Jatkammeko kriisiytymisen tiellä?

Päättymässä oleva vaalikausi toi arkeemme useita kriisejä, joista selviytymiseen mennee useita vuosia. Kaksi merkittävää kriisiä eli koronapandemia ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan ovat sellaisia, joita emme olisi kyenneet estämään minkäänlaisella hallituskoalitiolla. Kotikutoisina terveydenhuollon ja valtiontalouden ajautuminen yhä pahenevaan kriisiin ilman tehokkaita toimenpiteitä olisivat olleet poliittisten päättäjien hoidettavissa. Veronmaksajat rahoittivat eduskuntapuolueita puoluetuella tälläkin päättyvällä vaalikaudella 142 miljoonalla eurolla eli jyvitettynä 710 000 euroa / kansanedustaja. Onko tälle rahalle saatu aidosti vastinetta, sitä arvioidaan nyt äänestäjien keskuudessa. Reilun parin viikon kuluttua tiedämme, jatkuuko ja laajeneeko itseaiheutetut  kriisit entisestään, vai joko on juostu tarpeeksi kauan seinään ja äänestetään asiantuntemusta omaavia henkilöitä luotsaamaan yhteiskuntamme selville vesille velka-ja terveyskriiseistä.

Vasemmistovetoisena emme selviydy varsinkaan velkakriisistä, sillä veronmaksuallergiseksi verotettu yrityssektori ei kestä suurempaa kuormaa. Julkisen sektorin paisuttaminen ja vastikkeettomien tukien lisääminen sekä niiden ylläpito johtavat osaltaan lisääntyvään veronkiertoon ja vievät lopulta valtion konkurssiin. Eduskunnassa ei ole sellaista oikeaa oikeistoa, joka toimisi kansalaisten terveyden ja vaurastumisen ajurina. Mediatietojen mukaan yksikään eduskuntapuolue ei yritäkkään katkaista valtion velkaantumista, vaan ottaisivat lisää velkaa ainakin kaksi seuraavaa vaalikautta. Ilman korjausliikettä olemme tuhon tiellä.

Niin hyvää ja tarpeellista kuin jokaisen kansalaisemme turvatulla toimeentulolla tavoitellaankin, niin se on johtanut käytännössä siihen, että vaatimukset tämän rahoittamiseksi kohdistuvat yksityisen sektorin yritysten ja yrittäjien niskaan, sillä sieltä suurimmaksi osaksi tulevat ne verotulot, joilla julkista sektoria ylläpidetään. Kireä yritysverotus ja ansiotuloverotus tappaa lopulta  yrittäjyyden ja työmotivaation. On erikoista, että vaaditaan samaan aikaan talouskasvua ja kuitenkin ulosmitataan yritysten investointimahdollisuudet verotuksella ja ammattiliittojen solidaarisilla lakkotoimilla sekä paisutetaan julkista sektoria entisestään.

Terveydenhuollossa ei ole edistytty. Yhä suurempi osa kansalaisista jää työelämän ulkopuolelle erilaisten sairauksien vuoksi. Sairas kansakunta ei kykene tuottamaan hyvinvointia, joten sairastumisen kierre on saatava poikki. Valtaosa ennenaikaiselle eläkkeelle jääneistä on mielenterveysongelmista kärsiviä. Tästä on tullut hyväksytty  syy syrjäytyä työelämästä jopa pysyvästi. Sote-uudistuksen nimeen vannottiin terveyspalveluiden kohenevan, kun hyvinvointialueet aloittivat toimintansa. Nyt ne ovat jo valmiiksi rahoituskriisissä, palveluja ja hoitopaikkoja karsitaan ja hoitojonot pitenevät entisestään. Hoitajamitoituksessakin taisi käydä niin, että alalle tuli seitsemän esihenkilöä yhtä hoitajaa kohden ja poliittiset vallantavoittelijat veivät jälleen hallinnon kasvattamisella hoitotyötä suorittavalta henkilöstöltä rahat.

Lasten ja nuorten tulevaisuus on synkkä, sillä arjesta irtaantuneet ns. alan ammattilaisten suunnittelemat kasvatus-ja oppimiskäytänteet  eivät tuota muuta kuin huonoa tulosta. Kouluissa vallitseva häiriköinti ja lisääntynyt väkivaltaisuus vievät terveiltäkin oppilailta ja opettajilta keskittymisen itse oppimisprosesseista. Perussyytä häiriökäyttäytymiseen ei tunnisteta tai ei ainakaan tunnusteta, sillä tasa-arvon nimissä ja feminismin osittaisella vaikutuksella äidit ovat pakotetut lähtemään työelämään ja vierottamaan pienokaiset kodin lämmöstä lasten ollessa vain alle vuoden ikäisiä. Asiaa perustellaan lapsen tarvitsemalla sosiaalisella kanssakäymisellä ja vaatimuksilla naisten  eläkekertymän alkamisesta heti heidän saavutettuaan  työikäisyyden.

Jos lapsilla ei ole helppoa, niin ei ole helppoa kaikilla naisillakaan olla yhtä aikaa äiti ja huolehtia samaan aikaan omasta opiskelusta, työssäkäymisestä sekä kotitöistä ja ottaa vastuu lapsen kavattamisesta omille harteille. Tämä heijastuu pieneen lapseen, jolla aivot eivät vielä ole kehittyneet ymmärtämään kodista vierottamisen taustaa. Tähän asiaan pitää saada korjaus eli kotiin annettavaa apua kodin arkeen, eikä odottaa, että lapsi sairastuu psyykkisesti vierottauduttuaan kodista ja hänestä tulee kenties itsetuhoinen tai häriintynyt, joka hakee seuraa hyväksikäyttäjistä, huumeista sekä jengiporukoista. Mikään määrä korkeakoulutettuja psykologeja ei tilanteessa auta, ellei omaksuta  perhekeskeistä yhteiskuntamallia, jossa koti on lapsen turvasatama kaikissa olosuhteissa ja koulu innostuksen ja oppimisen lähde, jossa oppimisen ohella pidetään huolta kavereista ja harrastetaan ikätoverien kanssa niin perinteisiä leikkejä, askartelua, käsitöitä ja liikunnallsia pelejä jne..

Jos yhteiskuntamme toivotaan kehittyvän oikeaksi hyvinvointiyhteiskunnaksi, niin silloin se vaatii jokaiselta työikäiseltä ja työkykyiseltä suurempaa vastuunottoa omasta taloudestaan ja terveydestään. Niin hyvä kuin koulutus ja tutkintojen suorittaminen ovatkin, niin liian kireillä koulutusvaatimuksilla ei saa estää ihmisen omaa aloitteellisuutta  hankkia ammatti työssäoppimisella. Kaikki työ on rahalla mitattavissa ja siksi myös verotuksen on oltava kannustavaa vastaanottamaan tarjolla olevaa työtä, mitä se sitten onkin.

Meillä on Länsi-Euroopan vähävaraisimmat kotitaloudet, kirein verotus ja alhaisin syntyvyys.  Syntyvyyden kasvuun saattaminen on keskeisimpiä toimenpiteitä kansantaloutemme suotuisan kehityksen kannalta. Kansalaisten ostovoima kasvaa verotusta laskemalla, se synnyttää tuotteille ja palveluille uutta kysyntää, se taas tuo uutta yrittäjyyttä ja lisää kohtuullisella verotuksella työskentelevien määrää kasvattaen samalla verokertymää, jolloin heikoimpien toimeentulosta voidaan pitää paremmin huolta.  Samalla se on kannustin perheiden perustamisella ja kansantaloutemme elpymiselle. Tarvitaan kuitenkin ensin eduskuntaan korjausliike, se joka asuu meissä kaikissa, ennen kuin pyörät lähtevät pyörimään. Jokaisen korjaushenkisen kannattaa käydä tutustumassa Petri Roinisen johtaman Korjausliikkeen ideologiaan, joka kulminoituu kolmeen asiaan. Enemmän elämää, vähemmän verovaltiota, ihminen keskiöön. Siitä on hyvä aloittaa uudistusten politiikka.