjallisia, joten heidän lastenkasvatuksestaan saa selkeän kuvan pelkästään lukemalla heidän julkaisujaan. Otetaan muutamia esimerkkejä Vartiotornin tarjoamista kasvatusohjeista.

 

Kultti pyrkii kontrolloimaan kaikkea ja antamaan joka ainoaan asiaan määräyksiä

Kun Jehovan todistaja -perheen lapsi leikkii, hänen toivotaan jopa leikkivän kokousta ja kenttäpalvelusta. Tästä kirjoitti Vartiotorni-lehti 01.10.2004 sivulla 32

Vanhemmat, joiden lapset leikkivät mielellään raamatuntutkistelujen johtamista, puheiden pitämistä tai talosta-taloon-saarnaamista, voivat täydestä syystä olla ylpeitä. Lapset luonnostaan jäljittelevät ympärillään olevien aikuisten toimintaa. Heidän raamatulliset leikkinsä osoittavat, että heitä ’kasvatetaan ja ohjataan Herran tahdon mukaan’.

Jehovan todistaja -perheissäkin pelataan. Mutta usein pelitkin on valittu niin, että järjestön edut tulevat selvästi esiin. Herätkää! -lehti 22.09.1996 kirjoitti sivulla 22 näin:

Jennifer – – – kertoi Herätkää!-lehdelle: ”Meillä on seurakunnassa eräs vanhin, joka kutsuu meitä kylään osallistumaan raamatullisiin peleihin ja leikkeihin. Niissä tarvitaan hyvää Raamatun tuntemusta.” Herätkää!-lehden edustaja kysyi toisilta nuorilta: ”Eikö teistä tunnu siltä, että raamatulliset leikit kuuluvat muualle?” He suorastaan huusivat vastauksen: ”Ei!” ”Ne ovat haastavia”, sanoi yksi teinityttö. ”Ne ovat kivoja!” sanoi toinen. Kun raamatullisten pelien ja leikkien avulla pidetään hauskaa ja kilpailuhenki pidetään kurissa, ne voivat olla viihdyttäviä ja opettavia!

Sen lisäksi, että Jehovan todistaja -perheen lapset joutuvat viikoittain käymään kokouksissa ja ovelta ovelle -saarnaamistyössä, heidän täytyy kotonakin ”tutkia” Vartiotorni-seuran sanomaa. Vuoden 2020 lokakuun Vartiotornissa kerrottiin sivuilla 28 ja 29 hengellisistä ”rutiineista” (voi kuinka kauhea termi: rutiini!):

Tärkeintä on osoittaa lapsillenne sanoin ja teoin, että rakastatte Jehovaa syvästi. Paras lahja, minkä voitte antaa heille, on auttaa heitä rakastamaan Jehovaa. Lisäksi yksi tärkeimmistä asioista, joita voitte opettaa heille, on se, miten pitää yllä hyvää hengellistä rutiinia: tutkia, rukoilla ja käydä kokouksissa ja kenttäpalveluksessa säännöllisesti.

Jehovan todistaja -perheiden lasten vieminen saarnaamaan vieraille ihmisille on jotenkin törkeää. Se on lapsityövoiman käyttöä maailmanlaajuisen järjestön hyväksi. Lapsityövoiman käyttöä paheksutaan yleisesti, miksi uskonnollinen kultti saa teettää alaikäisillä lapsilla saarnaamistyötä? 15.11.2015 Vartiotornissa sivuilla 6 ja 7 sentään annetaan vanhemmille neuvo pitää normaalia enemmän taukoja kenttäpalveluksessa lasten kanssa:

Vaikka et näe sydämeen, sinäkin voit osoittaa tarkkanäköisyyttä ja oppia huomaamaan, miten lapsesi suhtautuu sananpalvelukseen. Monet vanhemmat pitävät pieniä taukoja kenttäpalveluksen yhteydessä antaakseen lapsilleen mahdollisuuden levähtää ja syödä jotakin. Saattaisit kuitenkin katsoa pintaa syvemmälle ja pohtia, nauttiiko lapsesi palveluksesta vai ainoastaan tauoista. Jos huomaat, että palvelus ei ole lapsistasi niin kiinnostavaa ja antoisaa kuin se voisi olla, aseta heille tavoitteita. Käytä luovuutta auttaaksesi heitä tuntemaan itsensä hyödyllisiksi kumppaneiksesi kentällä. Kuva: JW.ORG.

Jehovan todistaja -perheiden lasten odotetaan käyvän kasteella jo nuorina. Aivan tavallista on, että lapset kastetaan jo 10-15-vuotiaina. On tiedossa toki 8-vuotiaina kastettuja ja jopa 6-vuotiaina kastettuja. Onko näin nuorilla oikeasti edellytyksiä harkita loppuelämän mittaista sitoutumista jonkin järjestön palvelukseen, varsinkin, kun kaste on peruuttamaton toimenpide? Jos kastettu Jehovan todistaja erotetaan tai eroaa itse, hän saa elinkautisen karttamistuomion, ellei ryömi takaisin kultin suojiin. 15.06.2011 Vartiotorni kirjoitti sivulla 4 lasten kasteesta näin:

Otsikko: Tulisiko nuorten mennä kasteelle?

Mieti seuraavia kysymyksiä: Osoittaako lapsesi sananpalveluksellaan, että hän ”etsii jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa”? (Matt. 6:33.) Kertooko hän toisille hyvää uutista halukkaasti vai täytyykö häntä patistella lähtemään kenttäpalvelukseen ja puhumaan ovilla? Muistaako hän vastuunsa kastamattomana julistajana? Onko hänellä halu palata kiinnostuneiden luo, joita hän tapaa alueella? Kertooko hän koulutovereille ja opettajille olevansa Jehovan todistaja?

Sen lisäksi, että lapsia raahataan kenttäpalvelukseen vieraiden ihmisten koteihin, heidän pitää Vartiotornin ohjeiden mukaan kotona harjoitella kenttäpalvelusesityksiä. 15.10.2009 Vartiotorni antoi ohjeita sivuilla 29 ja 30:

Perheen palvontaillan ei tulisi olla kuivan teoreettinen vaan käytännönläheinen. Voisitte ajoittain käsitellä asioita, joita lapsella on edessään seuraavina päivinä tai viikkoina. Harjoitelkaa esimerkiksi kenttäpalvelustilanteita yhdessä. Lapset tekevät mielellään sellaista, minkä he osaavat hyvin. Esitysten harjoitteleminen ja sen miettiminen, miten käsitellä vastaväitteitä, antaa heille varmuutta, kun he osallistuvat Valtakunnan saarnaamistyön eri muotoihin.

Ja jotta kenttäpalveluksessa lapset eivät pääsisi liian helpolla, heidän tulee olla valmiita ”todistamaan” varsinaisen kenttäpalveluksen lisäksi myös satunnaisesti, vaikkapa puistossa, rannalla ja metsässä. Tästäkin on Vartiotornissa selvät ohjeet, Vartiotoni 15.09.2007, sivu 10:

Valmennus auttaa lapsiamme puhumaan toisille uskostaan ja rakkaudestaan Jumalaan ja nauttimaan siitä. Yhdysvalloissa asuva Mark kertoo: ”Halusimme poikien tuntevan, että he voivat kertoa uskostaan kaikkina aikoina, ei vain silloin kun he ovat varta vasten sonnustautuneet kenttäpalvelusta varten. Niinpä kun lähdemme virkistäytymään vaikkapa puistoon, rannalle tai metsään, otamme mukaan Raamatut ja raamatullista kirjallisuutta ja puhumme uskostamme tapaamillemme ihmisille. Pojista on todella mukavaa, kun todistamme yhdessä vapaamuotoisesti. He osallistuvat keskusteluun ja kertovat uskostaan.”

Se ei riitä, että lapset ovat läsnä kokouksissa vanhempiensa kanssa. Heidän tulee valmistautua hyvin kokouksiin, jotta he voivat antaa ”sisällökkäitä” vastauksia kokouksissa. Tästä neuvoo Vartiotorni 15.02.2012, sivulla 3:

Käytänkö hyväkseni mahdollisuutta osallistua kokouksissa? Valmistaudunko niihin huolellisesti ja esitänkö sisällökkäitä vastauksia? Jos olen perheen pää, autanko lapsiani valmistautumaan kokouksiin, niin että he pystyvät vastaamaan niissä omin sanoin?

Vartiotorni 15.1.2010 kertoo sivuilla 26 ja 27 järjestön todellisen tavoitteen, lasten sitouttamisen kultin toimintaan pysyvästi:

Valtakunnansalissa pidettävissä kokouksissa jopa hyvin nuoret lapset alkavat ymmärtää käsiteltävää aineistoa ja tuntea valtakunnanlauluja. Siellä he oppivat käyttämään ja arvostamaan Raamattua ja raamatullista kirjallisuutta. – – – Valtakunnansalissa selvästi ilmenevä lämmin rakkaus ja aito turvallisuus vetoaa lapsiin ja auttaa heitä tekemään kokouksista säännöllisen osan elämäänsä.

Jehovan todistaja -lapset ja nuoret eivät ole siinä asemassa, jossa he voisivat itse valita omat kaverinsa. Ei. Luonnollisesti kaverivalinnat täytyy tehtä Vartiotornin ohjeiden ja sääntöjen mukaan. Siitä kertoo Vartiotorni 15.04.1993, sivu 16:

Karta siis turmiollista seuraa. Rajoita ystävyytesi hengellismielisiin kristittyihin, jotka todella rakastavat Jehovaa. Varo jopa sellaisia seurakunnan nuoria, jotka ovat kielteisiä ja kriittisiä. Kasvaessasi hengellisesti makusi ystävien suhteen todennäköisesti muuttuu. Muuan teini-ikäinen todistajatyttö sanoo: ”Olen saanut uusia ystäviä eri seurakunnista. Se on saanut minut tajuamaan, miten tarpeettomia maailmalliset ystävät ovat.”

Jehovan todistaja -lasten ja nuorten täytyy aina erottautua ”maailmallisista” lapsista ja nuorista. Heidän täytyy olla jotenkin erilaisia. Siksi he eivät sääntöjen mukaan saa liittyä edes koulun urheilujoukkueeseen, vaikka kaikki muut liittyisivät. Vartiotorni 15.01.2010 kertoo sivulla 17:

Sen lisäksi, että maailma aiheuttaa lapsillemme paineita, heidän täytyy ehkä vastustaa omaa haluaan olla ikäistensä kaltaisia. ”Ei ole helppoa olla erilainen”, sanoo 16-vuotias sisar Cathleen. Nuori veli nimeltä Alan myöntää: ”Viikonloppuisin koulutoverit pyysivät minua usein kanssaan ulos, ja minun teki todella mieli mennä.” Nuoret saattavat myös kovasti haluta osallistua koulun urheilutapahtumiin, joissa voi helposti joutua huonoon seuraan. ”Pidän urheilusta”, sanoo Tanya-niminen nuori sisar. ”Koulussa urheiluvalmentajat yrittivät aina saada minua mukaan joukkueeseen. Oli vaikeaa kieltäytyä.”

Joku voisi sanoa kaiken tämän perusteella, että Jehovan todistaja -perheissä kasvaneiden lasten ja nuorten elämä on jotenkin tylsää, ikävää ja masentavaa. Tätä mieltä ovat monet JT-perheiden nuoretkin. Sen myöntää jopa Vartiotorni:

Ehkä olet teini-ikäinen ja sinusta tuntuu, että vanhempasi eivät ymmärrä sinua tai ovat liian tiukkoja. Se voi harmittaa sinua, ja saatat jopa epäillä, onko Jehovan palveleminen sittenkään paras elämäntapa. Mutta jos jätät Jehovan palvelemisen, huomaat pian, että maailmassa kukaan ei rakasta sinua yhtä paljon kuin kristityt vanhempasi ja seurakuntasi.

 

Miten Jehovan todistajien lastenkasvatusmetodit vaikuttavat lapsiin?

Asiasta on julkaistu Tampereen yliopistossa kandidaatintutkielma. Se paljastaa hyvin selvästi, kuinka vakavaa hengellistä väkivaltaa Jehovan todistaja -perheiden lapset joutuvat kokemaan. Tutkielmassa todetaan näin:

Tulosten mukaan Jehovan todistajien yhteisössä on lapsiin kohdistuvaa hengellistä väkivaltaa kaikissa sen ilmenemismuodoissa. Hengellinen väkivalta on lähes päivittäistä ilmeten lapsen pelotteluna, ohittamisena, vaientamisena, eristämisenä, kontrollointina, uhkailuna ja syyllistämisenä.

Jehovantodistajuus on lähes kaikilla elämän osa-alueilla ankaran velvoittava uskonto.

Sääntöjä ja kieltoja on muun muassa yhteiskunnalliseen osallistumiseen, juhlapäivien viettoon, ihmissuhteisiin, koulutukseen, seksuaalisuuteen ja terveydenhoitoon liittyen.

Jehovantodistajuudesta eroamisesta tai erottamisesta seuraa totaalinen karttaminen: entiset uskontoverit – edes perheenjäsenet – eivät saa pitää yhteyttä yhteisöstä irtautuneeseen. Jehovan todistajat itse kutsuvat tätä ”rakkaudelliseksi järjestelyksi”.

Jehovan todistajissa, esiintyy kielteistä suhtautumista jäsenten koulutuksen, lasten tai omaisuuden hankintaan: niiden perustellaan olevan tarpeettomia tilanteessa, jossa maailmanlopun odotetaan tulevan pian. Tällaisten uskonyhteisöjen jäsenten elämä kaventuu maailmanlopun odottamiseksi ja elämään tavallisesti kuuluvien asioiden välttämiseksi.

Jehovantodistajuus vaikutti haastateltujen lapsuudenaikaiseen elämään päivittäin. Haastateltavat elivät ja varttuivat uskonyhteisön sanelemia, hyvin tiukkoja sääntöjä noudattaen. He käyttävät lapsuudestaan vahvoja negatiivissävyisiä ilmauksia, kuten ankeus, sairas aika, henkinen niukkuus, jatkuvassa pelossa eläminen ja järjettömyys. Uskonyhteisö määritti, mitä on hyvä käytös missäkin tilanteessa ja miten epäsopivasta käytöksestä rangaistaan.

Haastateltujen kokema pelko kumpusi lapsen vanhempien ja uskonyhteisön muiden aikuisten lapselle kertomista asioista sekä uhkaavasta ilmapiiristä niin kotona kuin uskonnollisissa tilaisuuksissakin. Myös Jehovan todistajien lapsille suuntaama kirjallisuus Harmageddonista ja maailmallisten ihmisten tuhoamisesta kertovine tarinoineen ja kuvineen aiheutti pelkoa.

Lasten piti välttää koulukavereiden ja muiden ”maailmallisten” kavereiden seuraa muulloin paitsi kouluaikana. Lasten tuli koulussa välttää kaikkia sellaisia tilanteita, joissa oli jotain Jehovan todistajien uskonnon vastaista, esimerkiksi jouluun ja pääsiäiseen liittyvää toimintaa ja Maamme-laulun laulamista.

Lasten vapaa-aikaa kontrolloitiin. Kaikkiin kokouksiin piti osallistua ja käydä jopa ennen kouluikää saarnaamassa ovelta ovelle. Tutkimukseen osallistuneet henkilöt eivät saaneet lapsina osallistua urheiluun, osa musiikista ja televisio-ohjelmista oli kiellettyjen listalla. Teini-ikäisenä ei saanut pitää oman huoneen seinällä julisteita.

Mitä seurauksia lapsille oli tällaisesta henkisestä ja hengellisestä painostuksesta? Mm. nämä:

pelkotilat
univaikeudet
yökastelu
vatsakivut
koulukiusaaminen

Lue Saara Väntäsen kandidaatintutkielmasta tehty juttu täältä.

 

Lähdetiedot

Tämä kirjoitus perustuu tekstiin, joka on 15.10.2021 julkaistu täällä.

 

+4

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu