Juurisyitä lasten ja nuorten mielialahäiriöihin

Kotiäiteyttä ei arvosteta ja rinnasteta eläkettä kartuttavaksi palkkatyöksi. Kesken yöunien herätetyt jopa alle vuoden ikäiset kiukkuiset ja ahdistuneet lapset viedään usein väkipakolla vieraiden ihmisten hoitoon parhaimmaksi äidin ja lapsen läsnäoloajaksi.  Asiaa perustellaan lasten tarvitsemalla sosiaalisella kanssakäymisellä sekä naisten tasa-arvon kohenemisella ja sillä, että yhteiskuntamme tarvitsee naisten työpanosta entistä enemmän. Kun lapsi on altistunut häiriökäyttäymiselle suurissa ja meluisissa ryhmäkodeissa ja omaksunut ulkopuoliset henkilöt ja toimitavat osaksi elämäänsä, eikä pysty enää hahmottamaan tulevaisuuttaan oman perheensä jäsenenä, sosiaalinen kanssakäyminen loppuukin yhteiskunnan tuen puutteeseen. Tätäkö asiantuntijat haluavat?

 

Toinen vakava ilmiö on perinteisen kodin roolimallien  muuttuminen. Avioliittoa ei kunnioiteta ja avoliitot sekä uusioperheet yleistyvät. Monet jälkikasvua saaneet vanhemmat tavoittelevat erilaisten ohjelmaformaattien tapaan julkisuushakuisuuta muodostamalla sekapareja ja vaihtamalla kumppaniaan kuin kesä-ja talviaikaan viisareiden siirtämistä konsanaan. Osa vanhemmista puolestaan väsyy työnsä ja harrastustensa vuoksi niin, että pyrkivät hiljentämään kyselyikäiset ja ahdistuneet lapsensa ostamalla heille erilaisia pleikkareilla ja tietokoneilla pelattaviä pelejä. Lähes poikkeuksetta peleissä on mörköjä, sotaa ja muuta väkivaltaa sekä utopistisia avaruusolentoja, jotka sitten kummittelevat lasten mielissä häiriten levollista yöunta. Eikö näitä mielialaan vaikuttavia tekijöitä tunnisteta tai tutkita, jotta kierre mielialahäiriöiden yleistymiseen saadaan poikki. Pelien kehittäjätkin saisivat katsoa peiliin vai ovatko he käyneet läpi saman nuoruudessaan ja laittavat vahingon kiertämään.

 

Kolmas asia on höpöksi mennyt koulumaailma, jossa oppimisympäristö on muutettu usein avokonttorityyliseksi yhteistilaksi, jossa eri-ikäiset oppilaat touhuavat omia tehtäviään mobiililaitteillaan kuulosuojaimet päässään kuka missäkin sohvassa rötköttäen, opettajien tehdessä puolestaan omia asiotaan. Näyttää siltä, että omatoimisen opiskelun seurauksena monien oppilaiden laskutaito ei riitä edes kissaa laskemaan ovesta ulos niin, ettei sen häntä jää oven väliin. Kaunokirjoitusta tuskin lienee opetuksessa lainkaan ja useat oppilaat ovatkin jo valmiita reseptin kirjoittajia oppivelvollisuusiän päättyessä. Eikö näissäkin kouluasioissa voitaisi palata omaan luokkaan ja omaan pulpettiin sekä vaatia luokassa hiljaisuutta silloin kun opiskellaan tärkeitä perusaineita. Opettajiksi aikovien tulisi olla jo koulutusvaiheessaan  auktoriteettihakuisia tai sitä omaavia.

 

Pelkästään näillä asioilla on mielestäni jo suuri vaikutus lasten ja nuorten sekä myöhemmin aikuisiän mielialahäiriöiden syntyyn ja sen myötä syrjäytymiseen muun muassa työelämästä. Meneillään olevat sotatoimet ja niistä uutisoiminen sekä esimerkiksi hoitajien palkkakiistakin vaikuttanee monien pienten lasten ajatusmaailmaan. Vieläkö tytöt leikkivät sairaanhoitaja- ja lääkärileikkejä ja pojat perinteistä rosvoa ja poliisia. Ennen vanhaan näissä oli aina onnellinen loppu eli sairaat saivat rakkautta ja hoitoa sekä paranivat pikaisesti ja rosvot joutuivat linnaan. Minkälaisia leikkejä  nyt leikitään, kun tyttöjen ja poiken ei sallittaisi enää erottua  toisistaan. Jos näitä asioita ei oikeasti lähdetä korjaamaan, terveydenhuoltomme ei tule koskaan riittämään kansalaistemme hyvinvoinnin ylläpitoon.

+5

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu